Vintage-korut ja muut kierrätyslahjat

Löysin Kultatukun myymälästä kolme kaunista vintage-riipusta. Nämä ovat siis käytettyjä, puhdistettuja ja huollettuja koruja. Simpukan annoin lahjaksi Kerstin kummitädille, hevosenkengän Viiville ja pupun(ja oravan risteytyksen..? Mikä elukka toi on?) jemmasin Kerstille. Annan sen sille synttärilahjaksi, kunhan vähän kasvaa.

Kolmelle riipukselle (ilman ketjua) jäi 20% hopea-alen jälkeen hintaa 18 €. 

Onneksi lähipiirissä/lähisuvussa on sellaisia ihmisiä, jotka eivät pahoita mieltään kirpputorilahjuksista, vaan pikemminkin arvostavat niitä! Jonakin jouluna hankittiin sisarusten kesken kaikki toisillemme annettavat lahjat kirpparilta, tai laitettiin kiertoon itselle turhia tai tarpeettomia tavaroita.

Omalle äitille löysin parilla eurolla aiemmassakin postauksessa kuvatuksi tulleet pellavaiset ruokaliinat. Emminä tiiä tarviiko näitä, mutta olivat niin suloisia että oli pakko ostaa. :D

Myös me vastaanotimme kierrätyslahjoja:

Viivi tykkää hevosista ja lukee myös paljon hevosaiheisia kirjoja. Mun serkku oli facebookin kirpparipalstalta löytänyt pinon hevosaiheisia kirjoja puoli-ilmaiseksi, ja paketoinut muutaman kirjan Viiville joululahjaksi. Lähes kaikki Viivin kirjahyllyn hevoskirjat on ostettu käytettyinä.

Samaiselta serkun perheeltä Viivi sai lahjoituksena TOIMIVAN DVD-SOITTIMEN! Meidän iankaikkisen vanhan masiinan kaukasäädin on ollut poissa pelistä jo pari vuotta. Soittimen nappuloista pelitti vain pari-kolme ja elokuvat tulivat sillä kielellä kun sattuivat asetuksissa olemaan.

 Kaupoissa myytävät vempaimet on melkein järjestään blueray-soittimia, ja eihän me nyt sellaisia!

Itse en elokuvia juuri katsele, mutta Viivi arvosti tätä lahjaa senkin edestä! Kuulemma luxusta, kun saa vain istua sohvalla ja painella kaukosäätimestä nappuloita. Ja nyt voi katsoa lastenelokuvia myös muilla kielillä kuin norjalla. ;)

Mitäs mieltä olet, 

miltä tuntuisi antaa tai saada lahjaksi käytetty esine?