Synttärikemut makkarateemalla

Kersti täytti pari viikkoa sitten kolme vuotta. En ole aimminkaan juhlien järjestämisestä stressiä repinyt, ja nyt kun tässä on ollut vähän kaikenlaista säpinää pitkin kevättä, ajattelin vetäistä synttärit simppeliäkin simppelimmällä linjalla.

Alussa oli suunnitelma.

Perjantaina naapurikemut, lauantaina kummit. 

A. Siivoan

B. Käyn kaupassa

C. Leivon kakun

Viikko aikaa. Heleppo homma. Nou probs.

Maanantai: Kerstillä oksennustauti.

Tiistai: Kersti kunnossa. Äidillä oksennustauti.

Keskiviikko: Äidillä välikuolemapäivä. Kersti hoidossa.

Torstai: Joukkue täysilukuinen. Kersti hoitoon. Äiti töihin. Viivin kuskaus harrastukseen. 

Äiti iltatöihin (Kersti mukaan).

Perjantaiaamun ideaalitilanne:

A. Kämppä siisti. POMMI!

B. Kauppa-asiat hoidettu. JÄÄKAAPISSA VALO.

C. Kakku leivottu. NIIN MIKÄ?

Blan B:

Hajaantuminen: töihin, kouluun, hoitoon. 

Töistä kauppaan. Kersti kotiin. Tytöt ulos. Äiti sisään. Pikasiivous. Tytöt sisään. Plimplom. Vieraat sisään. Kas näin se käy!

Näillä resursseilla saa aikaan tällaista! :D

Onnittelulaulun saattelemana ja vieraiden tikahtuessa nauruun ojensin Kerstille upean, hopeatarjottimelle kyhätyn luomuksen!

NyrRillataan! 

Jumo-kokoinen pallogrilli on keväinen kirppislöytö, 10€!

Oheistilpehööriä kylykeen ja ääntä kohti.

Juhlahumusta haltiotunut fleece-asuun sonnustautunut synttärisankaritar ehti hotkaista ekan makkaran, ennen kuin hitailla käyvä kuvaaja ehti asemiin. :D

Että semmoset teemasynttärit.

Mitä tästä opimme?

Ilman kakkua voi olla hauskaa! 

Ilman hauskaa voi olla tylsää. 

Loppujen lopuksi elämä perustuu valintoihin. Aina voi mennä sieltä, missä aita on matalin. ...tai voi tehdä niin kuin minä (suositeltu valinta), ja oikoa sieltä, missä aitaa ei ole koskaan ollutkaan.

Rennonletkeetä alkuviikkoa!

Synttärikakkuja kaksivuotiaalle

Leivoin Kerstin kaksivuotissynttärivieraille muodikkaitten sokerimassapiperryskakkujen sijaan perinteisempää tavaraa: kermakuorrutteista täytekakkua ja kinuskilla päällystettyä juustokakkua. 

Täytekakun pohjana on tavallinen sokerikakkupohja. Koristelin kakun tuoreilla pensasmustikoilla, valkosuklaarouheella ja tomusokerilla. Täytteeksi laitoin Kinuskikissan ohjeella valmistettua vanilja-mustikkamoussea ja kaupan valkosuklaa-nougat-moussea (jauhepussi). 

Tein vanilja-mustikkatäytteen kaksinkertaisena, ja se riitti kolmeen kerrokseen. Täytteestä tuli todella kuohkea ja hyvänmakuinen, kannattaa kokeilla!

Ainekset:
2 ½ dl kuohukermaa
100 g vaniljarahkaa
200 g mustikoita
2 rkl vaniljakreemijauhetta

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää vaniljarahka. Soseuta mustikat. Sekoita mustikkasose ja vaniljakreemijauhe täytevaahdon joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle.

(ohje Kinuskikissan sivuilta)

Juustokakun ohjeen nappasin Lapsen askelin -blogista. 

Pohja

140g gluteenittomia digestivejä (voi käyttää myös tavallisia)

70g voita

Täyte

4 dl vispi- tai kuohukermaa

250g mascarponea

250g valkosuklaa

2 liivatetta

Tilkka maitoa

2 tl vaniljasokeria

4 dl puolukoita

Noin 1,5 dl vettä

1 dl sokeria

1 liivate

Kinuski

2dl kuohukermaa

2dl fariinisokeria

 

 

Murskaa keksit, lisää sulatettu voi ja taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen. Lisää vesi, puolukat sekä sokeri kattilaan ja kiehauta. Keittele miedolla lämmöllä hetken aikaa ja soseuta marjat esimerkiksi sauvasekoittimella. Laita sose vielä kuumalle hellalle, ota yksi pehmennyt liivate likoamasta, purista ylimääräinen vesi pois ja lisää se nopeasti sekoittaen puolukkasurvokseen. Siirrä survos sivuun jäähtymään. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon mascarpone sekä sulatettu valkosuklaa. Laita tilkka maitoa kattilaan ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Anna kiehahtaa, ota loput liivatteet likoamasta ja sekoita ne maidon joukkoon. Kaada maito kermaseokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Lisää täyte keksipohjan päälle noin kolmessa osassa vuorotellen survoksen kanssa. Vedä lastalla muutama veto kakun poikki jotta kermaseos ja puolukkasurvos hieman sekoittuvat mutta eivät liikaa. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Ennen kinuskia valmistamista siirrä kakku hetkeksi pakkaseen. Keittele kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä noin 15min. Suosittelen tekemään vesilasitestin varmistukseksi että kinuski on varmasti valmista. Teet sen tiputtamalla tipan kinuskia kylmään veteen ja jos kinuski jähmettyy välittömästi yhtään leviämättä, on se valmista.Kun kinuski on valmista anna sen hetki jäähtyä. Ota kakku pakkasesta ja valuttele kinuski kakun päälle aloittaen reunoista. 

 

Koristele haluamallasi tavalla ja siirrä vielä hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua

.

 

Korvasin puolukat pakastevadelmilla, joista keittelyn jälkeen siivilöin siemenet pois. Alkuperäisen ohjeen puolukkasurvos oli todennäköisesti valmistamaani vadelmasosetta jämäkämpää. Vetelähköksi jäänyt marjasose hyytyi kuitenkin kohtuullisen hyvin yhdellä liivatteella, mutta kannattaa laittaa kaksi, jos haluaa ettei marjatäyte sekoitu liikaa "kasausvaiheessa" muuhun täytteeseen. 

 

Kakun mausta tuli mieleen vadelmasoppa ja vaniljakiisseli, ihan hyvää sellaisenaan ilman kinuskikastikettakin. Kakun päälle kippasin tällä kertaa muutaman kourallisen linnunmunakarkkeja ja valkosuklaarusinoita. Omnom.

Synttäriaamun ylläri!

Mun kultapallero täytti kaksi vuotta, tänään ja huomenna juhlitaan! 

Eipä aivan synnytystuskitta sujunut syntymäpäivälahjan viimeistely, sillä viime tingassa edellisenä yönä ompelin takkuavan Singerin kanssa petivaatteita kasaan. 

Kehto on "perintöhuonekalu", jonka maalasin uudelleen. Myös petivaatteet ompelin kierrätysmatskuista, Maileg-pupun ostin uutena. Aiheesta lisää seuraavassa jaksossa... nyt hilippasen keittelemään kinuskia. :)

Mukavaa viikonloppua!

Tunnelmalliset häät ilman stressiä

 Kaikille päivä prinsessana ei ole lapsesta saakka tavoiteltu unelmien täyttymys.

Ei ainakaan rakastakin rakkaammalle, juhlienvieroksuja-seinäruusu-pikkusiskolleni, joka järjesti puolisonsa kanssa tunnelmalliset syyshäät -tai pikemminkin avioitumisen julkistamistilaisuuden (sekin kuulostaa liian hienolta) omalla, heille sopivalla tyylillään, asteen verran totuttua arkisemmin ja rennommin.

Juhlat tulivat kaikille (paitsi mulle) ihan täytenä yllätyksenä, sillä muutaman vuoden yhdessä elänyt pariskunta ei ollut edes kihloissa ennen avioitumista. :D Paikalle saapunut hääväki (morsiammen vanhemmat ja sisarukset perheineen ja koirineen) oli tulossa vain piipahtamaan rennoissa merkeissä meidän suvun kesäpaikkaan, vanhaan mummulaan. Mutsi-merkkinen monitoimikone oli lupautunut hänelle ominaiseen tapaansa hääräämään murua rinnan alle ja me muut, noh, lähinnä pölähdettiin paikalle.

 Kukat kukkivat siellä missä niitä ei hoideta... Pelargoniat täydessä loistossaan lokakuussa!(?) Hauskasti sopii yhteen häälahjaksi antamieni Siirtolapuutarha-kupposten kanssa. 

Pukupakkoko? Häävieraat rennosti siviilikuteissa. Sillai kai, millai muuten.

Viiden tähden hääsviitti = sähkötön saunakamari.

Mä ehdotin siskolle, että otattaisivat edes kunnon hääkuvat ammattikuvaajalla, mutta ei kuulemma pysty kenenkään vieraan ihmisen kyylätessä näyttämään rennolta. :D Hah, senkin! Kaiken äheltämisen jälkeen saatiin kuitenkin jotain painokelpoista aikaiseksi. 

 Tehkää kevät lempeydestä käykää ulos kehräten

kaupunki on vaarin uni tervehtikää ryhti sen

 tuossa seisoo lapsuutenne polkee jalan syrjällä

lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä 

vahvistakaa kakseutenne olkaa usein käsikkäin

salaisuutta jakakaa

Älkää unohtako toisianne

Älkää unohtako toisianne

Suoristakaa riitanne kohta on jo huomenna

valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella

hullaantukaa rakkaudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä

sisämaasta rannikoille kosketus on puhetta

tästä alkaa elämänne vaarallisin kohtaus

rakkauttanne tukekaa

Älkää unohtako toisianne

Älkää unohtako toisianne

Kun äänenne sortuvat useista kohdista löytäkää korjattavaa

periksi antava säilyttää kasvonsa palkinnot kun jaetaan

jos aamua seutaava hetki on ilta niin tuhlaatte vuosia

oppikaa toisenne valoisaan aikaan ja oppikaa pimeys myös

Kun arki on taipuva itseään toistamaan löytäkää poikkeuksia

yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia

kun olette hauraita, olette vahvoja, kallion kaltaisia

luottakaa itsenne elämän kyytiin ja nauttikaan matkasta.

-Samuli Putro-

 

Onnellista yhteiselämää M&T.  <3

Yksivuotissynttärijuhlat ja muistojen laatikko

Vietettiin pari viikonloppua sitten Kerstin yksivuotissynttäreitä.
Meidän suvun juhlat eivät ole olleet mitään valtavia muodollisia spektaakkeleita tai teemabileitä, enemminkin rentoja "verryttelyhousujuhlia" lähipiirin kesken, herkkuja syöden ja kahvia juoden.

Velipojan perheelle keittelin nakkikeiton.

Kahvipöydässä mussuteltiin:

Suklaaseepra hyydykekakkua

Fifty-sixty marjapiirakkaa 

Karjalanpiirakoita ja raejuustomunavoita

Keksejä

Vohveleita

Suklaaruis lastuja

Suolatikkuja

Karkkeja

Kerstin kummisetä(=mun veli) ei tykkää täytekakuista eikä se tunnu olevan kaikkien lastenkaan herkkua, joten leivoin synttäreille suklaisen hyydykekakun. Suklaaseeprakakusta ei tullut ihan niin näyttävä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Valkoinen täyte ehti hieman hyytyä tummaa valmistaessa, joten se ei levinnyt niin kauniisti kuin tummempi täyte. Valmiin kakun koostumus oli kuitenkin tasainen, mutta omaan makuun ehkä vähän liiankin tummasuklainen. Täytyy kokeilla joskus tehdä kakku maitosuklaasta ja lisätä vain väriksi tummaa kaakaojauhetta. Niin ja ajoittaa täytteiden valmistus paremmin.

Tein pellillisen marjapiirakkaa, josta toisen puolen täytin mustikoilla ja toisen puolukoilla. Viivi askarteli coctail-tikuista ja kangasteipeistä pienet liput ja koristeli piirakanpalat vaniljakastikkeella ja tomusokerilla. Puolukkaleivoksissa on punainen lippu ja mustikkaleivoksissa sininen.

Siinäpä ne koristelut sitten olivatkin, ei muuta kuin valkoinen silitetty liina ja herkut pöytään, ja syömään. :D

 Jännän äärellä. "Kuku!" (Kuka sieltä tulee?)

 Jämäkkä maku.

Lahjaksi muistojen laatikko

Pyysin vierailta, että toisivat tulleessan jonkin muiston: valokuvan, esineen, tavaran tai minkä tahansa jutun, jonka Kersti saa lahjaksi 18-vuotissyntymäpäivillään. Muiston ei tarvinnut olla mikään arvokas tai rahalla hankittu, vaan jokin sellainen, joka kertoo lahjan saajasta tai antajasta. Laatikko täyttyi hauskoilla ja mielikuvituksekkailla esineillä, liikuttavin kaikista oli mun metsuri-isän kirjoittama kirje(!!!), jonka sisällöstä ei itsellä oo harmainta hajua.
Laatikko on vielä viimeistelyä vailla (lisään kuvan tähän postaukseen myöhemmin), mutta kun saan sen valmiiksi, teippaan boksin visusti kiinni ja jemmaan sen pariksi vuosikymmeneksi jonnekin vaatehuoneen perälle. Laatikon sisällöstä en ota kuvia, sillä haluan itsekin unohtaa ja yllättyä. :D

 Oletteko muut toteuttaneet tällaista ideaa?

Luin joskus jostain, että lapsen ristiäisiin oli koottu vastaavanlainen laatikko,
mutta ei se ole myöhäistä ykkössynttäreillekään. :)