sunnuntai 9. joulukuuta 2018

My little Ponyn ripulit, Räsäset ja ketä meitä oli


My Little Ponyn ripulit
koko n. 4v 

Lanka: Nalle yksivärinen, 3 eriväristä Nalle Taika -lankaa
Resori: 50 silmukkaa, *1 oikein takareunasta, 1 nurin*
Varsi: lisää 4 silmukkaa = 54 s

Kaventele muutama silmukka sukan takaosassa ennen nilkkaa. 

Nilkkaresori: 46 silmukkaa

Kudoin raidat spiraalina, jolloin langan vaihtumiskohtaa ei näy kummallakaan puolella työtä. 
Täältä löytyy selkeä ohjevideo, jos tekniikka ei ole vielä hallussa. :) 





Tein myös parit perussukat Adlibriksen Socki-langasta. 
Violettisävyiset sukat ovat n.34 kokoiset ja niiden aloitusresori on seiskaveikkaa. 



Toisiin raidallisiin perussukkiin tein vaihtelun vuoksi kantapään ainaoikein-neuleena. 
Molemmissa sukissa nilkan joustinneule on tehty *3 oikein, 1 nurin*



Nämä räsymattosukat, eli kavereiden kesken Räsäset (Päiville terkkui, älä kiellä kutomista), tein kahdesta erivärisestä 7 veljestä Raita-langasta.
Jatkoin *3 oikein, 1 nurin* joustinneuletta jalkapöydän päälle.  




Viimeisenä vielä nilkkamallin raitasukat, 
perussettiä ilman mitään kikkailuja.


Seeeeeolis kolme päivää aikaa joulukorttien viimeiseen postituspäivään! Melkein jo päätin pitää välivuoden korttien lähettämisen kanssa, mutta sitten kekkasin yhden kokeilemisen arvoisen, simppelin ja mukavan idiksen!

Ajattelin askarrella kortit viime vuoden tapaan nollabudjetilla ja raapia niitä varten tarvikkeet kasaan edellisvuosien askartelumateriaalien rippeistä. Katsotaan, mitä saan aikaan!

Näiden linkkien takaa löytyy edellisten vuosien joulukortteja...


Hyvää ja tunnelmallista alkavaa viikkoa! 

maanantai 3. joulukuuta 2018

Sukkapinon pärvötystä


Sukkapinon kaksi alimmaista, olokaapa hyvät!



Näihin harmaisiin sukkiin sain idean muistaakseni Pinterestin ehtymättömästä valikoimasta. 

the Miessukat:

7 veljestä
Puikot koko 3

60 silmukkaa
resori: 3 oikein, 2 nurin (n. 5 cm)

Sukan etuosan/jalkapöydän ainaoikein-neule:

 1. kerros: 3 oikein, 1 nurin, 1 oikein, 20 oikein, 1 oikein, 1 nurin, 3 oikein
2. kerros: 3 oikein, 1 nurin, 1 oikein, 20 nurin, 1 oikein, 1 nurin, 3 oikein
*toista kerroksia 1-2*

Kantapää, lapa ja kavennukset tavalliseen tapaan.




Vaaleanpunaiset sukat kutasin kestosuosikillani, Niina Laitisen So sweet socks -mallilla.
Lankana näissä on 7 veljestä ja puikot kokoa 3. 

Samalla ohjeella aiemmin valmistuneet sukat löytyy



Heiii, ihammahottoman hyvvää joulun odotusta! 

Tosin prinsessakalenterin avonaisista luukuista päätellen joulu vaikuttais olevan jo hyvällä mallilla... Kolmevuotiaalla patologisella valehtelijalla saattaa olla osuutta asiaan, vaikkakin hän kirkkain silmin väittää, että "kaikki luukut aukes ihan itestään!"
Oiskohan noin. 
Joulu on ihmeiden aikaa.




sunnuntai 21. lokakuuta 2018

Neulottu panta Klompelompen ohjeella


Istuskelin sohvalla luomassa silmukoita ja tiiraamassa neuleohjetta. 
Kersti hyppeli olohuoneeseen ja puuhailuni nähdessään uteli:

-Mitä sä äiti teet?
-Semmoista pantaa. 
-Aijahas, kenen koiralle? 


Eipä tullut koiralle kaulapantaa, vaan muksulle merinovillainen kupolinlämmitin.


"Toran panta"-ohje löytyy kirjasta Klompelompe, ihania neuleita lapsille.

Alkuperäisestä ohjeesta poiketen käytin puolta numeroa pienempiä puikkoja (3,5). Langaksi valitsin Adlibriksen alesta DROPSin Merino Extra Fine:n, joka vastaa ominaisuuksiltaan ohjeen Sandness Merinoull-lankaa. Yksi 50 gramman kerä riittää helposti pantaan ja nyöriin.



Vaaleanpunainen ja alemmissa kuvissa näkyvä luonnonvalkoinen neuletakki, sukkikset ja mekko ovat kirppikseltä. Sylikissan Kersti on saanut synttärilahjaksi tädiltään.
  



Panta on pehmeää ja kutittamatonta 100% merinovillaa. Ohje on 4-10 vuotiaalle lapselle, joten se on hivenen reilu tämän 3,5 vuotiaan mallin päähän. Tarkoitus olisi tehdä vielä saman sarjan kaulurit, ja kääriä sen jälkeen setit pienten ystävien joulupaketteihin. 



Mukava tehdä välillä tällaisia pieniä nopeitä käsitöitä, jotka valmistuvat yhdeltä istumalta telkkaria katsellessa. Alkuun pääsemisen jälkeen työ ei vaadi juuri enempää keskittymistä kuin tavallisen resorin neulominen. Yhden pannan tekemiseen kului aikaa vähän alle pari tuntia.


torstai 18. lokakuuta 2018

äRRä-Paketti


Tilailen silloin tällöin netistä harrastustoimintaani ylläpitäviä pehmoisia paketteja, jotka toimitetaan paikalliselle R-kioskille. Kauppias on tosi rento ja ystävällinen, ja usein kiskalla asioidessa tulee paketin lisäksi vaihdettua muutama ylimääräinen sananen.

Kesähelteellä tilausta noutaessani mainitsin, että kai sitä saa tällaisellakin säällä voi sukkalankoja hankkia, vaikka näin kuuma onkin! Kauppias myönteli, että johannyttoki ja lisäsi, että jos jalat loppuvat kesken, niin hänellä olisi yhdet sirot neliykköset. :D Vastasin alihankintaväen olevan laiskottelulakossa, jonka vuoksi toimitusajoissa saattaa ilmetä viivettä, mutta pistetään tilaus korvan taakse! 



Eilen kävin asioimassa taas kioskilla, ja lahjoitin samalla sukkapinosta yhdet kohdehenkilölle räätälöidyt teemaan sopivat sukat! 

Vastaanottaja oli saamastaan huomionosoituksesta häkeltynyt, iloinen ja kiitollinen.

Muutaman vuoden aikana omat ystävät, lähiomaiset, kummilapset ja muut tuttavat ovat saaneet varmaan jo kyllästymiseen saakka sukkia lahjaksi. Täytynee laajentaa levikkialuetta ja lahjoittaa vastaisuudessa tuotoksia kaikille vastaantuleville koiranpissattajille, postinjakajille, roskakuskeille ja puutarhatontuille.

tiistai 16. lokakuuta 2018

Still Alive


Muutaman kuukauden blogihiljaisuuden jälkeen tulin ilmottautumaan elävien kirjoihin! Tekohengittelen pikkuhiljaa uutta sisältöä myös tänne uinahtaneeseen blogiini.
 
Hellekesä lamaannutti puikkojen heiluttelijan, eikä kesän aikana syntynyt montaakaan sukkaa tai töppöstä. Ilmeisesti verkkainen kutomistahti on alkusyksyn viileyden inspiroimana muuttumassa semisti nousujohteisempaan suuntaan, sillä viikonloppuna rykäistyn viimeistely- ja päättelyurakan loppulukemaksi kymmenen valmista sukkapariskuntaa saivat toinen toisensa. Naputtelen näistä postauksia lähipäivinä. Lisäksi virkkuukoukun päässä roikkuu yksi puolivalmis vauvanpeitto ja joululahjasuunnitelmatkin ovat jo vaiheessa idea!


Syksy on pylläyttänyt arkikuvioita mun työn osalta uusille raiteille. Äitiysvapaiden jälkeen olen ollut joustavalla hoitovapaaalla (27 h töitä/vko) kaksi lukuvuotta ja nyt tänä syksynä oli tarkoitus palata normaaliin täyteen työaikaan tutussa työpaikassa. Noooh, eipä mithän, parin päähänpiston ja muutamien sattumien summana aloitinkin kokonaan uuden työn naapuripaikkakunnalla. Työsopimus on määräaikainen, ja olen omasta vakituisesta työsuhteesta virkavapaalla näillä näkymin ainakin jouluun saakka. 

Työ on ollut mielekästä, mutta kymmenet uudet ihmiskontaktit, yhteistyökuvioiden sumplailut ja uuden työn opettelu syövät kapasiteettia siihen malliin, että iltaohjelma painottuu vahvasti nollat taulussa elbailuun. 

Nyt vietetään syyslomaa, isompi lapsonen kotiutunee huomenissa Vantaa-vierailultaan, me ollaan pikkuflikan kanssa ehditty tehdä kirpparikierroksia, kotihommia, pihapuuhia ja nukkua piiiiiitkiä päikkäreitä. Olovinansa niinkö menis totehen ja hyvään tarkotukseen.

Kirpeitä syys(loma)päiviä!

tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tirkistys torpan saunakamariin



Dodiin, pääsette tiiraamaan ovenraosta matalaan hobittimajaani, eli torpan saunakamariin! 
HUOM! K-175(cm)



Täällä en ole oikeastaan sisustusmielessä tehnyt muuta kuin siivonnut, saunakamari on remonteerattu edellisen omistajan toimesta vanhaan navettaan, jonka seinähirret on hiekkapuhallettu puhtaiksi. Seinävaatteet, verhot ja kalusteet olivat täällä entuudestaan, muut tavarat ovat omia hankintoja.
 

Saunan ovi mallia matala. Älä lyö -kops- päätäs!







Pärekori löytyi viime kesänä kirppikseltä muutamalla eurolla.


Iskemättömät, nuukan random-mummelin kapiokirstun pohjalle jemmatut keltaraidalliset pellavapyyhkeet ostin torista 10 €:n yhteishintaan. Keskimmäisen pyyhkeen löysin liinavaatekaapista... en ole ihan varma onko se mummulan peruja vai muinainen kirppislöytö. 


Hästäk kesäyöntunnelmaa.


Mukavaa juhannusviikkoa!

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kiikun kaakun kukkaset




Kesäkukkaosastolta terve!

Istuttelin kesäkuun alun tietämillä tähän rivitalon pihalle kesäkukkia purkkeihin ja amppeleihin. Ihan vaan sillee muutaman. Tuvan nurkalle ilmestynyt ja alati kasvava kukkapurkkirykelmä oli herättänyt huomiota naapurustossa... Torpalle lähtöä tekevistä ruusupuskista sekä istutusta odottelevista ja hautausmaalle vietävistä kesäkukista koostuva lähtevän ja saapuvan tavaran asema vaikutti sen verran epäilyttävältä, että naapurin poika oli kysynyt äidiltään: 
"Onks Maiju perustanut kukkakaupan?" 




Lohenpunainen ruusupegonia, hopeaköynnös ja maahumala pääsivät sinkkisoikkoon ovensuuhun. . Maalasin kalkkimaalilla pienen kukka-jakkaran istutuksen alle, niin köynnökset eivät makaa pitkin pituuttaan terassin laudoituksella. 

Samaa ruusubegoniaa ja lisäksi hopealehteä laitoin äidin mukaan mummun ja papan haudalle vietäväksi.



En tiedä mikä näitä äitienpäiväksi ostettuja orvokkeja vaivaa, kun malttavat kukkia kauniisti aina vain, vaikka kesä on pitkällä! Normaalisti orvokki alkaa kutakuinkin istutuksen jälkeisellä viikolla kasvattaa puolen metrin mittaista ruoskaa, jonka päässä nuokkuu epätoivoisesti elämänsyrjästä kiinni pitäviä avaudunko-enköavaudu-älävaanmulleavaudu -tyyppisiä kukintoja.



tuoksupielikki

Meidän taloyhtiön raja-aidan virkaa toimittaneet unkarinsyreenipensaat pyyhkäistiin eräänä kevätpäivänä matalaksi parin äkkiäreän perheenäidin toimesta (nevöhööd). Syreenit ovat kasvaneet kymmenen vuotta melko vallattomasti ja naapuritontin suurten puiden varjostamina, ja nyt kun uusi omakotitaloasukas pätkäytti suuret männyt nurin, ajateltiin mekin silipaista puskat matalaksi ja antaa niille uusi tsänssi kasvaa tasaisemmaksi pöheiköksi.

Niin ja että mitenkä tämä tarina liittyy kuvan kukkaan? 
No katoppaköh sillä lailla, että pakkohan se oli saada jotain kompensaatiota katkaisuhoidon myötä menetettyyn syreenintuoksuun! Tuoksupielikin aromi muistuttaa aika tavalla syreeniä, ja onnistuu siten paikkaamaan toistaiseksi puuttuvaa kesäistä aistiärsykettä.




Parvekelaatikoihin istutin neilikkaa, valkoista lobeliaa ja murattia.


Aina kun katon tätä istutusta, mulle tulee mieleen koululaisten silmillä roikkuva heittotukka. :D 

Parin viikon lomailulla ei siis ole vielä ollut täydellistä työstä irtaantumisen vaikutusta. 



Kersti valitsi itselleen ja isosiskolleen pinkkejä ja violetteja petunioita, jotka tungettiin yksissä tuumin valkoiseen peltiruukkuun ja pohjastaan auki narahtaneeseen kastelukannuun. Hong Kongista typykkä bongasi vielä vaalenpunaisen pelargonian, jota kantoi sylissään niin intensiivisesti koko kauppareissun ajan, että tuskin malttoi nostaa kassalla "piipattavaksi".

Haettiin takapihan metsästä käpyjä ja laitettiin niitä ruukkujen pohjalle salaojitukseksi, niin juuret eivät märkäne. 

 

Otsikon "Kiikun kaakun kukkaset" -kipale on soinut viehättävänä korvakärpäsenä useammin kuin tarve vaatii ja lääkäri määrää. Se listautuu top kymppiin kaikista lapsuuden automatkoilla soitetuista biiseistä, joita kolmen kasetin valikoima piti sisällään: Lea Lavenin hitit, Mikko Alatalon lastenlaulut ja Jope Ruonansuun huumorihumppa. 

Tässä sinunkin riesaksesi riemuksesi kertosäe viimeiseksi mainitun artistin kipaleesta, 
evripaadi lets gou:

"Niin kukkii kiikun kaakun kukkaset
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Suuret surut sydämen
Rikkaruohot rakkauden
Jälkeen vuosien pitkien 
Minä kitkin itkien

Kiikun kaakun kukkaset
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Prinssi uljas satumaan
Jälleen joutuu katumaan
Näinkö käy kun rakastuu
Aina ruusut lakastuu"

Siitäpä sitten! Jos ei ollut tuttu biisi, niin kuuntelepas Youtubesta. Takuu ja alleviivaus, että jää kerralla mieleen (eikä lähde sieltä koskaan pois).

Hauskaa lauantai-ehtoota! <3