tiistai 19. kesäkuuta 2018

Tirkistys torpan saunakamariin



Dodiin, pääsette tiiraamaan ovenraosta matalaan hobittimajaani, eli torpan saunakamariin! 
HUOM! K-175(cm)



Täällä en ole oikeastaan sisustusmielessä tehnyt muuta kuin siivonnut, saunakamari on remonteerattu edellisen omistajan toimesta vanhaan navettaan, jonka seinähirret on hiekkapuhallettu puhtaiksi. Seinävaatteet, verhot ja kalusteet olivat täällä entuudestaan, muut tavarat ovat omia hankintoja.
 

Saunan ovi mallia matala. Älä lyö -kops- päätäs!







Pärekori löytyi viime kesänä kirppikseltä muutamalla eurolla.


Iskemättömät, nuukan random-mummelin kapiokirstun pohjalle jemmatut keltaraidalliset pellavapyyhkeet ostin torista 10 €:n yhteishintaan. Keskimmäisen pyyhkeen löysin liinavaatekaapista... en ole ihan varma onko se mummulan peruja vai muinainen kirppislöytö. 


Hästäk kesäyöntunnelmaa.


Mukavaa juhannusviikkoa!

lauantai 16. kesäkuuta 2018

Kiikun kaakun kukkaset




Kesäkukkaosastolta terve!

Istuttelin kesäkuun alun tietämillä tähän rivitalon pihalle kesäkukkia purkkeihin ja amppeleihin. Ihan vaan sillee muutaman. Tuvan nurkalle ilmestynyt ja alati kasvava kukkapurkkirykelmä oli herättänyt huomiota naapurustossa... Torpalle lähtöä tekevistä ruusupuskista sekä istutusta odottelevista ja hautausmaalle vietävistä kesäkukista koostuva lähtevän ja saapuvan tavaran asema vaikutti sen verran epäilyttävältä, että naapurin poika oli kysynyt äidiltään: 
"Onks Maiju perustanut kukkakaupan?" 




Lohenpunainen ruusupegonia, hopeaköynnös ja maahumala pääsivät sinkkisoikkoon ovensuuhun. . Maalasin kalkkimaalilla pienen kukka-jakkaran istutuksen alle, niin köynnökset eivät makaa pitkin pituuttaan terassin laudoituksella. 

Samaa ruusubegoniaa ja lisäksi hopealehteä laitoin äidin mukaan mummun ja papan haudalle vietäväksi.



En tiedä mikä näitä äitienpäiväksi ostettuja orvokkeja vaivaa, kun malttavat kukkia kauniisti aina vain, vaikka kesä on pitkällä! Normaalisti orvokki alkaa kutakuinkin istutuksen jälkeisellä viikolla kasvattaa puolen metrin mittaista ruoskaa, jonka päässä nuokkuu epätoivoisesti elämänsyrjästä kiinni pitäviä avaudunko-enköavaudu-älävaanmulleavaudu -tyyppisiä kukintoja.



tuoksupielikki

Meidän taloyhtiön raja-aidan virkaa toimittaneet unkarinsyreenipensaat pyyhkäistiin eräänä kevätpäivänä matalaksi parin äkkiäreän perheenäidin toimesta (nevöhööd). Syreenit ovat kasvaneet kymmenen vuotta melko vallattomasti ja naapuritontin suurten puiden varjostamina, ja nyt kun uusi omakotitaloasukas pätkäytti suuret männyt nurin, ajateltiin mekin silipaista puskat matalaksi ja antaa niille uusi tsänssi kasvaa tasaisemmaksi pöheiköksi.

Niin ja että mitenkä tämä tarina liittyy kuvan kukkaan? 
No katoppaköh sillä lailla, että pakkohan se oli saada jotain kompensaatiota katkaisuhoidon myötä menetettyyn syreenintuoksuun! Tuoksupielikin aromi muistuttaa aika tavalla syreeniä, ja onnistuu siten paikkaamaan toistaiseksi puuttuvaa kesäistä aistiärsykettä.




Parvekelaatikoihin istutin neilikkaa, valkoista lobeliaa ja murattia.


Aina kun katon tätä istutusta, mulle tulee mieleen koululaisten silmillä roikkuva heittotukka. :D 

Parin viikon lomailulla ei siis ole vielä ollut täydellistä työstä irtaantumisen vaikutusta. 



Kersti valitsi itselleen ja isosiskolleen pinkkejä ja violetteja petunioita, jotka tungettiin yksissä tuumin valkoiseen peltiruukkuun ja pohjastaan auki narahtaneeseen kastelukannuun. Hong Kongista typykkä bongasi vielä vaalenpunaisen pelargonian, jota kantoi sylissään niin intensiivisesti koko kauppareissun ajan, että tuskin malttoi nostaa kassalla "piipattavaksi".

Haettiin takapihan metsästä käpyjä ja laitettiin niitä ruukkujen pohjalle salaojitukseksi, niin juuret eivät märkäne. 

 

Otsikon "Kiikun kaakun kukkaset" -kipale on soinut viehättävänä korvakärpäsenä useammin kuin tarve vaatii ja lääkäri määrää. Se listautuu top kymppiin kaikista lapsuuden automatkoilla soitetuista biiseistä, joita kolmen kasetin valikoima piti sisällään: Lea Lavenin hitit, Mikko Alatalon lastenlaulut ja Jope Ruonansuun huumorihumppa. 

Tässä sinunkin riesaksesi riemuksesi kertosäe viimeiseksi mainitun artistin kipaleesta, 
evripaadi lets gou:

"Niin kukkii kiikun kaakun kukkaset
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Suuret surut sydämen
Rikkaruohot rakkauden
Jälkeen vuosien pitkien 
Minä kitkin itkien

Kiikun kaakun kukkaset
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Prinssi uljas satumaan
Jälleen joutuu katumaan
Näinkö käy kun rakastuu
Aina ruusut lakastuu"

Siitäpä sitten! Jos ei ollut tuttu biisi, niin kuuntelepas Youtubesta. Takuu ja alleviivaus, että jää kerralla mieleen (eikä lähde sieltä koskaan pois).

Hauskaa lauantai-ehtoota! <3



sunnuntai 27. toukokuuta 2018

Hynttämylly huutokaupasta ja kippo kirpputorilta


Toissa viikonloppuna Östermyran Aurinko-talolla vietettiin avoimen ovien päivää ja ulkoilmahuutokauppaa. 


Käytiin Kerstin kanssa nuuskimassa nurkat, nauttimassa kahvion tuoreista leipomuksista ja seuraamassa uteliaina, mihin hintoihin huutokaupattavat arvoesineet, huonekalut ja romppeet nousevat.
 

 Talon omistajapariskunta on remontoinut tupaa viisi vuotta ,-pelkästään purkamiseen on kulunut tästä ajasta lähes puolet! Siinäpä hieman perspektiiviä ja vertailupohjaa kärsimättömille valmistalontilaajille. Tulin siihen käsitykseen, että perheellä olisi tarkoitus päästä muuttamaan upeaan lugaaliin tämän kesän aikana.




T


 Muutaman kuvan ehdin napata siinä sivussa, kun yritin pitää näkökentässä kumppareissa rontostavaa, ihmisten seassa pujottelevaa metrinmittaista kolmevuotiasta.
 
sähkötön pyykinpesukone

 Huutokaupasta jäi käteen varsin oivallinen hynttämylly, kauramoottorilla käyvä kammesta veivattava pyykinpesukone! Kova peli maalimanlopun edellä, sanon minä! Heräteostos kevensi lompsaa kymmenen euron verran.


Toinen aivan ihana löytö oli tämä emalinen sienikulho, jonka poimin ostoskoriin kirppikseltä!
 

emaliastia, made in poland, puolalainen emali, emali,

Isokokoinen soikko maksoi vain euron, aion viedä sen torpalle somisteeksi tai kukkapurkiksi. 

Huomenna nykäistään käyntiin vimonen työviikko tälle keväälle.
Siitä alkaa parin kuukauden mittainen kesäloma(utus)jakso, aijettämänautin!

Nautihan siekin!


sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Maasta se pienikin ponnistaa ja pieniä saattaapi onnistaa


Heipähei ja mukavaa iltaa täältä torpan puutarhanurkkauksesta.
Tällä kertaa tuunauskohteenamme on ulkorakennuksen päätyseinusta ja perehdymme vihermajan rakentamiseen. Ohjelman lopussa ihailemme kukkivaa tuomea ja pääsemme tutustumaan tulppaaneiden sielunelämään. Viihtykää seurassamme.


No niin ja lätinät sikseen. 
Tässä siis viehättävä alkutilanne puolivarjoiselta saunakamarin seinustalta. Maassa kasvaa nippu raparperiä, sammalta ja epämääräistä rikkaruohoa, laidoilta puskee humalaa. Intoa ja ideoita pihan mylläykseen olisi hurumykket, mutta täytynee pitää järki päässä, jalat maassa ja haukata pieni pala puutarhaa kerrallaan!

Nypin enimmät rikkaruohot pois, kuopsutin maan, lisäsin multaa ja istutin muutaman puolivarjossa tiettävästi viihtyvän kasvin.


Purppurasydän, vähän saman tyylinen kuin Särkynyt sydän, mutta matalampi (n.40cm) perenna.


Purppurakeijunkukka, joka ei juuri erotu edukseen rusahtavan kuorikatteen seasta. Tälle olis tarkoitus hankkia muutama erivärinen lajitoveri naapuriksi tuossa syssymmällä. 


Taponlehden siirsin tänne paahteiselta tuvannurkalta, jonne tulin sen viime kesänä hätäpäissäni tyrkänneeksi.


Raparperiä rapsahtelloo!


 Lisäksi siirsin tuvan takaa kallioimarre(?)tuheikon.


Rajasin istutusalueen pihapiiristä ronttaamillani kivenlohkareilla ja levittelin mullan päälle kuorikatetta.  Ei nyt vielä järin pysäyttävä näky, mutta jokatapauksessa muutos siistimpään suuntaan, ja toivottavasti kesän edetessä seinusta alkaa näyttää samalta, kuin viime vuonna... 



Todistusaineistoa nousuhumalasta, kuva elokuulta 2017. 


Toinen alkukesän tuunauksen uhri on tässä!  
Edellisen omistajan kyhäämässä "kodassa" on mahdollisesti ollut visiona paistella makkaraa ja nauttia savunkatkuisista kesäilloista. Noh, kiva idea, mutta toistaiseksi tällä ei ole ollut muuta kuin maisemallista arvoa. Kota on pienehkö koppero ja kuivakan rakennusmateriaalian vuoksi sen verran paloaltis, etten tuonne tohtisi kynttilää suurempaa tulta viritellä ilman VPK:n poikia ja asianmukaista sammutuskalustoa.

Tulistelupaikan sijasta kokeilen kasvattaa kodan ympärille köynnöskasveja.



Oviaukon reunoille pari kärhöä...



...ja muualle villiviiniä. 


Ampparin kanssa ihmeteltiin toinen toistemme ähellystä ja pyllistelyä. Tämä kaveri NAKERSI kuivaa puun kuorta (pesänrakennusmatskuksi kaiketi), siis todella JYRSI niin että rapse kävi. Samanlainen ääni kuuluu, kun Kersti skrapaa alahampaillaan näkkärin päältä voita. Ampiaiset on ihan oukhei, niin kauan kun ne ovat ulkona. Sisätiloihin uskaltautuneet uhkarohkeat yksilöt ovat saaneet tehdä läheistä tuttavuutta vuoden 1995 Kodin Kuvalehden kanssa.


Lopuksi putsasin kodan "sisätilan" roskista, lehdistä sammaleesta ja muusta muhjusta. Tuonne saisi kivan pienen pöytäryhmän, penkin tai jalustassa roikkuvan ronttinkikiikun.

Siis mähän näen jo silmissäni upean, vehreän vihermajan. Pikkasen huolestuttaa kasvien menestyminen näin kallioisella paikalla... Olen nyt niitä lannoittanut ja kastellut, loput on herran hallussa. Vaihtoehto B on tuikata syksyllä tuli nurkkaan, jos ei mee niin kuin Strömssössä, ja kodan ympärillä kasvaa vain pari epätoivoista kuivaa käkkärää. :D




Tuomi kukkii ja tuoksuu nyt mahtavasti. Voiko olla, että se jätti viime kevään välistä? Mä en kuolemaksenikaan muista nähneeni sen kukintaa (ja puska ei todellakaan ole pieni ja huomaamaton). Muistan kyllä miettineeni myöhemmin kesällä, että mikäköhän puu se on, kun ei näy kukkaa eikä marjaa, vaikka kovasti tuomelta vaikuttaa.

 Vanha ja kärsinyt pihapihlaja jaksaa vielä puskea uutta lehteä. 


Keto-orvokki on löytänyt viihtyisän kasvupaikan kallion kolosta...


...ja lemmikit kukkii!



Viime postauksen piipoista putkahti tulppaaneja ja valkoisia narsisseja.



Tästä pompulasta putkahtaa muistaakseni voikukan siemenpallon näköinen violetti tai valkoinen kukka. En muista nimeä, help! Ovat ilmeisesti talvehtineet onnistuneesti. :)




Myös Jalopioni oli selvinnyt talvesta ja puskee uutta tuoretta silmua ja vartta minkä ehtii! Samoin juhannusruusunruppana (joka jäi nyt kuvausten ulkopuolelle), näytti varsin terhakkaalta ja elinvoimaiselta.


Voi miten mukavaa. Viime vuosi meni ihmetellessä ja odotellessa, miten piha ja sen kasvit muuttuu kesän edetessä. Nyt on kiva alkaa puuhailemaan ja visioimaan, mitä mutakuoppaa milloinkin rapsuttaa!

Oikein aurinkoista alkavaa viikkoa! <3