Ooo, kesän lapsi mä ooon!

 

 Parin kuukauden mittainen kesäloma alkaa olla loppusuoralla, tämän viikon jälkeen etsitään herätyskello, viritetään se toimintakuntoon ja yritetään suoriutua kouluun, töihin ja hoitoon. Viileästä kesästä huolimatta kameran muistikortille on tallentunut muutamia kesäisiä kuvia, joilla voi huijata muistia luulemaan, että kovin olin aurinkoinen ja lämmin se kesä 2017.

 Tikanheittoa vanhassa mummulassa.

 Ollaan vietetty kesää pääasiassa kotona ja torpalla, jokunen vierailu on tehty myös mummulaan ja vanhaan mummulaan. Ei olla tehty oikein mitään ja tavallaan kaikkea. Sirkushuvien sijaan ollaan uitu, saunottu, ulkoiltu, touhuttu torpalla, kerätty ja kasvateltu kukkia, syöty jäätelöä, poimittu metsämansikoita, kierrelty kirpputoreja, tavattu ystäviä ja sukulaisia, pilkottu polttopuita ja nukuttu piiiitkiä päiväunia. Viivi on ollut meistä ainoa, joka on seikkaillut maakuntarajojen ulkopuolella (kiitos kummitäti Marjaana + Tomppis Helsingin reissusta). Heinäkuun alussa Viivi osallistui myös kaupungin järjestämälle kesäleirille.

 

 

Viivin kummitädin (mun siskon) mies oli bongannut vaihtolavalta kelpofillarin (ja vähän muutakin kerrostalon parvekkeelle sopivaa sisustusrojua, vaimo respect) ja rassannut sen kuntoon Viiville mökkipyöräksi. Voi mahoton, hirveen kiva! Tyy-töt tykkää, tyy-töt, tyk-tyk.

Aurinkoista elokuuta! <3

Tulkoon kesä Törnävänsaareen (...tulkoon kesä, rietas ja kivuton)

Törnävä on Seinäjoen vanhin kaupunginosa, joka tuo useimmille eipaikkakuntalaisille mieleen joko provinssirockin tai psykiatrisen sairaalan.

Meillle Törnävänsaaren alue tuli tutuksi myös kauniina lenkkeilymaastona silloin kun Viivi oli pieni. Nykyään täällä tulee käytyä harvemmin, koska meidän nykyinen koti on toisella puolella pitäjää.

Seinäjoen MLL järjesti perhekahvilan kävijöille kesäretken "Törtsylle" (5€/perhe). Päädyimme kaikkien suureksi riemuksi picnicille sairaalan aitojen ulkopuolelle! Viheralueet odottelevat vielä jonkin aikaa innokkaita rokkareita telttoineen, pussikaljoineen ja kertakäyttösadetakkeineen, joten meillä oli hyvin tilaa levittää viltit pitkin nurmikkoa ja nauttia eväät kaikessa rauhassa ilman pelkoa niskaan puklaavista ördäreistä.

 

Matkustimme keskustasta Törnävälle tiivistunnelmaisella Alvari-kaupunkijunalla. Pienen maisemamatkailun ja "kyläringin" jälkeen saavuimme the kohteeseen. 

MLL:n tätit ohjasivat muutaman yhteisleikin- ja laulun, joihin Kersti osallistui tyypilliseen tapaansa sivusta seuraten. Ohjattujen leikkien jälkeen sai puuhailla vapaasti, syödä eväitä, puhaltaa saippuakuplia ja jutustella.

 

Tuulihattuja, omnom.

...ja lisäravinteeksi kourallinen hiekkaa.

Paluumatkalla pikkuakka hyytyi kainaloon. :) 

Kiitos kaikille mukanaolleille onnistuneesta retkestä ja MLL:n reippaille tädeille, jotka jaksaa järkkäillä monenlaistaa mukavaa lapsiperheiden iloksi.

Otsikko napattu Samuli Putron biisistä,

 joka soi repeatilla mun mielessä tätä postausta naputellessa.

...jos ei tällä pääse kesäfiilikseen ni millä sitte. :D

Terassikauden avajaiset

Eipä vissiin mikä kevät! Kuka muistaa koska viimeks on ollu näin upee toukokuu? Vuoden kotona olo ja tää jatkuva chillailu on saanut mut sen verran eufoorisen tilaan, etten enää edes erota hyvää tai huonoa säätä toisistaan: eipä taida olla montaakaan päivää, jolloin oltais jätetty ulkoilut väliin huonon sään vuoksi. 

Mun kesä alkaa siitä, kun tarkenen juoda aamukahvit ja lukaista lehden ulkona yöpaitasillaan. Naapuritkin osaavat jo odottaa kevään korvilla terassille ilmestyvää viehkeää luontokappaletta ja merkkailevat kevätseurantalomakkeisiinsa vuosi toisensa jälkeen samoilla huudeilla pesivää kottaraista nähdyksi. 

Ai niin joo. Yks pieni juttu: Eihän taaperon äiti PYSTY eikä KERKEE juomaan kahvia 

a. rauhassa 

b.kuumana 

c.ikinä

Näin ne jotkut hurjat väittää.

Kesäaamufiilistely on itelle sen verran pyhä rituaali, että sen onnistumiseksi piti kehitellä jotain millä saan myös muksun viihtymään ja pysymään paikoillaan sillä aikaa kun relaxoidun. 

Konstit on monet sano akka ku kissalla pöytää pyyhki. 

 

Kävin hakemassa rautakaupasta värkkiä, junttasin kiinnityskoukut terassin kattopalkkeihin ja virittelin vauvakeinun asemiin.

(Ihan paska idea.) 

Samaan hikeen nakkelin puutarhakalusteet ja muut roippeet ympäri permantoa, pesin etuterassin, kuljetuskaluston ja yhden ulkoistetun räsymaton. Kerstillä kului aika keinuessa ja aadeehoodeekohtauksen saanutta mutsia seuraillessa. Keinun sijainti on muuten jo suunnitteluvaiheessa huomioitu niin, että yletyn terassin reunalla istuskellessani antamaan lisää vauhtia peppua nostamatta. Vimoosempäälle! 

 Tadaa: Tästä kesä voi alkaa! 

Muksulle korppu käteen, keinulle vauhtia ja iloiset vilkutukset töihin lähteville naapureille.

... ja tähän loppuun nostalgianurkka julkaisee vielä muutaman otoksen viime kesältä...

Neiti B on kerännyt kohtuullisen määrän matskuu ja vartta sitten viime kuvausten. :D

Mukavaa kesää just sulle.