Kesäkukkaosastolta terve!
Istuttelin kesäkuun alun tietämillä tähän rivitalon pihalle kesäkukkia purkkeihin ja amppeleihin. Ihan vaan sillee muutaman. Tuvan nurkalle ilmestynyt ja alati kasvava kukkapurkkirykelmä oli herättänyt huomiota naapurustossa... Torpalle lähtöä tekevistä ruusupuskista sekä istutusta odottelevista ja hautausmaalle vietävistä kesäkukista koostuva lähtevän ja saapuvan tavaran asema vaikutti sen verran epäilyttävältä, että naapurin poika oli kysynyt äidiltään:
"Onks Maiju perustanut kukkakaupan?"
Lohenpunainen ruusupegonia, hopeaköynnös ja maahumala pääsivät sinkkisoikkoon ovensuuhun. . Maalasin kalkkimaalilla pienen kukka-jakkaran istutuksen alle, niin köynnökset eivät makaa pitkin pituuttaan terassin laudoituksella.
Samaa ruusubegoniaa ja lisäksi hopealehteä laitoin äidin mukaan mummun ja papan haudalle vietäväksi.
En tiedä mikä näitä äitienpäiväksi ostettuja orvokkeja vaivaa, kun malttavat kukkia kauniisti aina vain, vaikka kesä on pitkällä! Normaalisti orvokki alkaa kutakuinkin istutuksen jälkeisellä viikolla kasvattaa puolen metrin mittaista ruoskaa, jonka päässä nuokkuu epätoivoisesti elämänsyrjästä kiinni pitäviä avaudunko-enköavaudu-älävaanmulleavaudu -tyyppisiä kukintoja.
Meidän taloyhtiön raja-aidan virkaa toimittaneet unkarinsyreenipensaat pyyhkäistiin eräänä kevätpäivänä matalaksi parin äkkiäreän perheenäidin toimesta (nevöhööd). Syreenit ovat kasvaneet kymmenen vuotta melko vallattomasti ja naapuritontin suurten puiden varjostamina, ja nyt kun uusi omakotitaloasukas pätkäytti suuret männyt nurin, ajateltiin mekin silipaista puskat matalaksi ja antaa niille uusi tsänssi kasvaa tasaisemmaksi pöheiköksi.
Niin ja että mitenkä tämä tarina liittyy kuvan kukkaan?
No katoppaköh sillä lailla, että pakkohan se oli saada jotain kompensaatiota katkaisuhoidon myötä menetettyyn syreenintuoksuun! Tuoksupielikin aromi muistuttaa aika tavalla syreeniä, ja onnistuu siten paikkaamaan toistaiseksi puuttuvaa kesäistä aistiärsykettä.
Parvekelaatikoihin istutin neilikkaa, valkoista lobeliaa ja murattia.
Aina kun katon tätä istutusta, mulle tulee mieleen koululaisten silmillä roikkuva heittotukka. :D
Parin viikon lomailulla ei siis ole vielä ollut täydellistä työstä irtaantumisen vaikutusta.
Kersti valitsi itselleen ja isosiskolleen pinkkejä ja violetteja petunioita, jotka tungettiin yksissä tuumin valkoiseen peltiruukkuun ja pohjastaan auki narahtaneeseen kastelukannuun. Hong Kongista typykkä bongasi vielä vaalenpunaisen pelargonian, jota kantoi sylissään niin intensiivisesti koko kauppareissun ajan, että tuskin malttoi nostaa kassalla "piipattavaksi".
Haettiin takapihan metsästä käpyjä ja laitettiin niitä ruukkujen pohjalle salaojitukseksi, niin juuret eivät märkäne.
Otsikon "Kiikun kaakun kukkaset" -kipale on soinut viehättävänä korvakärpäsenä useammin kuin tarve vaatii ja lääkäri määrää. Se listautuu top kymppiin kaikista lapsuuden automatkoilla soitetuista biiseistä, joita kolmen kasetin valikoima piti sisällään: Lea Lavenin hitit, Mikko Alatalon lastenlaulut ja Jope Ruonansuun huumorihumppa.
Tässä sinunkin riesaksesi riemuksesi kertosäe viimeiseksi mainitun artistin kipaleesta,
evripaadi lets gou:
"Niin kukkii kiikun kaakun kukkaset
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Suuret surut sydämen
Rikkaruohot rakkauden
Jälkeen vuosien pitkien
Minä kitkin itkien
Kiikun kaakun kukkaset
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Prinssi uljas satumaan
Jälleen joutuu katumaan
Näinkö käy kun rakastuu
Aina ruusut lakastuu"
Sinä kun annoit rukkaset
Kuinka pärjään pakkaset?
Kuka parsii sukkaset?
Prinssi uljas satumaan
Jälleen joutuu katumaan
Näinkö käy kun rakastuu
Aina ruusut lakastuu"
Siitäpä sitten! Jos ei ollut tuttu biisi, niin kuuntelepas Youtubesta. Takuu ja alleviivaus, että jää kerralla mieleen (eikä lähde sieltä koskaan pois).
Hauskaa lauantai-ehtoota! <3
