Porkkanalaatikko

Leikitäänkö kotista? Näillä olis joulu tulossa ja tää äiti tekis porkkanalaatikkoa. 

AikKamala. Taas on tehty jotain mitä ei ikkää ennen. En oo jouluruokien suuri ystävä ja laatikoista porkkanalaatikko on oikeastaan ainut, mitä oon vapaaehtoisesti suostunut lautaselle (ja kurkusta alas) laskemaan. Sitäkin hyvin vähän. Lusikallisen.

Selailin netistä eri porkkanalaatikkoreseptejä ja päädyin

Hellasoturin ohjeeseen.

500g (-1000g) porkkanoita

1 l täysmaitoa

2 dl vettä

2 dl puuroriisiä

2 munaa

1 dl siirappia

 korppujauhoa

valkopippuria 

suolaa

voita

Tein kaksinkertaisen annoksen, johon laitoin kuorittuja porkkanoita n.1500 g, eikä mielestäni ollut liikaa. Jos teen toisen satsin, laitan ehkä suosiolla 2 kg, nyt kun porkkanoita kerran tuli hankittua niin valtava satsi. Siirappia laitoin huomattavasti vähemmän kuin ohjeessa, koska porkkanat olivat niin makeita. Kaksinkertaisesta määrästä tuli yhdeksän 1/2 litran foliovuoallista porkkanalaatikkoa.

Monta rautaa tulessa. Hernarin keittoo siinä siivellä... :D

Keitin aluksi riisit vedessä, lisäsin maidon, kiehautin ja annoin puuron hautua tosi pienellä lämmöllä noin tunnin verran välillä sekoittaen. Puuro ei palanut, mutta mun sormi paloi!

Kuorin ja pilkoin porkkanat. Höyrykattilan puutteessa keittelin/höyrystin porkkanat vähässä vesimäärässä pehmeiksi ja lopuksi hurautin ne sähkövatkaimella muhjuksi.

Sekoitin puuron ja porkkanasoseen. 

Lisäsin munat, mausteet ja siirapin.

Annostelin soseen foliovuokiin ja ripottelin päälle korppujauhoja.

Yritin tehdä ensin haarukalla kuvioita, mutten niistä tuli tosi rumia.

Joku kiva juttu piti keksiä, että slodju näyttäis kotitekoselta. ;) 

Siispä painelin piparkakkumuotilla sydämiä soseen pintaan. 

Yllättävän hyvin kuviot eroittuvat paistamisenkin jälkeen. 

Osu ja uppos. Aattelin että jos pienen siipaleen maistais. Ja meni melkeen koko laatikko!

En tiiä miltä hyvän porkkanalaatikon pitäis maistua, mutta ainakin tää maistu hyvältä! Pinnasta tuli rapsakka, eikä sisältö ollut vetinen, niinkuin kaupan laatikoissa. En tiedä kuinka maku ja koostumus muuttuu pakastamisen ja uudelleen lämmittämisen jälkeen...

Meillä on parin naapuriperheen kanssa tässä melekonen kolhoosi. Kiikutetaan monet (epä)onnistuneet keitokset ja leivokset, ruuanloput ja muut ylijäämät toisten riemuksi ja vaivaksi.

Tällä kertaa vein naapureille pikkujoulupaketin inside-huumorikortilla varustettuna.

Iloista viikonloppua!

Jos ei oo mitään tekemistä,

niin tee porkkanalaatikkoa.  

-M-

31 kg lähiruokaa

 Kuusiston porkkanat on ihan TÖRKEEN HYVIÄ, makosia ku mitkä! 

Näitä saa ruokakaupoista Seinäjoelta ja lähikunnista, mutta pienen vinkkauksen innoittamana tehtiin päiväretki naapurin eukon ja Kerstin kanssa lähitilalle kakkosluokan porkkanoita poimimaan. Lähitila olisi ollut yllättävän lähellä, mutta kaikkien suureksi ihmeeksi ajettiin ohi ja rykästiin noin 15 km lisälenkki. Mutta se ei ollut OL-LEN-KAAN meidän vika, vaan pikemminkin miehisten suuntaa-antavien ajo-ohjeiden. Meni tavallaan maaseutumatkailun piikkiin, oli niin kaunista ja aurinkoistakin ja Kersti veteli sikeitä takapenkillä, joten nou hätä. 

Sotasaalis. 

Lipattiin hevosporkkanalaarista pötkylää pusseihin ja punnittiin ne kun päästiin kotiin: rapiat 31 kiloa!!! Ja arvatkaapas paljonko kolmelle säkilliselle tuli hintaa... kokonaiset 3 €. Näissähän ei maun puolesta ole mitään vikaa, muoto ja koko vaan ei täytä tiukkoja laatuvaatimuksia. 

En edes hoksannut kysyä, olisko tilalta saanut ostaa kauppoihin meneviä valmiiksi pussitettuja porkkanoita... Mielelläni maksaisin saman hinnan suoraan tilalle ilman, että kauppa vetää omansa välistä.

 Karoteenimyrkytyksen välttämiseksi tästä määrästä suurin osa kiikutetaan sukulaisille, pahvilaatikollisen vien iskälle synttärilahjaks. Nuuka mies arvostaa tällaisia lahjoja. :D Loput jää kotiin narskuteltavaks ja Kerstin sosevärkiks. En oo ikinäikinä tehny porkkanalaatikkoa, olisko aiheellista leikkiä aikuista ja kokeilla...? Senhän vois antaa jollekin joululahjaks jos/kun ei ite tykkää.

-M-

Sunnuntain setti.

Pikkuinen Kersti, täpäkkä neiti on oppinut istumaan ilman tukea! Nyt kuluu aika leikkikalujen kanssa entistä paremmin, kun saa molemmat kädet käyttöön. Toisen lapsen kanssa osaa jotenkin paremmin nauttia jokaisesta kehitysvaiheesta ilman, että odottaisi intopiukkana seuraavaa edistysaskelta. Toki jokainen uusi opittu taito ilahduttaa lapsen itsensä lisäksi myös äitiä. Ja isosiskoa! 

Käytiin kannattamassa paikallista urheiluseuraa osallistumalla perinteiseen Viisarinkääntöhölkkään. Meinas jäädä lähtemättä koko lenkille suttuisen sään vuoksi, mutta naapurin rouva innostui aiheesta ja lähdettiin yhdessä pinkomaan kuuden kilsan matka. Mukava käydä silloin tällöin testaamassa kuntoaan tällaisessa tapahtumassa,  ja vaikkei kilpailekaan muuta kuin oman pään ja kunnon kanssa, on jännä juttu huomata, miten sitä saa ihan toisenlaisen kisavaihteen silmään verrattuna peruslenkkiin. Tällä kertaa matka taittui n. 38 minuuttiin.

 Kersti ei ole onneksi kovin tarkka päiväunien ajankohdista; pidin aamupäivällä neitiä tarkoituksella hereillä vähän normaalia kauemmin, niin unta riitti koko reissun ajaksi ja sain juosta ilman ylimääräisiä huoltokatkoja.

Lenkkiseuralainen <3

Iltapalaksi hörppäsin kitusiini 

aurajuustoista punajuurisosekeittoa, 

kyytipojaksi pala leipää ja raejuustoa. 

Tää on ihan törkeen hyvää, 

etenkin näin hellankulmalta

nopeesti ryystettynä.

Keittelin loppukesästä tätä mössöä ison kattilallisen, 

soseutin ja nakkasin pakastimeen 

sopivan kokoisiin annosrasioihin. 

(Jätin kerman pois, lisään sen keittoon 

vasta uudelleenlämmitysvaiheessa.)

Ohje löytyy täältä:http://www.valio.fi/reseptit/samettinen-aura-punajuurikeitto/

 Mukavustuttavaa alkavaa viikkoa!