Syyskuvia tytöistä

Syksyinen kuvapläjäys tytöistä. 

Kersti on nyt 2,5 v. ja Viivi täyttää ensi kuussa 11 vuotta.

Pitäis vaikka syyslomlla ottaa asiaksi teettää parhaimpia otoksia viime vuosilta aidoiksi alkuperäisiksi paperikuviksi. Muutenkin valokuvaukseen olisi mukava perehtyä enemmän, haluaisin uuden objektin tuon perusmallin rinnalle.... mutta kovin ovat hintavia he.

Virkattu peitto

Raikasta lokakuuta!

En tiiä onko kukaan muu perheenäiti päätynyt mystiseen tilanteeseen, että pitää kaks päivää siivota, että voi siivota. Okei, mä en viikonlopun mittaisista intensiivistä kotityösulkeisista huolimatta päässyt vaiheeseen kaksi, joten luovutin, pakkasin volkkariin pillimehut, keksit, tytöt ja kameran, ja ajelimma Kyrkösjärven luontopolulle retkeilemään.

Tämän peiton tarina juontaa juurensa käsityöhurahdukseni alkulähteille, mahtollisesti vuoteen 2011. Intoa puhkuen tilasin langat ruudut, mutta riittikö draivi peiton kasaamiseen. Juu ei. Palat pussiin, pussi kiinni ja perimmäiseen vaatehuoneen nurkkaan. Seuraavaan vaatehuoneen siivouksen yhteydessä (vuoden päästä?) löysin peitontekeleen muutaman muun ylläripussin seasta.

No eipä mittää. Uuteen nousuun, ruutujen sommittelu ja palat virkaten yhteen. Joku muu innostavampi projekti syrjäytti lähes-valmiin peiton kärsimään uudelleen saman pussituskohtalon, kuin vuotta aikaisemmin... kunnes seuraavana syksynä rykäsin lopulta myös puuttuvan reunuksen.

...paitsi etten jaksanut päätellä mustia lankoja ennen tätä päivää (peitto on ollut siis jo monta syksyä meillä käytössä puolivalmiina).

Nyt tämä henkilökohtainen Iisakin kirkko on viimeistä silausta myöten valmis. 

Peiton ilmaisohje ja lankatiedot TÄÄLTÄ

Täällä Etelä-Pohjanmaalla on tosi upea ruska tänä vuonna. Oon ite syntynyt syksyllä, ja vaikka tykkään muistakin vuodenajoista, niin koen tämän syys-lokakuun jotenkin tosi rakkaaks vuodenajaksi. Nautitaanpa tästä!

Nice to meet you, ARKI!

 

Ollaan siirrytty loma-ajan rötväilystä koulu-, työ- ja päivähoitoarkeen. 

Viivi aloitti viidennen luokan, Kersti palasi samalle perhepäivähoitajalle ja minäkin löysin itseni tutusta työpaikasta.

Kauden aloitus on ollut vahvaa, niin kuin nyt parin kuukauden totaalielbailun jälkeen saattaa surkeampikin ennustaja aavistaa.

Maanantaina keräsin äitipisteet kotiin unohtamalla Viivin koululääkäritarkastuksen, jonne myös minut oli kutsuttu huoltajan ominaisuudessa. Hiippailimme vastaanotolle tyylikkäästi myöhässä -siis heti sen jälkeen kun rehtori oli kuuluttanut mut kesken tunnin keskusradion kautta opehuoneen ovelle, jossa Viivi odotteli mua niin kuin viime viikolla (silloin kun vielä muistin asian) oltiin sovittu.  (Olen siis töissä samassa koulussa, missä Viivi on koulussa, hulttioäidin kotikenttäetu). 

Tiistaina huomasin työpaikan pihaan kääntyessä, että kas kas, takapenkillä on jotain pientä, hupaisaa ja kaksivuotiasta, joka olisi pitänyt jättää matkan varrella sijaitsevaan hoitopaikkaan. Uukkari ja takaisin. 

Pienestä suhelluksesta huolimatta edessä siintää kevyt vuosi, kun jatkan viime syksyn tapaan joustavaa hoitovapaata ja teen lyhennettyä työpäivää. Tää on nyt se kuuluisa kevyt vuosi, joka piti olla jo viime vuonna. Silloinhan päädyin täyttämään vähentyneen työmäärän ja lisääntyneen vapaa-ajan muodostamaa tyhjiötä (HAH) opiskelemalla ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi (ja sitte het paljon simppelimpää hommaa, kuin mitä jäätävä nimi antaa olettaa) ja suorittamalla avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Etenkin viime vuoden kevät oli vähän tiivis, mutta sitäkin antoisampi! Katoin Wikipediasta, että päätoiminen opiskelija suorittaa n.60 op vuodessa, joten oon tosi tyytyväinen näihin 43 opintopisteeseen, jotka haalin kasaan alle vuodessa lapsiperhe- ja työelämän ohessa (eikä kukaan huomaakaan niitä seitsemää puuttuvaa kasvatustieteen pinnaa, jotka jä(t)i(n) ähellettäväksi tälle syksylle).

Kerroin Kerstille, että hoitoon tulee kaksi uutta poikaa.

"Kivaa, mä voin leikkiä niillä!"

Ei lapseni. Ei näin.  :D

Mukavaa alkavaa syksyä!

 

Keekis, meidän ihana varamummu!

Netin välityksellä yksi jos toinenkin on löytänyt itselleen puolison, mutta mulle kävi vähän hassusti ja samalla onnekkaasti: löysin ihan vaan vahingossa mummun!

Meillähän on semmoinen tilanne, että tytöillä ei ole kuin yksi mummula. Lasten isän puoleiset isovanhemmat ovat kuolleet ja lapset eivät ole heitä koskaan tunteneet, ja näin ollen itsellänikään ei ole (ollut) anoppia. Omat vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä, molemmat ovat vielä työelämässä ja huolehtivat myös äidin puolen vanhuksista, joten sellaista helposti saatavaa arkiapua ei ole tarjolla, vaikka muuten he ovatkin meidän elämästä kiinnostuneita ja osallistuvat siihen omien mahdollisuuksien mukaan.

Blogini kommenteissa vilahtavan Keekis-nimimerkin takaa löytyy meidän perheen virtuaalivaramummu ja mun ihana anoppi. Aniharva on niin onnekas, että saa itse valita anoppinsa! 

Ollaan Keekiksen kanssa tutustuttu tämän blogin välityksellä suunnilleen noin vuosi takaperin, ja nyt suhteemme on edennyt siihen vaiheeseeseen, että lähettelemme toisillemme whatsap- ja sähköpostiviestejä ja suunnittelemme livetapaamista tälle kesälle.

--- 

 Keekis, viisas ja elämänmyönteinen kanssamatkustajani, olet ilahduttanut elämääni hilpeällä huumorilla ja sykähdyttänyt sydäntä riipaisevilla kannustuskommenteilla. Sinulla on sellaista kokemusta, näkemystä, ymmärrystä ja avarakatseisuutta, jota voin vain ihailla ja yrittää ottaa opiksi. Viimeksi tänään känkkäränkkäpäivän päätteeksi sähköpostiin saapunut piiiiiitkä viesti sai silmäkulmani kosteiksi. Itkusta ja naurusta. 

Kirpparilla tuli vastaan kaksi Arabian Maisema-kupposta muutamalla eurolla vähän sen jälkeen, kun olin ostanut Torpan. Muistatko kun puhuttiin noista!? Oliko pakko ostaa, oliko? Nyt ne odottaa korkkausta ja kilistelyä, ihan vain meitä kahta varten. <3

Keekis. Olet tärkeä ja ihana! <3

Ps. Vähän jänskättää meidän tulevat ensitreffit, mitäs jos ei miellytetäkään toisiamme livenä....? Mä oon se, jolla on punainen neilikka rinnassa ja pällistelen huolettoman vaivaannuttavasti ympärilleni. :D

 

Pinnasängystä juniorpetiin

Voi miten hyvin tämä joutenolo sopii mun mielenlaadulle ja ruumiinrakenteelle. Oon jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni tyttöjen petipolitiikkaa, ja nyt kotosalla vietetty talvilomaviikko mahdollisti siirtymisen epämääräisistä ajatuksista mullistaviin tekoihin.

Kersti täyttää ensi kuussa kaksi, joten on ikänsä puolesta jo kovasti valmis siirtymään babypinniksestä aikaihmisten sänkyyn. Asutaan kolmiossa, joten molemmille tytöille ei ole omaa huonetta, vaan Kersti nukkuu mun kanssa samassa huoneessa. 

Viivi on nukkunut parivuotiaasta asti aikoinaan Ikeasta hankitussa metallirunkoisessa sängyssä, joka siirtyi nyt sisarusperintönä Kerstille. Viiville löytyi uusi käytetty peti tori.fi:stä, ja myös mun oma sänky kokee lähitulevaisuudessa muodonmuutoksen, sillä tilasin uuden muhkean petarin elähtäneen läpyskän tilalle.

 Aloitettiin hommat heittämällä patjat ja sälepohja veke, ja säädettiin sänkyä pykälää pienemmäksi...

-MutterinOptimaalisenKireydenTarkastaja-

...nakattiin pinnasängyllä kuikkaa (samalla ovenavauksella lähti myös syöttötuoli, joka on lojunut keittiön nurkassa tarpeettomana lähes vuoden) ja rehattiin uusi sänky edellisen paikalle..

 ...ja pyyhkästiin enimmät pölyt pois ennen sängyn kasaamista ja petaamista. 

Tällaiset mullistukset ovat pieniä askelia ihmiskunnalle, mutta suuria harppauksia pienelle ihmislapsoselle. Senpä vuoksi esittelen empiirisiin tutkimuksiin perustuvan, toimivaksi havaitun kolmivaiheisen siirtymäriitin, jota toteuttamalla lapsi sopeutuu muutokseen kuin itsestään ja nukahtaa tyytyväisenä uuteen sänkyyn. 

1. Vie pinnasänky pois huoneesta. 

2. Tuo uusi sänky tilalle. Ihastelkaa yhdessä.

3. Peittele lapsi sänkyyn tavalliseen tapaan. Toivota hyvää yötä ja poistu.

VALMIS!

 

 (Testi perustuu kahden lapsen otantaan kymmenen vuoden ajanjaksolla, onnistumisprosentti 100%.  Testiin osallistuneet lapset ovat luontaisesti helposti nukahtavia ja pääsääntöisesti hyvin nukkuvia tavallisia ipanoita. Testaaja on poikkeuksellisen laiska ja mukavuudenhaluinen, jonka vuoksi hän välttelee kaikenlaista kikkailua lasten perushoidollisissa toimenpiteissä, kuten ruokailussa, vaatetuksessa ja nukuttamisessa.)

Well Done! 

Mitäs pidät?

Tunnelmalliset häät ilman stressiä

 Kaikille päivä prinsessana ei ole lapsesta saakka tavoiteltu unelmien täyttymys.

Ei ainakaan rakastakin rakkaammalle, juhlienvieroksuja-seinäruusu-pikkusiskolleni, joka järjesti puolisonsa kanssa tunnelmalliset syyshäät -tai pikemminkin avioitumisen julkistamistilaisuuden (sekin kuulostaa liian hienolta) omalla, heille sopivalla tyylillään, asteen verran totuttua arkisemmin ja rennommin.

Juhlat tulivat kaikille (paitsi mulle) ihan täytenä yllätyksenä, sillä muutaman vuoden yhdessä elänyt pariskunta ei ollut edes kihloissa ennen avioitumista. :D Paikalle saapunut hääväki (morsiammen vanhemmat ja sisarukset perheineen ja koirineen) oli tulossa vain piipahtamaan rennoissa merkeissä meidän suvun kesäpaikkaan, vanhaan mummulaan. Mutsi-merkkinen monitoimikone oli lupautunut hänelle ominaiseen tapaansa hääräämään murua rinnan alle ja me muut, noh, lähinnä pölähdettiin paikalle.

 Kukat kukkivat siellä missä niitä ei hoideta... Pelargoniat täydessä loistossaan lokakuussa!(?) Hauskasti sopii yhteen häälahjaksi antamieni Siirtolapuutarha-kupposten kanssa. 

Pukupakkoko? Häävieraat rennosti siviilikuteissa. Sillai kai, millai muuten.

Viiden tähden hääsviitti = sähkötön saunakamari.

Mä ehdotin siskolle, että otattaisivat edes kunnon hääkuvat ammattikuvaajalla, mutta ei kuulemma pysty kenenkään vieraan ihmisen kyylätessä näyttämään rennolta. :D Hah, senkin! Kaiken äheltämisen jälkeen saatiin kuitenkin jotain painokelpoista aikaiseksi. 

 Tehkää kevät lempeydestä käykää ulos kehräten

kaupunki on vaarin uni tervehtikää ryhti sen

 tuossa seisoo lapsuutenne polkee jalan syrjällä

lentoaikaa ilmapalloon ja näissä hetkissä 

vahvistakaa kakseutenne olkaa usein käsikkäin

salaisuutta jakakaa

Älkää unohtako toisianne

Älkää unohtako toisianne

Suoristakaa riitanne kohta on jo huomenna

valittuja lauseitaan voi käyttää tai suojella

hullaantukaa rakkaudesta, olkaa vaiti yhtäkkiä

sisämaasta rannikoille kosketus on puhetta

tästä alkaa elämänne vaarallisin kohtaus

rakkauttanne tukekaa

Älkää unohtako toisianne

Älkää unohtako toisianne

Kun äänenne sortuvat useista kohdista löytäkää korjattavaa

periksi antava säilyttää kasvonsa palkinnot kun jaetaan

jos aamua seutaava hetki on ilta niin tuhlaatte vuosia

oppikaa toisenne valoisaan aikaan ja oppikaa pimeys myös

Kun arki on taipuva itseään toistamaan löytäkää poikkeuksia

yhdessä hetkessä lausuttu kiitos voi kaikua kuukausia

kun olette hauraita, olette vahvoja, kallion kaltaisia

luottakaa itsenne elämän kyytiin ja nauttikaan matkasta.

-Samuli Putro-

 

Onnellista yhteiselämää M&T.  <3

Perhepäivähoitoon go go

Niin se vain on, että pitkäkin loma loppuu aikanaan. Likipitäen puolentoistavuoden kotoilun jälkeen arkielämää rytmittää kohtapian työ- ja päivähoitokuviot! Kovin paljoa en ole vielä uhrannut ajatuksia tulevaan syksyyn, mutta luottavaisin mielin viettelen viimeisiä lomaviikkoja. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että sain jo äitiyslomalle jäädessäni sovittua alustavasti pomo kanssa, että palaan äitiysloman/hoitovapaan jälkeen osa-aikaisesti töihin. Viiden-kuuden tunnin työpäivä sopii tähän elämäntilanteeseen paremmin kuin hyvin: tilille rapsahtaa sen verran rahaa että pärjätään, ja toisaalta taas aikaa ja energiaa riittää jää myös koululaisen ja yksivuotiaan kanssa touhuamiseen työpäivän jälkeen. 

Päivähoitomuodon valinta oli helppo, 

melkeinpä itsestäänselvyys: 

Perhepäivähoito. 

Syitä on monia, tässä meille ne tärkeimmät:

Lapsen persoonallisuus:
Kersti on rauhallinen, peruskiltti puuhailija joka nauttii tavallisesta elämästä. Pysyvät ihmissuhteet ja tutut lapset ja aikuiset ovat Kerstille tärkeitä. Jos ei mitään maata mullistavaa tulevina vuosina tapahdu, Kersti saa olla samassa hoitopaikassa esikouluikään saakka.

Lapsen ikä:
Oma yksivuotias on mukava viedä hoitopaikkaan, jossa on sama tuttu ja turvallinen hoitaja vastasssa aamulla ja kertomassa päivän kuulumiset iltapäivällä. Kersti tarvitsee vielä perushoitoa, syliä ja vapaata leikkiä enemmän kuin toimintatuokiota, askartelua ja virikkeitä (btw, ärsyttävä sana, josta tulee mieleen kanala), josta syystä kodinomainen perhepäivähoito tuntui päiväkotia paremmalta vaihtoehdolta.

Lapsiryhmän koko:
Pieni, samana pysyvä lapsiryhmä mahdollistaa tiiviit kaverisuhteet ja lämmin suhde yhteen hoitajaan luo turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä omaan tahtiin. Isoissa lapsiryhmissä itsekin työskennelleenä olen harmikseni huomannut, että tyytyväiset ja "tasaiset" lapset kulkevat helposti virran mukana, kun valtaosan aikuisten huomiosta nappaa vilkkaammat, äänekkäämmät ja käytöksellään huomiota herättävät lapset.

Oma työaika ja hoidon tarve:
Teen töitä arkisin 8-14, täydellä työajallakin pääsen kotiin viimeistään neljältä, joten päiväkotien tarjoamalle vuorohoidolle ei meillä ole tarvetta.
 
Sijainti: Meidän lähialueella on joitakin kotonaan työskenteleviä perhepäivähoitajia, pari päiväkotia ja ainakin yksi ryhmis, joten valikoimaa hoitomuodon suhteen oli riittävästi. Kuljen kilometrin pituisen työmatkan kävellen/pyörällä, ja olin valmis koukkaamaan vähän pidemmänkin lenkin saadakseni Kerstin perhepäivähoitoon. Hoitopaikka löytyi kuitenkin parahiksi työmatkan varrelta!

Omat arvot: Lämmin ilmapiiri. Kiireettömyys. Lapsentahtisuus. Kotoilu. Arkisuus. Tavallisuus. Välittäminen. Pienet ilot. Leppoisuus. Positiivisuus. Huumori. Ymmärrys. Ajan antaminen. Rauhallisuus. Näitä kaikkia toivon perhepäivähoidossa olevan. Kun ilmapiiri on lämmin ja hyväksyvä, ei toiminnan sisällöillä ole mielestäni niin suurta merkitystä. Kiire ja kireys myrkyttää monta hyvää hetkeä niin kotona kuin päivähoidossakin.

Aiemmat kokemukset:
Olen itse ollut lapsena pphoidossa ja viihdyin siellä tosi hyvin. Hoitajasta tuli tärkeä ihminen, jonka luona käytiin virpomassa, kyläilemässä, keppostelemassa ja kertomassa kuulumiset vielä pitkälle kouluikään saakka! Myös Viivi on ollut neljä ensimmäistä vuotta pphoidossa kahdella eri hoitajalla ja yhteistyö heidän kanssaan sujui tosi hyvin. Hoitajan purskahtaminen itkuun viimeisenä hoitopäivänä kertoi jotain kiintymyksestä lapseen ja sitoutumisestaan työhön. <3

Millaisia kokemuksia teillä on päivähoitopaikoista? 

Aina ei ole mahdollisuutta valita, mutta mitkä asiat vaikuttavat päätöksen tekoon teidän perheessä ja mikä on teidän lapsille sopivin hoitopaikka? 

Pst. Vielä on lomaa jäljellä!

Jouluttaa

Oletko koskaan ajatellut, että joulun voi viettää muulloinkin kuin 24.12?

Meillä se ei ole jäänyt ajatuksen asteelle, sillä viime vuonna päätettiin siirtää joulua päivää myöhemmäksi siskon ja äidin työvuorojen osuessa aatolle. Tänä vuonna ei voida viettää joulua yhdessä koko porukalla, joten kiskastiin pohjat viettämällä siskon ideoima förskottijoulu jo itsenäisyyspäiväviikonloppuna! 

Vanhemmille ennakkojoulu tuli tarkoituksella yllätyksenä, ettei äiti ala turhaan hääräämään ja stressaamaan lahja- ja ruokakuvioilla.Viisi aikuista, kaksi koululaista, kolme koiraa ja vauva. Jouluruokaa, joulupiirrettyjä ja pipareiden (& hermojen) kärventelyä, saunomista ja joulupukin vierailu. Meinattiin ensin koristella kuntopyörä toimittamaan joulukuusen virkaa, mutta haettiin kuitenkin metsästä oikea pikku kuusi.

Olipahan meillä hauskaa! Kiitos vain pullealle pukille pulleasta lahjasäkistä ja hyvästä seurasta. 

Meidän kalenteri huutaa yleensä tyhjyyttään (ja hyvä niin), mutta tällä viikolle on kasautunut poikkeuksellisesti kaikenlaista tohinaa... vauvakahvilan pikkujoulut, Viivin joulujuhla, Kerstin lääkärineuvola, joulukorttiaskarteluprojekti ja kirpparitavaroiden selkkausta ja hinnoittelua.

Viivin koulussa järjestettiin joulujuhla vaelluksena: Kotiväki kulki ryhmittäin ympäri koulua kurkistamassa 24 luukkuun. Tonttuesityksiä, musiikkia, leikkejä, joulupukin pajoja, lyhyitä näytelmiä, runoja ja vaikka mitä. Kersti jammaili ihan liekeissä musapisteillä ja muutenkin pikkulapsille kiva juttu, kun pääsi näkemään esitykset läheltä, eikä tarvinnut kököttää hiljaa penkissä.

Viivin luokka esitti liikuntasalissa joulukuvaelman. Viivin tehtävä oli soittaa syntikalla "jouluyö, juhlayö" -laulun sointuja.

 Kersti pääsi siskon kanssa tutustumaan lavasteisiin.

Naamat peruslukemilla.

Nyt muksu kylpyyn ja kohti yöunia.

Oma myöhäisilta kuluu kirppariromujen keskellä.

-M-