Perhepäivähoitoon go go

Niin se vain on, että pitkäkin loma loppuu aikanaan. Likipitäen puolentoistavuoden kotoilun jälkeen arkielämää rytmittää kohtapian työ- ja päivähoitokuviot! Kovin paljoa en ole vielä uhrannut ajatuksia tulevaan syksyyn, mutta luottavaisin mielin viettelen viimeisiä lomaviikkoja. 

Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että sain jo äitiyslomalle jäädessäni sovittua alustavasti pomo kanssa, että palaan äitiysloman/hoitovapaan jälkeen osa-aikaisesti töihin. Viiden-kuuden tunnin työpäivä sopii tähän elämäntilanteeseen paremmin kuin hyvin: tilille rapsahtaa sen verran rahaa että pärjätään, ja toisaalta taas aikaa ja energiaa riittää jää myös koululaisen ja yksivuotiaan kanssa touhuamiseen työpäivän jälkeen. 

Päivähoitomuodon valinta oli helppo, 

melkeinpä itsestäänselvyys: 

Perhepäivähoito. 

Syitä on monia, tässä meille ne tärkeimmät:

Lapsen persoonallisuus:
Kersti on rauhallinen, peruskiltti puuhailija joka nauttii tavallisesta elämästä. Pysyvät ihmissuhteet ja tutut lapset ja aikuiset ovat Kerstille tärkeitä. Jos ei mitään maata mullistavaa tulevina vuosina tapahdu, Kersti saa olla samassa hoitopaikassa esikouluikään saakka.

Lapsen ikä:
Oma yksivuotias on mukava viedä hoitopaikkaan, jossa on sama tuttu ja turvallinen hoitaja vastasssa aamulla ja kertomassa päivän kuulumiset iltapäivällä. Kersti tarvitsee vielä perushoitoa, syliä ja vapaata leikkiä enemmän kuin toimintatuokiota, askartelua ja virikkeitä (btw, ärsyttävä sana, josta tulee mieleen kanala), josta syystä kodinomainen perhepäivähoito tuntui päiväkotia paremmalta vaihtoehdolta.

Lapsiryhmän koko:
Pieni, samana pysyvä lapsiryhmä mahdollistaa tiiviit kaverisuhteet ja lämmin suhde yhteen hoitajaan luo turvallisen ympäristön kasvaa ja kehittyä omaan tahtiin. Isoissa lapsiryhmissä itsekin työskennelleenä olen harmikseni huomannut, että tyytyväiset ja "tasaiset" lapset kulkevat helposti virran mukana, kun valtaosan aikuisten huomiosta nappaa vilkkaammat, äänekkäämmät ja käytöksellään huomiota herättävät lapset.

Oma työaika ja hoidon tarve:
Teen töitä arkisin 8-14, täydellä työajallakin pääsen kotiin viimeistään neljältä, joten päiväkotien tarjoamalle vuorohoidolle ei meillä ole tarvetta.
 
Sijainti: Meidän lähialueella on joitakin kotonaan työskenteleviä perhepäivähoitajia, pari päiväkotia ja ainakin yksi ryhmis, joten valikoimaa hoitomuodon suhteen oli riittävästi. Kuljen kilometrin pituisen työmatkan kävellen/pyörällä, ja olin valmis koukkaamaan vähän pidemmänkin lenkin saadakseni Kerstin perhepäivähoitoon. Hoitopaikka löytyi kuitenkin parahiksi työmatkan varrelta!

Omat arvot: Lämmin ilmapiiri. Kiireettömyys. Lapsentahtisuus. Kotoilu. Arkisuus. Tavallisuus. Välittäminen. Pienet ilot. Leppoisuus. Positiivisuus. Huumori. Ymmärrys. Ajan antaminen. Rauhallisuus. Näitä kaikkia toivon perhepäivähoidossa olevan. Kun ilmapiiri on lämmin ja hyväksyvä, ei toiminnan sisällöillä ole mielestäni niin suurta merkitystä. Kiire ja kireys myrkyttää monta hyvää hetkeä niin kotona kuin päivähoidossakin.

Aiemmat kokemukset:
Olen itse ollut lapsena pphoidossa ja viihdyin siellä tosi hyvin. Hoitajasta tuli tärkeä ihminen, jonka luona käytiin virpomassa, kyläilemässä, keppostelemassa ja kertomassa kuulumiset vielä pitkälle kouluikään saakka! Myös Viivi on ollut neljä ensimmäistä vuotta pphoidossa kahdella eri hoitajalla ja yhteistyö heidän kanssaan sujui tosi hyvin. Hoitajan purskahtaminen itkuun viimeisenä hoitopäivänä kertoi jotain kiintymyksestä lapseen ja sitoutumisestaan työhön. <3

Millaisia kokemuksia teillä on päivähoitopaikoista? 

Aina ei ole mahdollisuutta valita, mutta mitkä asiat vaikuttavat päätöksen tekoon teidän perheessä ja mikä on teidän lapsille sopivin hoitopaikka? 

Pst. Vielä on lomaa jäljellä!