Ku tännää sattaa ja huomenna sattaa ni se on kaks sattaa.

 Sadepäivä. 

Ei mitään pientä tsuhnua, vaan kaatamalla, kovaa ja paljon.

Isompi tytöistä kirmas kaverinsa kanssa riemusta kiljuen pahimpaan parhaimpaan kuurosateeseen. 

Pieni jäi paitasillaan portaille tuijottamaan toisten menoa. 

Mene sinäkin. Mieles tekee kuitenkin.

Isoja lätäköitä. 

Rännistä syöksyvää vettä. 

Märkää, ihmeellistä ja mukavaa.

Kulmien kurtistelua ja riemunkiljahduksia.

Vilkaisu olan yli kuvaajan suuntaan, kysyvä katse:

Äiti, tykkäänkö mä tästä?

Märät vaatteet pois, pulahdus lämpimään kylpyyn.

Iltapala nassuun ja unille. 

...ovensuussa isompi tyttö kuului sanovan kotiin lähtevälle kaverilleen: 

Tää oli hauskinta, mitä ollaan yhdessä tehty! Niinku ikinä!

Kevättää

Ollaan ulkoiltu ja lenkkeilty aivan mahtavissa ja varsin vaihtelevissa sääolosuhteissa! Mulle ei oo tyypillistä haikailla menneitä aikoja, mutta tiedän jo nyt, että mun tulee NIIIN ikävä tätä mahdollisuutta lähteä lenkille koska vaan sitten kun palaan takaisin töihin. Nyt on ihan mieletön draivi lenkkeillä, ja sitä paitsi ulkoilu on paras keino vältellä kotitöitä hyvällä omallatunnolla.

Pläräilin ulkona otettuja kuvia viimeisen kolmen viikon ajalta ja tein niistä kuvakollaaseja... kevät keikkuen tulevi! 

Käytiin kirmaamassa pikku rundi umpihangesssa ja voin kertoa että tuli hiki! Kyytiläinen otti kaiken ilon irti, paistetteli päivää pulkan kyydissä, kun vetojuhta rämpi upottavassa lumessa.

Reipas pari viikkoa sitten satoi yhden päivän aikana ihan tolkuton määrä lunta! Meidän taloyhtiössä tehdään pihatyöt omatoimisesti, traktori pyydetään jeesailemaan vain tilauksesta. Lumityöt on mun lempparihommaa, käsipelillä saa siistiä jälkeä ja hyvän treenin, kun taas iso kone rullaa nurmikotkin mennessään. :D Muutaman muun innokkaan ja joutilaan asukkaan kanssa putsattiin piha pieni pala kerrallaan, kola täyttyi lumesta metrin jälkeen. 

Meidän tuttavapariskunta, tai tarkemmin exnaapurit, rakentavat tupaa tuohon muutaman kilometrin päähän, on poijjat komiat systeemit tuloillaan! Käytiin kurkkaamassa työn etenenemistä, hakemassa raksapölyä Kerstin haalareihin ja kutsumassa itsemme tupareihin. :D

 Viimeisen viikon aikana aurinko on sulattanut tien pinnat, 

vaunut rullaa asvaltilla melkein itsestään!

Eka "kesäkelin" juoksulenkki vaunujen kanssa. (Sain vain SportTrackerin toimimaan! Ü)

Olin tosi iloisesti yllättynyt 8,2 km/h keskinopeudesta, vaikka tasoittelin sykkeitä kävelemällä kolme ylämäkeä. Olispa kiva pystyä juoksemaan jossain vaiheessa 10 km/h vauhdilla pitempiä lenkkejä.

Ei tää älykääpiöpuhelin ainakaan lenkkejä lyhennä: eilen kävelin vahingossa melkein 12 km kun kuuntelin Spotifysta hyvää musaa! Lenkille lähtö tosin ottaa aikaa ja on tarkkaa kuin teho-osaston potilaalla: ei mihinkään ilman "tippaletkuja" ja elintoimintoja mittaavia antureita. 

Hifi-hifi. Digi-digi. :D

Arjen logistiikkaa

 

Läpi tuulen ja tuiskun.

Oman auton käyttö on nyt hoitovapaan aikana minimissä, säästö- ja mukavuussyistä.  

Onneksi lapsellakaan ei ole mitään kaukana olevaa harrastusta tai kaveria, jonka vuoksi pitäisi oma kaara jyräyttää käyntiin. Tuolla katoksessa se nukkuu välillä useamman päivän pituisia talviunia. Muutenkin huvittaa tämä muksujen itseohjautuvuus harrastustoiminnan suhteen: isompi tyttö pakkasi tänään reppuun eväät ja ilmoitti lähtevänsä kaverin kanssa hiihtämään. Pienempi laittoi television päälle, valitsi yle klassisen ja alkoi leikkiä legoilla. 

En vaan lakkaa liputtamasta julkisen liikenteen ja apostolinkyydin yhdistämisen puolesta!  

Niin on vaivatonta ja mukavaa matkustamista, ettei omalla autolla huvita lähteä oikein mihinkään. Sopivasti tulee lenkkiäkin, kun ei kaikki asiointipaikat osu bussireitin varrelle. Usein vaunutellaan osa matkasta tai toinen sivuista, vähän riippuen kuinka tunnin välein kulkeva linkka osuu omiin siirtymisiin.  Ollaan käyty nyt joitakin satunnaisia välipäiviä lukuunottamatta joka päivä järkkäilemässä kirppiksen myyntipöytää ja viety samalla uutta tavaraa. Bussikuski varmaan luulee meidän tekevän muuttoa, kun hypätään kyytiin ikean kasseihin ahdetun koti-irtaimiston kanssa harva se päivä.

En ole tullut hankkineeksi älylaitteita, joten kulutan esimerkiksi bussimatkustamisen "höttöajan" ihmisten ja maisemien pällistelyyn ja kaikenlaiseen joutavaan mietiskelyyn. Täällä meno on vielä sen verran maanläheistä, että bussikuskia (ja joskus myös lähellä olevia matkustajia) tervehditään ja kyydistä kiitetään.  

Bussimatkoilla ja -pysäkeillä olen kohdannut monta persoonallista ihmistä ja varsinkin vauvan kanssa liikkuessa saa helposti juttuseuraa muista joutilaista. Jos kävisin töissä, en ehkä kaipaisi yhtään ylimääräistä sosiaalista kontaktia ja ehkä nuokkuisin matkat kuulokkeet päässä niinkuin valtaosa nuoremmasta väestä. Nyt kun en kotioloissa kärsi sosiaaliähkystä, on ihan kiva jutustella vastaantulleiden ihmisten kanssa.

Viime viikolla kävin puolen tunnin henkevät keskustelut karjalasta aikoinaan evakkoon lähteneen iloluontoisen ja kertakaikkisen kauniin mummelin kanssa. Tippa linssissä erottiin viimeisellä pysäkillä, toivoteltiin toisillemme hyviä vointeja ja päivänjatkoja. 

Joku aika sitten vieruspenkille istahti mutisijamummo, semmonen joka höpötti hampaittensa välistä juuri ja juuri kuultavasti koko matkan, ehkä enemmän itselleen kuin minulle. "...ai helevetti mistä tämä kiertää nytkö me ollaan samassa paikassa ku lähettiin onko sulla siellä vaunuissa mitään vai otitko mukaan ku ilimaseks pääsee kyllä on mahottomasti noussu tupia tuohon pellolle siinei ennen ollu ku pusikkoo jaa se tulookin tähän mä ihimettelin että mentiinkö jo ohi on tämä on yks heleketin sokkelo koko seinäjoki..

 Pylly pois tyynyltä.

Kersti ottaa myös ilon irti matkustamisesta. Käytiin keskustassa (huomaa kuvissa vilahtava kiihkee arkkitehtuuri) maanantaina ja unohdin säiden lauhtuessa vaihtaa vaununkopan takaisin ratasosaan (joissa on valjaat). En unohda toista kertaa. Kersti heitti ukemia koko hereilläoloajan, kiekkasi ja pyörähti mahalleen ja pystyyn samantien kun yritin saada typykkää istumaan. Käy se näinkin.

Kotiin körötellessä löysin bussin lattialta kahden euron kolikon. Koko matkan ajan kyttäsin sitä ja muita matkustajia, huomaako kukaan muu? Lähtiessä nappasin sen TOSI HUOMAAMATTOMASTI ja hihittelin sisäänpäin mokomaa onnenkantamoista kävellessäni pysäkiltä kotiin.

Miten teidän perheessä hoituu arjen logistiikka, kuinka ja millä liikutte vauvan/lasten kanssa?

Joulukalenteri-ideoita lapsille

Teen töitä lasten parissa ja viimeisen kymmenen vuoden aikana onkin tullut suunniteltua ja toteutettua monenlaisia joulukalenteri-ideoita päiväkoti- ja kouluikäisille lapsille. Vieroitusoireita lievittääkseni jaan muutaman ideani blogissani, kun en pääse työmaalle tätäkään riemua toteuttamaan.

Sukkaan, pussiin, kassiin tai pakettiin sujautettavat pienet krääsäyllärit ovat varmaan kaikille tuttuju juttuja, mutta jos lastenhuoneeseen ei ole asiaa ilman lumikolaa ja se lainehtii jo ennestään hiluista, kiluista, nippeleistä, nappeleista ja muista tuiki tarpeellisista härpäkkeistä, alla muutamia ideoita vaihtoehtoisen The Jöylykalenterin toteuttamiseen. Soveltaminen sallittua, jopa suositeltua, vain mielikuvitus on rajana!

 Tässä muutamia ilmaisia tai edullisesti
 toteutettavia joulukalenteri-ideoita lapsille

(edit: eikä vain lapsille)

Suurin osa kalentereihin tarvittavista materiaaleista löytyy jo valmiiksi kotoa 

(hyödynnä myös kirpparit/sukulaiset/tuttavat/). 

Kuusenkoristelukalenteri

                                 Tarvikkeet:   - kuusi (aito tai muovinen, pöytä tai lattiamalli)

                                                       - kuuseen sopivat jouluvalot

                                                       - latvatähti ja kuusenkoristeita

                                                       - (askartelutarvikkeita omien koristeiden tekemiseen)

Jokaisena päivänä lapsi saa ripustaa koristeen pienen kuusen oksalle. Ensimmäisenä päivänä ripustetaan jouluvalot, viimeisenä latvatähti. Koristeeksi kelpaavat kaikki kodin kätköistä ja varastoista löytyvät vanhat joulukoristeet. Joinakin päivinä voi olla yllätyksenä tarvikkeet oman joulukoristeen valmistamiseksi. 

Astetta ahkerampi mammahan askartelee lapsen kanssa joka päivälle uuden koristeen! :P Koristeet voi myös paketoida ja numeroida valmiiksi kuusen alle. Monilapsisessa perheessä koristeet voi ripustaa yhteiseen kuuseen.

kuva lainattu

Satukalenteri

                              Tarvikkeet: Jouluinen jatkotarina, satukokoelma tai kasa joulukirjoja.

Joka päivä luetaan pätkä jatkotarinasta tai yksi satukirja. Kirjastosta löytyy hyvin satukokoelmia ja muita jouluaiheisia kirjoja. Samasta paikasta löytyy myös hyvä valikoima cd-levyjä ja äänikirjoja, oma ehdoton suosikki on

Hannele Huovi:      Matka joulun taloon, kirja ja cd (jouluisia kertomuksia, lauluja ja runoja)

Muita hyviä kirjoja:

Tuutikki Tolonen:      Joulusatuja (24 satua, cd ja kirja), saatavilla myös kirjakaupoissa
Elina Karjalainen:    Tonttutyttö Tarleena matkalla jouluun, Tonttutyttö Tarleena ja talven  
                                     ihme (jatkotarinat, kummassakin kirjassa 11 lukua)
Sirkka Knuutila:       Rosmariini ja joulun taika (jatkotarina, 24 lukua)

Kuva lainattu

Postia tarkkailijatontulta -kalenteri

                                           Tarvikkeet: - kynä ja paperia
                                                              - "postilaatikko"
                                                              - aikuiselta mielikuvistusta ja heittäytymiskykyä

Tarkkailijatonttu tarkkailee lapsia (ja aikuisia) ja kirjoittaa joka päivä kirjeen tai viestin. Postilaatikko voi olla esimerkiksi eteisessä, ulkona tai jossain muussa sopivassa paikassa, josta lapsi käy viestin aamuisin noutamassa. Joskus viestin mukana voi olla joku herkku, piparimuotti (leipomispäivä), pölyhuisku (siivouspäivä) tai tonttu voi vaikkapa pyytää koko perhettä lähtemään pulkkamäkeen. Viesteihin voi kirjoittaa päivien tapahtumista ja huomioista ja tontun kanssa voi tehdä pientä kirjeenvaihtoa. Lapsista on hauskaa, kun viesteissä mainitaan joskus etenkin aikuisten kämmäilyistä ja hermoiluista. Tontun postilaatikkoon voi myös jättää lahjatoivelistan joulupukille.

T'ällainen vaatii aikuiselta hyvää huumorintajua ja vähän viitseliäisyyttä joka päivä, mutta palkitsee kyllä lapsen riemulla. Toimii myös sellaisten lasten kanssa, jotka eivät enää usko pukkiin. Sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, vaikka lapsi tietäisikin jonkun aikuisen kirjoittaneen viestin, tästä saa joka tapauksessa tehtyä tosi hauskan.

Viesteistä ja kirjeenvaihdosta jää myös mukava muisto, jonka voi säilyttää.

Kuva lainattu

 Palapelikalenteri

    Tarvikkeet: - jouluaiheinen tai joku muu lapselle mieluisa palapeli vaikeustaso/palojen  
                           määrä ikätason mukaan. 
                         - myös omista kuvista voi teettää valokuvausliikkeessä palapelin.
                            
Kokoa palapeli ensin itse (haastavin vaihe) ja lajittele palat pussiin aloittaen purkaminen yksi reuna kerrallaan. Esimerkiksi ensimmäisen neljän päivän aikana lapsi kokoaa reunapalat, ja siitä edeten kohti keskikohtaa. Viimeisimmiksi paloiksi voi myös jättää oleellisimmat palat, kuvan Frozen-palapelistä jättäisin hahmojen kasvopalat.

Kuva lainattu

Tarrakalenteri

                                         Tarvikkeet: - netistä tulostettu tai itse piirretty kuva
                                                             - tarroja

Piirretään, maalataan tai väritetään lasten kanssa tai tulostetaan netistä mieluinen (väritys)kuva, esimerkiksi joulukuusi tai talvinen maisema. Kuvaa varten voi hankkia kaupasta tai kaivella omista kätköistä aiheeseen sopivia tarroja, kuten kuusenkoristeita, eläimiä, ihmisiä, satuhahmoja. Lapsi saa liimata joka päivä tarran "tauluun", joka valmistuu pikkuhiljaa joulukuun edetessä. Monilapsisissa perheissä voi tarrat liimata vaikka yhteiseen isoon kuvaan.

Tämä idea on ihan huippu varsinkin pienten lasten (2-4 v.) kanssa. Netistä löytää loputon määrä taustoja ja aiheita, tässä muutamia mainitakseni:

Kuusimetsä
Kerrostalot (liimaa asukkeja kurkkimaan ikkunoista)
Talvinen kaupunkimaisema
Piparkakkutalo
Taustoja tarrakalenteriin
Piirrä itse!

Kuva lainattu

Puuha-kalenteri:

                                                Tarvikkeet: Kynä ja paperia/korttipohjia

Kalenteria varten askarrellaan viestejä paperille/korttipohjille, joihin kirjoitetaan jokin mukava puuha. Tähän kannattaa valita suurimmaksi osaksi sellaisia jouluvalmisteluja, joita tehdään joka tapauksessa. Esimerkiksi kauppareissusta voi tehdä hauskemman, kun lapsella on kauppalista (piirroskuvin), ja saa itse etsiä esim. leipomiseen tarvittavat ainekset kaupasta.

- leipominen; piparit, tortut, kakut
- tonttujumppa (musavideo youtubesta)
- kirjan lukeminen
- joululaululevyraati
- metsä/puisto-retki
- joulukoristeiden ripustaminen
- joulukorttiaskartelu
- korttien postittaminen
- kyläilyreissu
- sukulaisen/tuttavan/naapurin ilahduttaminen esim. lapsen piirroksella
- lumiukkosopan valmistus: lämmin kaakao vaahtokarkeilla
- avaimen piilotus/tontun sukan piilotus
- joululaulujen laulaminen
- turhien lelujen karsiminen (Voisiko ne lahjoittaa tontulle, joka toimittaa ne sellaisille lapsille, joilla
   ei ole leluja =kirpparille. Pukki ei tuo uusia, jos ei hyllyyn/kaappiin mahdu lisää! :D Tämä metodi
   on toiminut meillä!)
- elokuva
- majan rakennus (ulos tai sisälle)
- kaupassa käynti (tee ostoslista, lukutaidottomalle piirroskuvin)
- olohuone- tai pöydänaluspicnic.

Loppuksi vielä yksi maksullinen "Kaupan kautta-kalenteri".

kuva lainattu

TeeSeItse Lego-kalenteri

Tarvikkeet: Budjettiisi/lapsen ikätasolle sopiva Legopakkaus. 

Pakkaus avataan ja osat lajitellaan ohjeen mukaan pieniin eriin niin, että legorakennelma valmistuu vaihe kerrallaan. Jännitys säilyy loppuun asti (eikä lapsi tiedä mikä legoista rakentuu), mikäli lapsi ei saa koko ohjenivaskaa kerralla. Sivut voi leikata irti toisistaan niin, että lapsi saa joka päivä vain yhden (tai muutaman) työvaiheen ohjeet ja osat. Jos kokoamisohje halutaan säilyttää kokonaisena, jokaisesta sivusta voi ottaa kuvan, tulostaa tai näyttää älylaitteelta lapselle. Pienelle ihmiselle voi antaa Dubloja, ohjeella tai ilman. Insinöörimiehelle voi ostaa paketin tekniikkalegoja! ;)

Muista, että lapselle tavaraa tärkeämpää on aikuisen huomio ja aika, ihan tavallinen elämä ja arkinen touhu. Jos tälläiset askartelujutut saavat sinut ahdistumaan, osta hyvällä omallatunnolla lapsillesi euron suklaakalenterit, itsellesi Fazerin sininen ja nauttikaa elämästä! 

Rentouttavaa joulunodotusta!

-M-

Vaunuttelua

(hermojen)Säästövinkki arkeen:

kauppaan vaunuilla & julkisen liikenteen hyödyntäminen.

Meillä on käytössä vanhemmalle tytölle ostetut, 2006 vuoden Emmaljungat. Ostin silloin(kin) muut vauvantarvikkeet käytettynä (pinnasängyn, sitterin, itkuhälyttimen, syöttötuolin), mutta vaunut halusin ostaa mieluisat, kestävät ja kunnolliset. Vaunut ovat Viivin vauva-ajan tavaroista ainoat, mitä olen säilyttänyt (joidenkin vaatteiden ja lelujen lisäksi). Muut tavarat olen surutta nakannut eteenpäin sitä mukaa, kun ovat meillä jääneet tarpeettomiksi. 

Vaunut ovat edelleen rungoltaan tukevat, samoin kangasosat ovat pysyneet ihmeen hyvässä kunnossa ja ehjinä eikä kuomukaan ole yhtään auringon nuolema. 

(kuva kesältä eräänkin kauppareissun/rullaluistelulenkin päätteeksi. Mahtuu, mahtuu.)

Vaunut on meillä päivittäisessä käytössä, luopuisin nyt kotona ollessa mieluummin autosta kuin näistä! :D Auto saattaa lojua katoksessa käyttämättömänä päivätolokulla, ajetaan sillä oikeastaan vain pitemmät matkat tai käydään kaupassa silloin, kun kerralla pitää ostaa enemmän kuin vaunuihin mahtuu. 

Tehdään suurin osa kauppa- ja kyläreissuista vaunuilla.  

Meidän arkea helpottaa se, ettei muksua tarvitse siirrellä turvakaukaloon/ostoskärryihin/matkarattaisiin, ei etsiä autolle parkkipaikkaa, eikä tunkea vaunuja peräloosteriin. Vauva saa nukkua rauhassa yhtäjaksoiset päiväunet vaununkopassa, eikä herää turhaa paikan ja kuljetusboxin vaihtuessa. Meiltä on lähimpään Siwaan kilsa, Prismaan kaksi, Citymarkettiin/Minimaniin neljä ja kaupungille (Seinäjoelle) kuusi kilometriä, eli kohtuullisen kärryttelymatkan päässä kaikki. Yleensä kuljetaan osa matkasta tai toinen sivu bussilla. En oo aikasemmin käyttänyt julkista liikennettä kuin pari kertaa, mutta nyt oon ihan liekeissä noista tunnin välein kulkevista busseista!

 Ja mikä parasta, kyyti on ILMAISTA. 

Täällä paikallisliikenne ei ole samallalailla suosittua kuin isommissa kaupungeissa, käytännössä kaikki kulkevat työmatkansa omalla autolla tai polkupyörällä. Julkinen liikenne pyörii koululaisten aikataulujen ehdoilla ja sitä hyödyntää pääasiassa eläkeläiset (ja minä). En tiedä missä laajuudessa lasten kanssa kotona olevat äidit tietävät tästä vaunuttelijoiden ilmaisedusta... Melekeen saa rastia käydä raaputtamassa bussin peräseinään, jos samaan kyytiin nousee toisetkin vaunut, vaikka useamman kerran viikossa ja pääasiassa päiväsaikaan bussilla kuljetaan.

Tänään oli huoltopäivä. 

Rapakossa rylläämisen jäljiltä vaunujen mukana kulkeutui eteiseen pienen hiekkalaatikon verran töhkää ja rungon alkuperäisväri oli lähinnä arvailujen varassa. Kannoin ratasosan pesuhuoneeseen ja näytin renkaille ja ränkylle harjaa ja fairyvettä. 

 Laadun tarkkailija ja virallinen valvoja .

Kersti löttää. <3

Nyt kuivattelen vaunuja yön yli, pitää varmaan laittaa saranoihin voiteluöljyä ja tehdä huominen lenkki huoltoaseman kautta, niin saadaan renkaisiin lisää ilmaa ja vaunut kulkemaan kevyemmin. 

-M-