keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nice to meet you, ARKI!

 
Ollaan siirrytty loma-ajan rötväilystä koulu-, työ- ja päivähoitoarkeen. 
Viivi aloitti viidennen luokan, Kersti palasi samalle perhepäivähoitajalle ja minäkin löysin itseni tutusta työpaikasta.

Kauden aloitus on ollut vahvaa, niin kuin nyt parin kuukauden totaalielbailun jälkeen saattaa surkeampikin ennustaja aavistaa.

Maanantaina keräsin äitipisteet kotiin unohtamalla Viivin koululääkäritarkastuksen, jonne myös minut oli kutsuttu huoltajan ominaisuudessa. Hiippailimme vastaanotolle tyylikkäästi myöhässä -siis heti sen jälkeen kun rehtori oli kuuluttanut mut kesken tunnin keskusradion kautta opehuoneen ovelle, jossa Viivi odotteli mua niin kuin viime viikolla (silloin kun vielä muistin asian) oltiin sovittu.  (Olen siis töissä samassa koulussa, missä Viivi on koulussa, hulttioäidin kotikenttäetu). 

Tiistaina huomasin työpaikan pihaan kääntyessä, että kas kas, takapenkillä on jotain pientä, hupaisaa ja kaksivuotiasta, joka olisi pitänyt jättää matkan varrella sijaitsevaan hoitopaikkaan. Uukkari ja takaisin. 

Pienestä suhelluksesta huolimatta edessä siintää kevyt vuosi, kun jatkan viime syksyn tapaan joustavaa hoitovapaata ja teen lyhennettyä työpäivää. Tää on nyt se kuuluisa kevyt vuosi, joka piti olla jo viime vuonna. Silloinhan päädyin täyttämään vähentyneen työmäärän ja lisääntyneen vapaa-ajan muodostamaa tyhjiötä (HAH) opiskelemalla ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi (ja sitte het paljon simppelimpää hommaa, kuin mitä jäätävä nimi antaa olettaa) ja suorittamalla avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Etenkin viime vuoden kevät oli vähän tiivis, mutta sitäkin antoisampi! Katoin Wikipediasta, että päätoiminen opiskelija suorittaa n.60 op vuodessa, joten oon tosi tyytyväinen näihin 43 opintopisteeseen, jotka haalin kasaan alle vuodessa lapsiperhe- ja työelämän ohessa (eikä kukaan huomaakaan niitä seitsemää puuttuvaa kasvatustieteen pinnaa, jotka jä(t)i(n) ähellettäväksi tälle syksylle).


Kerroin Kerstille, että hoitoon tulee kaksi uutta poikaa.
"Kivaa, mä voin leikkiä niillä!"

Ei lapseni. Ei näin.  :D

Mukavaa alkavaa syksyä!
 

10 kommenttia:

  1. Eka varaus Kerstistä kun hulttioäidin lapsille etsitään sijoituskotia (krääh)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahah, hyvä että lasteni tulevaisuus on turvattu kohelluksestani huolimatta. :) <3

      Poista
  2. Tästä se arki alkaa. Tsemppiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanopa muuta. Parin työviikon jälkeen kaikki loman eheyttävät vaikutukset alkaa olla taakse jäänyttä elämää... Ei vais, kyllä tähän ihminen pystyy! :P

      Poista
  3. Kiitos nauruhermoja kutkuttavasta lapsiperheen arjen kuvauksesta. Tähän on pakko kertoa oma huono-äiti-tarina. Olen sijaisäiti. Eskarilaisella oli palaveri kello 14.00 meillä kotona. Eskari oli päiväkodin yhteydessä. Sosiaalityöntekijä tulivat puolelta, kertoakseen äidin kuulumisia, joita eivät halunneet lapsen kuulevan. Siinä turistessa kello kävi. Puoli kolmelta päiväkodista soitettiin, että onko sattunut jotakin, kun lapsi odottaa edelleen hakijaa. Kyllä nolotti!. Hyvää syksyä teille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi iiks, näitä sattuu! Ja kun usein sattuu, ni tottuu. Kiitos kommentista ja kivaa syksyä sulle myös! :)

      Poista
  4. Ihana Kersti <3 kuhan ei nyt tulis oikeen paha pelinainen ;)

    VastaaPoista
  5. Meillä muistellaan edelleen sitä, kun nykyinen kolmosluokkalaiseni oli viisi vee. Mies pääsi aiemmin töistä ja hänelle oli kaksi ohjetta: Hae tyttö päiväkodista ja tee ruoka. Koska illalla oli päiväkodin joulujuhla ja aikataulu meni aika tiukille. Minä tulin viiden jälkeen kotiin ja mies teki ruokaa , ohjeen mukaan :D kysyin heti ekana: Muissä tyttö?!? No hän oli unohtanut hakea tytön ja päiväkoti meni klo 17 kiinni! Onneksi matka on tosi lyhyt, äkkiä kiirehdin päiväkodille. Aikuiset olivat jääneet valmistelemaan illan joulujuhlaa ja siksi eivät olleet soitelleet että miksi tyttöä ei ole haettu.. Kyllä nolotti mennä tunnin päästä joulujuhlaan... ;)
    Ja tyttö ei varmaan IKINÄ unohda että iskä unohti hänet päiväkotiin...
    Mukavaa arkea teille ja kevyttä syksyä :)

    T. Äiti kolmelle

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No siinä oli alunperinkin suunnitteluvirhe, toinen ohje liikaa! :D Mä just tällä viikolla lupasin kahvinkeittovuorossa olleen työkaverin puolesta viedä koulun keittiöltä kahvimaidon opehuoneen jääkaappiin ja napsauttaa keittimet päälle. Jotenkin se ajatus siinä matkalla karkas, ja vein vain maidon, mutta unohdin ne keittimet (jotka on ihan jääkaapin VIERESSÄ). Katoppakö ei vaan kykene. :D

      Mä kyllä luulen, että leppoisuuteni syy on siinä, etten muista puoliakaan siitä, mitä oon unohtanu! Otetaan iisisti! <3

      Poista