lauantai 9. tammikuuta 2016

Virkattu pussi nokkahuilulle


Ilo on olla kolmasluokkalaisen oppilaan vanhempi siitäkin syystä, että koulun musiikkitunnilla opetellaan loppuelämän kannalta hyvin oleellinen taito: nokkahuilun soitto! Riemastuttavista soittoläksyharjoituksista olenkin saanut nauttia pitkin vuotta. Samalla olen voinut onnekseni todeta, että tässä muuttuvassa koulumaailmassa on asioita, joihin opetussuunnitelmien uudistamisessa ei ole kajottu: Ah, aina niin tuore ja raikas "Ostaaakaaa, makkaaraaa..."!

Huilu on ostettu kirppikseltä (mitenhän joku on malttanut luopua siitä?) ilman alkuperäistä muovista suojakoteloa. Annan kaiken tukeni tälle huikealle huilistin alulle. Varustelu on tärkeintä lajissa kuin lajissa, joten rykääsin yks ilta huilulle asianmukaisen virkatun suojapussin. :P

reunapitsi


Tein pussin kiinteillä silmukoilla pohjasta alkaen ja pussin suulle virkkasin nyörikujan ja reunapitsin.


Pillit pussiin. 
Pussitetusta huilusta on eniten iloa!

4 kommenttia:

  1. Voi ei, miksi luin tämän! Samantien alkoi soida päässä se makkaranmainostus-rallatus.. Mutta hieno on huilulla pussi, kaikkea säkin väännät.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Niinku ei muuta olis. Niinku ei oo! :D Mitenköhän paljon ehdin elämäni aikana tehdä kaikkea joutavaa!?

      Poista
  2. Muistan tuon tunteen! Oma kolmasluokkalaiseni oli saanut koulusta huilun ja korviahivelevä musiikki täytti kodin. Kun lapsia on monta, korvien hively muuttui jossain vaiheessa korvien kirvelyksi. No lähes. :) Jotkut asiat eivät tosiaan muutu. Nokkahuilu! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa! Voin vain kuvitella! Musta kans tuntuu, että tää sopii tosi kivasti joulukoristeiden kanssa samaan laatikkoon. En oo mikään Tero Pitkämäki, mutta aika komeella kaarella lensi keppi keittiön yläkaappiin tässä yks ilta. :D En voi sille mitään, että toi saundi vaan vaurioittaa mun jo valmiiks haurasta psyykeä. :D

      Poista