torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyisiä pihapuuhia torpalla



Ollaan tässä syksyn mittaan käyty torpalla seuraamassa syksyn etenemistä, vaihtamassa kesäkukkien tilalle syysistutuksia, kuuntelemassa ja katselemassa muuttolintoja ja valmistelemassa mökkiä talviteloille. 

Viileähköhköhköstä kesästä piittaamatta piharakennuksen seinustalla kasvava humala kiipesi katolle asti ja loisti komeudellaan loppukesästä.



Ulkorakennuksesta löytyi hauskanmallinen ja reippaan värinen lämpömittari! :)






Hopeaputos ja tähkälaventeli ovat olleet hyvä ja pitkäkestoinen valinta kesäkukiks. Ränsistyneen ruukkuneilikan vaihdoin koristekaaliin.



Suurin osa gladioluksista ei ehtuinyt kunnolla kukkia ennen syksyä. Olen leikkonut niitä joka reissulta mukaan, ja ne ovat avanneet kukkansa sisällä lämpimässä. 


Pihamännyn juurelta roskia rapsutellessa haravaan osui puoliksi maatunut rappioromanttinen sinkkiastia. Monta ehjää kohtaa, niin ku naapurin ukon kalsareissa.



Muuttolinnut pysähtyvät levähtämään ja tönkimään evästä torppaa ympäröiville sänkipelloille.


...jotain haikeaa näissä viimeisissä syyspäivissä, matalan auringon paisteessa ja ylitse lentävien kurkiparvien kalakatuksessa kyllä on. 

Kurkien metakka keskeytti myös lammikossa lutraavan Kerstin puuhat hetkeksi ja typykkä ihmetteli ääneen:
"Siis mikä huutaa muun kolvan juulessa!?" 


Mukavaa lokakuuta ja syyslomaa niille, jolle sellainen ihanuus on suotu!



tiistai 10. lokakuuta 2017

Syyskuvia tytöistä


Syksyinen kuvapläjäys tytöistä. 
Kersti on nyt 2,5 v. ja Viivi täyttää ensi kuussa 11 vuotta.












Pitäis vaikka syyslomlla ottaa asiaksi teettää parhaimpia otoksia viime vuosilta aidoiksi alkuperäisiksi paperikuviksi. Muutenkin valokuvaukseen olisi mukava perehtyä enemmän, haluaisin uuden objektin tuon perusmallin rinnalle.... mutta kovin ovat hintavia he.


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Virkattu peitto


Raikasta lokakuuta!
En tiiä onko kukaan muu perheenäiti päätynyt mystiseen tilanteeseen, että pitää kaks päivää siivota, että voi siivota. Okei, mä en viikonlopun mittaisista intensiivistä kotityösulkeisista huolimatta päässyt vaiheeseen kaksi, joten luovutin, pakkasin volkkariin pillimehut, keksit, tytöt ja kameran, ja ajelimma Kyrkösjärven luontopolulle retkeilemään.


Tämän peiton tarina juontaa juurensa käsityöhurahdukseni alkulähteille, mahtollisesti vuoteen 2011. Intoa puhkuen tilasin langat ruudut, mutta riittikö draivi peiton kasaamiseen. Juu ei. Palat pussiin, pussi kiinni ja perimmäiseen vaatehuoneen nurkkaan. Seuraavaan vaatehuoneen siivouksen yhteydessä (vuoden päästä?) löysin peitontekeleen muutaman muun ylläripussin seasta.





No eipä mittää. Uuteen nousuun, ruutujen sommittelu ja palat virkaten yhteen. Joku muu innostavampi projekti syrjäytti lähes-valmiin peiton kärsimään uudelleen saman pussituskohtalon, kuin vuotta aikaisemmin... kunnes seuraavana syksynä rykäsin lopulta myös puuttuvan reunuksen.

...paitsi etten jaksanut päätellä mustia lankoja ennen tätä päivää (peitto on ollut siis jo monta syksyä meillä käytössä puolivalmiina).
Nyt tämä henkilökohtainen Iisakin kirkko on viimeistä silausta myöten valmis. 


Peiton ilmaisohje ja lankatiedot TÄÄLTÄ



Täällä Etelä-Pohjanmaalla on tosi upea ruska tänä vuonna. Oon ite syntynyt syksyllä, ja vaikka tykkään muistakin vuodenajoista, niin koen tämän syys-lokakuun jotenkin tosi rakkaaks vuodenajaksi. Nautitaanpa tästä!

sunnuntai 10. syyskuuta 2017

Mummun ruususukat

kauniit sukat
 
Työvoitto! Vihdoin valmista!
Nämä nimikoidut ruususukat saa myöhästyneenä syntymäpäivälahjana elämäni lempein ihminen, 80 vuotias Eevamummu.

Hieman teetteli työtä ennen kuin visiot, toteutus ja lopputulos kohtasivat toisensa. Kukka onnistui kerralla, mutta nimen jouduin purkamaan muutamaan otteeseen, ennen kuin se oli vähänkään sen näköinen kuin yritin. Ruusukuvio on Pinterestistä, mutta muuten ideointi ja suunnittelu on "omasta päästä".
 
 
ruususukat

Molemmat kuviot on tehty jälkikäteen valmiin sukan päälle. 
Ruusun tein neljällä erisävyisellä vaaleanpunaisella ja ruusun lehdet kolmella erisävyisellä vihreällä. Lankojen paksuuksissa pientä heittoa, mutta ruususta tuli silti melko tasainen. Lähtökohtaisesti silmukointi kannattaa tehdä vähän paksummalla langalla kuin aluslanka, jolloin päällimmäinen väri peittää kunnolla taustavärin. 




Tämä oli ensimmäinen monivärinen silmukointityö, 
aiemmat yksiväriset tekeleeni löytyy täältä:



Eeva-nimen hahmottelin työhön harsimislangalla, jota purkasin pois sitä mukaa kun työ eteni.


Selailin netistä kirjontakuviomalleja ja löysin linnunsilmäpiston, jonka ajattelin sopivaksi näihin sukkiin. Mielikuvissani suunnittelin nimen vähän siromman näköiseksi... mutta menettelee näinkin.
 

Ruususukat:
Lanka: valkoinen Novitan Nalle (1 kerä),
 lisäksi 4 eriväristä vaaleanpunaista ja 3 eriväristä vihreää (samanvahvuista/paksumpaa kuin Nalle)
Puikot: nro: 2,5 + tylppäkärkinen silmäneula

Aloitus: 54 silmukkaa, resori *1 oikein takareunasta neuloen, 1 nurin*, 10 kerrosta.
Sileä neule: lisää 6 silmukkaa = työssä yhteensä 60 silmukkaa , neulo 55 kierrosta sileää neuletta. 
Nilkkaresori: aloita resori (sama kuin alussa), kavenna ekalla kierroksella 6 silmukkaa = 54 silmukkaa.
 Kantapää ja lapa tavalliseen tapaan. 

Mun  mummu on tosi siro ja pienikokoinen, joten tässä sukat ovat melko kapeahkot. Paksummalle pohkeelle kannattaa lisätä silmukoita. 60 silmukkaa varressa on kuitenkin minimi, että kuvio asettuu nätisti sukan varren toiselle puolelle.
 
Tavallaan sukista olisi tullut kauniimmat ilman nimeä, mutta halusin lahjasta henkilökohtaisen. Mummu asuu nyt vanhainkodissa, joten siitäkin syystä on hyvä, että vaatteet on nimikoitu. :)

ruususukat

Ensiviikonloppuna käydään onnittelemassa "Pumpulimummua" ja ojennetaan sukat uudelle omistajalle. :)

perjantai 25. elokuuta 2017

Kirppislöytöjä ja käytännöllisyyttä kesäkeittiöön




Ensimmäinen kesä torpalla alkaa vedellä viimeisiään. Meidän mökkikausi tosin jatkuu luultavasti pitkälle syksyyn, todennäköisesti lumen tuloon saakka, mutta lämpimät päivät ja yöt ovat jokatapauksessa tältä kesää ohi. 

Kesän aikana oon tehnyt joitain pieniä muutoksia torpan kuistille kyhättyyn kesäkeittiöön. Ylimmän kuvan sekamelskasta voisi päätellä, että kyseessä on jokin suurempikin räjäytystyömaa, mutta ihan pientä sievää simppeliä sisätyötä tässä vain...


Keväällä otettu kuva keittiönurkkauksesta sellaisena, kuin se myyntihetkellä oli. 
Irrotin seinästä nurkkahyllyn, pyyhetelineen ja muut irtotavarat...


...ja kiinnitin lavuaarin yläpuolelle vesisäiliön ja pyyhetelineen paikalle peltisen peilikaapin.


Mallailin peilikaappia aluksi kamariin seinälle pönttömuurin kaveriksi, mutta koska pestään aina hampaat pihalla ja kammataan naama kuistilla, niin katselin kaapille paikan keittiön välittömästä läheisyydestä. Peltikaapin oon ostanut joskus 8 vuotta sitten kirppikseltä (n.15€), ja se oli meillä edellisen kerrostaloasunnon kylpyhuoneessa. Meidän rivarikotiin se ei oikein sopinut luontevasti mihinkään, joten viime vuodet se on odotellut ulkovarastossa aikoja parempia.


Tiskaus sujuu mukavasti lavuaareissa + koolissa. Pihakaivon vesi on testattu keväällä juomakelpoiseksi, mutta on kuitenkin aavistuksen kellertävää, niin olen tuonut juomaveden kotoa kanistereissa. Kaivovesi kelpaa kuitenkin tiskivedeksi, joka lämpiää kiukaan vesisäiliössä tai takan avotulella isossa kattilassa. Vasemmanpuoleisessa kaapissa on ämpäri, jonne putkia pitkin kulkeva likavesi ohjautuu.


Käsienpesua ja muuta pikkutiskiä varten hankin peltisen, hanallisen vesisäiliön (Uusi, 14,90 €). En tiedä kuinka pitkäikäinen kapistus tämä on, toivottavasti ei aivan pelkästä ajatuksesta ruostu pystyyn. Oon tyhjännyt säiliön aina lähtiessä ja silikonillahan voi paikata saumoja, jos vesi alkaa jostain kulmasta nokottamaan.

Emalivati 4€, tarjotin meidän vanhasta mummulasta.



Lasinen saippua-astia 0,20€, toinen samanlainen on saunassa.


 Pyyhe 0,50€


Emalimuki 2,50 €, herätyskello 5 €


Elähtänyt, palasista koottu lastulevykeittiö ei ole mikään silmiä hivelevä kokonaisuus, mutta ajaa asiansa (Sori toi sankoröykkiö). Kaluste on huonosti siirreltävissä, mikä hankaloittaa siivousta, varsinkin kun ikkunaa ei saa avattua pesua varten. Ajatuksissa olis joskus ajan oloon hankkia tähän sellainen keittiö, jonka sais siivottua myös sokkelin alta (hiirenpapanat, you know). 

Ikkunan molemmille puolille olen kaavaillut seinäkannattimien varaan hyllylevyjä, samoin verhoihin/verhotankoihin on tulossa muutoksia. Mutta mä oon tämmönen väliaikaisratkaisuja välttelevä tuumaaja, ja jos en oo ihan satavarma mitä haluun, ni funtsailen kaikessa rauhassa ennen kuin toimin. :P Katsotaan, sanoi lääkäri!

Leppoista mökkikauden päättäjäis -viikonloppua!


keskiviikko 16. elokuuta 2017

Nice to meet you, ARKI!

 
Ollaan siirrytty loma-ajan rötväilystä koulu-, työ- ja päivähoitoarkeen. 
Viivi aloitti viidennen luokan, Kersti palasi samalle perhepäivähoitajalle ja minäkin löysin itseni tutusta työpaikasta.

Kauden aloitus on ollut vahvaa, niin kuin nyt parin kuukauden totaalielbailun jälkeen saattaa surkeampikin ennustaja aavistaa.

Maanantaina keräsin äitipisteet kotiin unohtamalla Viivin koululääkäritarkastuksen, jonne myös minut oli kutsuttu huoltajan ominaisuudessa. Hiippailimme vastaanotolle tyylikkäästi myöhässä -siis heti sen jälkeen kun rehtori oli kuuluttanut mut kesken tunnin keskusradion kautta opehuoneen ovelle, jossa Viivi odotteli mua niin kuin viime viikolla (silloin kun vielä muistin asian) oltiin sovittu.  (Olen siis töissä samassa koulussa, missä Viivi on koulussa, hulttioäidin kotikenttäetu). 

Tiistaina huomasin työpaikan pihaan kääntyessä, että kas kas, takapenkillä on jotain pientä, hupaisaa ja kaksivuotiasta, joka olisi pitänyt jättää matkan varrella sijaitsevaan hoitopaikkaan. Uukkari ja takaisin. 

Pienestä suhelluksesta huolimatta edessä siintää kevyt vuosi, kun jatkan viime syksyn tapaan joustavaa hoitovapaata ja teen lyhennettyä työpäivää. Tää on nyt se kuuluisa kevyt vuosi, joka piti olla jo viime vuonna. Silloinhan päädyin täyttämään vähentyneen työmäärän ja lisääntyneen vapaa-ajan muodostamaa tyhjiötä (HAH) opiskelemalla ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi valmentajaksi (ja sitte het paljon simppelimpää hommaa, kuin mitä jäätävä nimi antaa olettaa) ja suorittamalla avoimessa yliopistossa kasvatustieteiden perusopintoja. Etenkin viime vuoden kevät oli vähän tiivis, mutta sitäkin antoisampi! Katoin Wikipediasta, että päätoiminen opiskelija suorittaa n.60 op vuodessa, joten oon tosi tyytyväinen näihin 43 opintopisteeseen, jotka haalin kasaan alle vuodessa lapsiperhe- ja työelämän ohessa (eikä kukaan huomaakaan niitä seitsemää puuttuvaa kasvatustieteen pinnaa, jotka jä(t)i(n) ähellettäväksi tälle syksylle).


Kerroin Kerstille, että hoitoon tulee kaksi uutta poikaa.
"Kivaa, mä voin leikkiä niillä!"

Ei lapseni. Ei näin.  :D

Mukavaa alkavaa syksyä!