maanantai 29. helmikuuta 2016

KodinRaivaus: Kodinhoitohuone




Täytyypä vaihteeksi julkaista yksi näistä luonnoksissa makoilevista puolivalmiista kodinraivausjutuista. 
Kiva esitellä välillä kohteita kodistamme, jotka TOIMII! Tällainen paikka löytyy kodinhoitohuoneesta, vauvan varikolta.


Järjestin kaapit ennen vauvan syntymää, tein tilaa hoitotarvikkeille, vaipoille, pyyhkeille ja harsoille siirtämällä pesuaineet ja yläkaapin silloisen sisällön allaskaappiin. Luokittelen toimiviksi sellaiset kaapit ja hyllyt, jotka pysyvät järjestyksessä ilman jatkuvaa siivoilua ja ojentelua, ja tää on just semmonen.


Vasemmanpuoleisessa kaapissa, hoitotason yläpuolella on kaikki vauvan hoitotarvikkeet. Ylimmälle hyllylle, pesuainelaatikon viereen, mahtuu soppelisti avaamaton vaippapaketti. :D



Kaapin alle oon teippaillut vauvalle perinteisen hymynaakkelin ja pari muuta tarraa.. Kuvat alkavat olla pian vuoden ikäiselle jo niin nähty, olisko aika vaihtaa jotain kehittävämpää katseltavaa,  jos se auttaisi hoitopöydällä hyrränä pyörivää neitiä rauhoittumaan vaipanvaihdon ajaksi. :D 



Olin ihan liekeissä, kun keksin taittelutavan, jolla sain kaikki pyyhkeet mahtumaan siististi vain 30 cm syvää kaappiin. Alhaalla oikeilla on kirpparilta löydettyjä vanhoja, normaalia kylpypyyhettä ohuempia ja naftimpia, ja ovat siksi ihan huippuja hiusten kuivaamiseen! En luovu niistä ikinä!


 

Nostin pyykinpesuaineet lämminvesivaraajan päälle. Ennen Kerstin syntymää säilytin lasipurkkeja nykyisellä hoitotasolla, johon varmaan siirtyvät takaisin sen jälkeen, kun päästään eroon vaippatouhuista.



Kodinhoitohuoneesta konmaritin yläkaappien korit ja allaskaapin ritiläkorin ja laatikot.

ENNEN:








Ja JÄLKEEN:
En oo hamsteri, mutta tykkään ostaa kuluvia tavaroita/aineita jemmaan vähän ennen kuin ne loppuu. Siksi kloriittia, mäntysuopaa ja laminaatinpesuainetta on kaikkia kaksi, koska niitä on jäljellä vain pienet lirut.


Joku voi ihmetellä tuota vesipyssyä... säilytän sitä täällä siksi, kun meillä ei oo ulkona hanaa puutarhaletkua varten, vaan vesi pitää ottaa sisältä kodinhoitohuoneesta. Viritystä varten hanaan pitää vaihtaa  erilainen liitin, ja välineet pysyy kaikista varmimmin tallessa täällä, missä niitä käytetään. Mä niin tiedän, että jos laitan noi jonnekin muiden työkalujen sekaan tai pihavarastoon, etsin niitä koko kesän ja löydän ehkä lokakuussa. :D




Siirsin kaikki surkeimmat mikrokuituliinat ja muut kulahtaneet rätit eteisen siivouskaappiin. Pesen niillä kertakäyttöhenkisesti keväällä terassin räystäspellit ja pihakalusteet, ja nakkaan lumput roskiin välittömästä kun homma on ohi.

(Välihuomautus: Kuvassa näkyvä Brion hoitoalusta on 3 €:n kirpparilöytö)



Kekkasin kumihanskoille hyvän säilytyspaikan, kangaspussin. :)


 Done.

Ajattelin, ettei täällä oo juurikaan poisheitettävää, mutta loppujen lopuksi roskaa ja muuta ryönää kertyi vajaa pussillinen.
Oho.




31 päivän kyykkyhaaste




kyykky haaste

Motivire haastaa suomalaiset kyykkimään kuukauden ajan. 

Lihaskuntoharjoittelu on ollut itsellä viime aikoina melko vähäistä, ja ajattelin ottaa tästä vähän mallia ja vauhtia kotijumppailuun!

Motiviren nettisivuilta löytyy hyvät ohjevideot kyykkyjen tekemiseen. 
Kokeilin äsken istua kyykyssä ohjeen mukaiset pari minuuttia, ja ai jumankekka miten teki imelää...! Kokeile itse! 
Ajattelin sisällyttää osan harjoituksista vaunulenkkien yhteyteen, vaunuista saa hyvän tuen esim. askelkyykkyjen tekemiseen.

Huomenna repee levikset!

...ja jos ei kyykyt houkuttele, heitän sulle toisenlaisen haasteen:




 Ootko mukana? :D

sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Mitä kuuluu hoitovapaabudjetille?



Tammikuun alussa ynnäilin pennosia ja suunnittelin budjetin tälle puolen vuoden hoitovapaa-ajalle.  
80 € viikossa on riittänyt tavallisiin ruoka- ja taloustavaraostoksiin pääsääntöisesti hyvin, joinakin viikkoina rahaa on jäänyt jopa jonkin verran käyttämättä. Omat lääkkeet, tankillisen bensaa, kahden lapsen leffaliput ja muutaman yksittäisen ostoksen olen tehnyt ohi budjetin. Niin ja tietysti astianpesukoneen!

Käytännössä homma on mennyt niin, että olen nostanut maanantaisin käteisenä 80 €:n viikkorahan ja suunnittellut sitä mukaa viikon ostokset. Tämä "tilipäivä kerran viikossa" on toiminut tosi hyvin ja aionkin jatkaa valitsemallani tiellä myös hoitovapaan jälkeen, ehkä hippasen rennommalla viikkosummalla. Jeah.

Tammikuun kulutus (kaikki kaupasta ostettava) oli 404,98€, josta:
ruuan osuus 186,03 €
vauvan ruuat 69,03€
vaipat 14,49€
omat/lasten vaatteet 46 €
taloustavara 36,58 €
muut 52,85 €.

Kokonaisuudessaan tammikuu oli reippaasti ylijäämäinen kirpparituotoista ja säästöporsaan tyhjentämisestä johtuen, tosin ilman niitäkin oltais juuri ja juuri plussalla. Kolikoita kertyi säästöön (tällä yksinkertaisella konstilla) n.55 €:n edestä, eli samalla tahdilla vuodessa saisi kasaan n. 660 €! Siirsin myös osan kirpparituotoista säästötilille.

Kodin raivaus, konmarittaminen, tavaroiden myyminen kirpparilla ja tämänhetkinen tiukka talous ovat vaikuttaneet omaan ostokäyttäytymiseen enemmän kuin osasin kuvitella! Oon aina ollut harkitseva kuluttaja, tehnyt tuotevertailuja (jopa ärsyttävyyteen asti) ennen ostopäätöstä  ja pyrkinyt välttämään heräteostoksia, mutta nyt on kiristelty nuukailuruuvia oikein huolella! Aikaisemmin ostin tarvitsemiani asioita suunnilleen sitä mukaa kun ne tulivat mieleen ja käytin rahaa sillai harkitsevan rennosti: Poikkesin kaupunkireissulla asioidessani lounaspaikkaan syömään, vaikka kotona olisikin ollut syötäväksi kelpaavaa edellispäivän murkinaa tai ajelin autolla ihan vain ajelemisen ilosta, katselin maisemia ja kuuntelin musaa. Nyt käyn harvakseltaan paikoissa, joista on houkutus ostaa jotain kiinnostavaa ja ihanaa ilman varsinaista tarvetta. Teen enemmän tietoisia valintoja ja vähemmän ostoksia fiiliksen mukaan.

Asunnosta ulos kannetun tavaran määrä on ollut jotain aivan järkyttävää, ja toisaalta tyhjenevien hyllyjen ja vapautuvan kaappitilan myötä henki kulkee paremmin. Tavaroita (siis muita kuin kuluvia) hankkiessani mietin tarkemmin sen käyttöikää, esimerkiksi millä todennäköisyydellä tosi kiva sisustustilpehööri päätyy kirpparikuormaan parin vuoden kuluessa.

Tiukka talous rajoittaa elämää jonkin verran, mutta onneksi moni arkinen lempparijuttu on ilmaista tai vähintäänkin kohtuuhintaista, joten "kaikesta kivasta" ei oo tarvinnut luopua. Liikunta ja ulkoilu, kirjojen lukeminen, käsityöt, ystävien luona kyläily/juttelu puhelimessa tai netissä, bussilla huristelu pitkin kaupunkia, naapureiden kanssa kahvittelu ja bloggailu on arkea piristäviä ja helposti toteutettavia hommeleita tässä elämänvaiheessa.

Rahojen laskeminen ja jatkuva suunnittelu tympii välillä, mutta tilanne on helppo hyväksyä kun se on oma valinta ja vain muutaman kuukauden välivaihe äitiysloman ja töihinpaluun välissä. Jemikseen tätä aikaa varten säästetty raha tuo huolettomuutta, mutta yritän kikkailla mahdollisimman pitkään niin, ettei sieltä tarttisi lohkasta euroja ainakaan arkipäivän kulutukseen. Pitempiaikaisena, pysyvänä tilana ja ilman säästöjä tällainen taloustilanne saattais olla todella stressaava.

On myös ollut mielekästä huomata, ettei oma onni ole juurikaan siitä kiinni, pystyykö toteuttamaan materiaaliin liittyvät halut ja tarpeet. Haluaisin ja tarvitsisin uudet toppavaatteet, talvimallin juoksuhousut, sykemittarin, uuden keittiön lampun ja olohuoneen maton ihan vain muutamia mainitakseni. Ihan huikeeta huomata, kuinka levollinen ja tyytyväinen oma olo voi olla, vaikka jotain puuttuu. Näinkin on hyvä.

Näin on hyvä.

lauantai 27. helmikuuta 2016

Uusi astianpesukone

Astianpesukone-episodi on saanut ratkaisevia juonenkäänteitä. 
Soittelin eilen Giganttiin, sieltä sain puhelinnumeron kodinkoneiden huoltofirman asiakaspalveluun, josta puolestaan kyseltiin merkit, mallit ja vikakoodit. Vesipumppu rikki. Eivät korjaa. Gigantista uusi kone. Takuu korvaa. 

Tänään Gigantista soiteltiin, että vastaavan koneen saisi tulla HAKEMAAN! Ne niistä komeista huoltomiehistä ja asennuspalveluista. Jes! Kusen hunajaa kun ajattelenkin astianpesukoneen poistoletkun irrottamista ja vesijohdon liitosten kanssa rupeltamista. Kaikkea sitä joutuu tekemään.

Puhelun jälkeen mietin, haluanko oikeasti toista samanlaista konetta tilalle. Suurella todennäköisyydellä kohdalleni osui maanantaikappale, mutta silti olin tosi pettynyt koneen laatuun, varsinkin kun se ei ollut ostohinnaltaan markkinoiden halvin. Kävin liikkeessä selvittämässä asiaa, saisin vaihtaa koneen myös johonkin muuhun merkkiin ja malliin. Saman hintaluokan koneista löytyi yksi sisäosiltaan miellyttävä vaihtoehto, arvokkaammista koneista kiinnosti kaksi. Lupasin miettiä asiaa ja tulla illalla uudestaan käymään. Koko iltapäivän mietin, panostanko vai pihistänkö. Jos nyt säästän, oonko parin vuoden päästä taas tuskailemassa uuden koneen hankinnan kanssa? Jos maksan parisataa lisää, saanko pitempiaikaisen, toimivan ja luotettavan masiinan, jota ei tarvitse vaihtaa vuosikausiin? 

Kuva: www.gigantti.fi

Tein netissä tuotevertailua ja luin arvosteluja. Päätin panostaa. Vaikka vähän kirpaisee, toivon silti että panostus maksaa itsensä takaisin. Laitoin naapurin ukolle viestin, selitin homman ja kysyin josko voisko oisko mitenkään sopivaa, että hänen pakettiautollaan heitettäis yks kiva keikka. Ytimekäs vastaus: Lähen minä. Tarjoutui irrottamaan myös koneen letkut. Ajoi pakettiauton porraspäähän, toinen innokas naapurin mies pölähti paikalle ja äijät kantoivat koneen autoon.
Voi mikä rinsessaolo! 

Ajeltiin porukalla liikkeeseen palauttamaan vanhaa ja hakemaan uutta. Ensimmäinen rasti sujui moitteettomasti, jälkimmäisen kanssa vastaan tuli pari muuttujaa: tuotetta ei ole varastossa! Yllätyitkö? Minä en. Kolmen viikon päästä kuulemma saapuu. Siihen saakka näytetään astioille tiskiharjaa ja fairya.

Iltapuhteiksi astioiden liotusta ja tiskausta. Mähän en tietenkään viitsinyt tiskata pariin päivään, kun LUULIN että saan toimivan koneen tänään tai viimeistään huomenna. Ei pitäis luulla. :D 

Eniten ärsyttää tällainen kertakäyttökulttuuri. Mitään ei kannata korjata, sinne vaan kierrätyslavalle uudenkarhea masiina! Ei paljon vaikuta ostopäätökseen mitkä AAplussat on energiankulutuksen kohdalla, kun osat ovat sellaistakin pilipalimatskua, että koneet särkyy alta aikayksikön. Mur!

 Noniin, se siitä. Nyt on jurputettu tarpeeksi tästä aiheesta.

Rattoisaa viikonloppua ja rentouttavaa hiihtolomaa kaikille, 
jotka sellaisesta viettelevät!
 

torstai 25. helmikuuta 2016

Minu(n konee)ssa on ongelma, jokin virhe ohjelmoinnissa


Terkkuja epämukavuusalueelta! 

Vuoden "vanha" astianpesukone heitti näytölle vikakoodin, joka käyttöohjeen mukaan vaatii ammattilaisen suorittamaa huoltotoimenpidettä. Aargh! Just nyt tekis mieli napata kone juurineen irti liitoksistaan, kantaa se olalla muutaman sadan metrin päähän autoromuttamolle muiden raatojen seuraksi ja marssia kauppaan ostamaan uusi. Kotiinkannettuna. Asennettuna. Kiitos. 

Voi että mä inhoan tämmösiä toimimattomien vempaiden selkkauksia ja korjauksia. Viivi tarjoutu tiskaamaan, takuuta on jäljellä ja onhan tää olematon hiirenkikkara kaikkien maailman murheiden rinnalla, mutta silti: arvatkaa kuinka paljon kiinnostaa soitella Gigantin pojille ja selittää, millaisia error-ilmoituksia ja pimpelipomsävelmiä teiltä hankittu digidigipesukone täällä veisaa. Ai mahtava. Tuskin maltan odottaa huomista!

Tätä tympivää fiilistä ei pelasta mikään. 
 Paitsi komea huoltomies.

maanantai 22. helmikuuta 2016

Arkiruoka-ahdistus


Kotiäitiyden ahdistavin osuus on ehdottomasti ARKIRUOKAILU! 
Työelämään palaamisessa odotan eniten (palkkapäivän lisäksi) valmiiseen lounaspöytään astelua. Sitä ennen pitää vielä jonkun kerran kokkailla kotosalla. Leipominen on ihan kivaa, mutta tavallisesta ruuanlaitosta en saa mitään fiboja, se on pakollinen paha ja arjen tympein rutiini.
 Typerää olla ihminen, kun pitää joka päivä syödä. Olisko siistiä olla boa-käärme, napata kitusiin jänöjussi kerran kuussa ja sulatella sitä muutama viikko kaikessa hiljaisuudessa.

Noh, ehkä ensielämässä.

Raskausajan ruokaällötys on jäänyt siinä määrin vaivaamaan, että kaikki perinteiset nakkikeitto-makaroonilaatikko-jauhelihakastike -ruuat ja etenkin niiden valmistus etoo. Itelle maistuu tällä hetkellä parhaiten lapsuuden inhokkiruuat, kuten hernekeitto ja kaaliruuat, sekä tulisemmat, eksoottisemmat ja kasvispitoiset sapuskat. Koska koululainen ei koske pitkällä tikullakaan meikäläisen sotkusörsseleihin (ymmärrän täysin, enkä oo niin julma että pakottaisin syömään) ja alle yksivuotiaalle pitää tehdä suolattomat special-soseet, täällä keitellään välillä kaikille perheenjäsenille omat soosit.

Oon pyrkinyt minimoimaan pottukattilan ja hellan äärellä vietettyä aikaa väsäämällä ruokaa useammaksi päiväksi kerrallaan. Kerstille teen kerralla ison satsin ruokaa, pakkaan soseet minigrip pusseihin pakasteeseen ja sulattelen sieltä sopivia kerta-annoksina. Ite pystyn syömään samaa ruokaa helposti kolme päivää putkeen, eikä koululainenkaan moiti vaikka nakkikeittoa tarjoillaan koko alkuviikko.


Tämmöstä sotkua tänään. Ja huomenna. Ja ylihuomenna.

Paketti possun suikalelihaa (Citymarketin euron päiviltä eurolla)
Purkki Uncle Pens oriental chili -tomaattikastiketta
n.700 g Thai Wok/Wok Mix -kasviksia
riisiä

Ainesten yhteishinta on n. 6€, eli 2€ per päivä! :D

Ruskistin lihan ja haudutin vedessä tovin jos toisenkin. Lisäsin tomaattikastikkeen ja kasvikset, ja hauduttelin lisää. Kylykeen keitin (ja keitän joka päivä tuoreen) riisin. 

Hyvää ku mikä.



Nälkä tai kokeilunhalu ei ole vielä yltänyt sille tasolle, että olisin lähtenyt sisällyttämään ruokavaliooni sieniä, simpukoita, etanoita tai muita kitalaen ja kurkun välillä muljuvia lutjakkeita, mutta muuten olen pelkkänä korvana (ja silmänä) uusille maistuville reseptivinkkauksille. 
 
Mitä (muuta kuin nakit ja muusi) teillä syödään?

torstai 18. helmikuuta 2016

Ällöttävän ihana rotanliiska

amigurumi, virkattu hiiri, kirjanmerkki, virkattu kirjanmerkki


virkattu hiiri, kirjanmerkki, amigurumi

Katoppakö taas tuli luistettua oleellisista hommista keskittymällä vuoden ensimmäisen turhakekäsityön piperrykseen. Eilisen illan ja tämän aamun tuherruksen aikaansannoksena kuvottavan söpö rotanliiskakirjanmerkki!

Virkkasin rotan pers'tuntumalla ilman ohjetta Pinterestistä löytyneen kuvan perusteella. Alkuperäinen kirjanmerkki näyttäis olevan puuvillalangasta, mutta iteltä löyty sopivat värit villalankalaatikosta... ja rotasta tuli ehkä just siks vielä vähän etovampi! Siimahännän kudoin samalla tekniikalla kuin vauvanmyssyn nyörin: aloitin neljällä silmukalla ja kaventelin siitä ensin kolmeen ja lopuksi kahteen silmukkaan.

amigurumi, virkkaus,


virkattu kirjanmerkki

Kauhee vai ihku, hä?
 Mulle ihan sama, päätä sä.

Jälkihuomautus: Englanninkieliset ohjeet ja hyvät kuvat työvaiheista löytyvät täältä.
Noin se OLIS PITÄNYT tehdä. :D

Sykemittarihaaveilua

Olen haaveillut uudesta sykemittarista viime keväästä asti. Ajattelin ostaa mittarin itselleni palkaksi, kun raskausaikana kertynyt laardi (17 kg!!!) on sulatettu. Vaikka puntari heitti toivotut lukemat jo syksyllä, laite on edelleenkin hankkimatta... Ehkä ostan sen äitienpäivälahjaksi!? 

Liikun ja lenkkeilen jonkun verran ilman mittariakin, mutta varsinkin juoksemisessa sykemittari on mukava motivaattori, ruoskija ja toppuuttelija. Lenkkeily on jotenkin ykstoikkoista ja yksinäistä puuhaa ja mielestäni sykkeen mittauksesta ja kunnon kehityksen seuraamisesta on paljon iloa ja hyötyä tällaiselle taviskuntoilijalle. Viime vuodet olen varsin tyytyväisenä hikoillut Polarin FT60 ranteeseen köytettynä. Mittari pelittää vieläkin ihan hyvin (jonka vuoksi uuden hankkiminen kirpaisee), mutta ominaisuuksia kaipailen lisää. 

Polar v800 kokemuksia, sykemittari juoksuun
Polat V800, kuva netistä

Polar m400 kokemuksia, sykemittari juoksuun, paras sykemittari
Polar M400, kuva netistä.


Ankaran tuotevertailun lopputuloksena olen jäänyt arpomaan kahden kellon, Polarin M400 ja V800 välillä. Eroina näissä mittareissa on joidenkin ominaisuuksien lisäksi hinta: M400 maksaa 145€ ja V800 329€. Edullisemmasta mittarista löytyy oikeastaan kaikki itselle tärkeät ominaisuudet, kalliimpi on hieman hifistellympi ja kilpaurheilijamaisempi versio edellisestä. Molemmissa on matkaa ja vauhtia mittaava GPS-yhteys, sekä kalorinkulutusta, askeleita, aktiivisuutta, unen laatua ja määrää seuraava 24/7 aktiivisuusmittari. 

Tavoitteena olisi juosta elämäni toinen puolimaratoni heinäkuussa. Ensimmäiselle, parin vuoden takaiselle puolikkaalle treenasin Garminin nettisivuilta löytyvän (Puolimaraton aloittelija) harjoitusohjelman mukaan. Luulin silloin, että pitkän matkan  juoksijaksi kehittyy juoksemalla vain pitkää matkaa. Vasta aiheeseen paremmin tutustuttuani selvisi, että palauttelevat kevyet lenkit ja erivauhtiset intervallit kehittävät omaa juoksua ihan toisella tavalla! Tuo edellämainittu harjoitusohjelma perustuu pääpiirteittäin kolmeen harjoitukseen: yksi pitkä, yksi palautteleva ja yksi intervallityyppinen lenkki viikossa.

Katsoin muuten eilen illalla Inhimillisen tekijän, jossa haastateltiin aivovammasta kuntoutuvaa entistä FreeStyle-laskettelijaa Pekka Hyysaloa. Tuota uskomattoman sinnikästä kaveria kuunnellessa omien sairastelujen alle ja talven katveeseen hautautunut liikuntainto nosti pitkästä aikaa päätään. On kuulkaa mahtavaa kun on terveet jalat ja toimiva kroppa! Lenkille lomps!

Omistatko tai käytätkö aktivisuus- tai sykemittaria? 
Motivoiko se sinua liikkumaan?



tiistai 16. helmikuuta 2016

Ois voinu olla ystävänpäiväsukat


villasukat ystävälle


Viisivuotias naapurintyttö teki joku aika sitten villasukkatilauksen, valitsi lankakopasta mieluisat langat ja kertoi millaiset sukista piti tulla: 
"Siinä varressa olis paljon valkoisia sydämiä ja jalan päällä yks iso sydän". 

sydän villasukat
villasukat ystävälle
sydän ohje

Tällaiset sukista tuli! Ois voinu ehtiä ystävänpäiväksi... Taidan kääriä sukat pakettiin ja pudottaa naapurin postilaatikkoon.

Lankana tuttua seiskaveikkaa.
Puikot nro 3 ja kirjoneuleessa 3,5.
Langankulutus 70 g.


Varren sydänkuvio on kirjoneuletta, iso sydän tehty silmokoita jäljitellen valmiin sukan päälle. Loin alkuun 42 silmukkaa (sydänkuviota varten määrän oltava 7:llä jaollinen), lapaosassa kaventelin 36:een silmukkaan. Oon tykästynyt tuohon alkuosan ja nilkan *1 kiertäen oikein, 1 nurin* -resoriin, joka on napakampaa ja omasta mielestä kauniimpaa kuin tavallisesti kudottu joustinneule. 

lauantai 13. helmikuuta 2016

Viikkokatsaus: Neuvolakuulumisia ja perhepäivähoitajaleikkiä

(Emme saa vauvaa, vaikka esite muuta väittää..)

Käytiin alkuviikosta Kerstin 10 kk neuvolassa, puntari heitti lukemiksi rapiat kymmenen kiloa ja pituudeksi mitattiin 74,5 cm. Hauska seurata tytön kasvua ja kehitystä: kovasti jo touhuilee leluilla, katselee kirjoja ja puuhailee omia juttuja. Jutella puluputtaa nukeille ja nallukoille. Nukkuu hyvin ja syö vielä paremmin.

Oon myös tällä viikolla leikkinyt hetken perhepäivähoitajaa, kun kaksi- ja nelivuotiaat vilkkaat veljenpojat tulivat vauhdittamaan meidän keskiviikkoköllöttelyä! Poikien äiti (veljeni vaimo) oli täälläpäin koulutuksessa, ja lupasin hoitaa muksuja sillä aikaa. Vähän jännitti etukäteen, mitä jekkuja pojat kehittelevät (kokemusta heillä on mm. imurin(sähkö)johdon leikkaamisesta, vessan kuorruttamisesta talkilla, avattujen jauhopussien kanssa juoksentelusta ja rekka-auton peräkärryn täyttämisestä lumella ts. purkillisella rasvaa). Mitään näin jännittävää ei onneksi tapahtunut ja hengissä selvittiin, muttei kyllä yhtään käy kateeksi suurperheiden äitejä!

Kaksivuotias kummipoika on huvittava, varsinkin nyt kun oppinut puhumaan! Hän tsemppasi Kerstiäkin siirtymään kehityksessä seuraavalle levelille:
"Keekki, opi teitomaan!" (Kersti, opi seisomaan!)





Kersti onkin oppinyt lyhyen ajan sisällä seisoskelemaan pidempiä aikoja kerralla ilman tukea. Alastulo sujuu useimmiten hallitusti kyykistymällä tai ottamalla käsillä vastaan. Kersti tuntuu olevan perusluonteeltaan harkitseva ja varman päälle pelaava; seurailee aluksi vakavana sivusta muiden puuhia, ihmettelee ja tuumii ennen kuin itse toimii ja kokeilee. Liikkumaan opetteleminenkin on edellämainituista syistä johtuen sujunut ilman haavereita, sen verran rauhallisesti ja huolella kaveri varmistelee seuraavaa siirtoa. Tyttö lisää kaasua vasta kun reitti on selvä!

Torstaiaamuna satuttiin yhtäaikaa (yökkäreissä) postilaatikolle parin naapurin kanssa. Huikkasin vapaapäivää viettävät naiset peremmälle, keitettiin kahvit, puurot ja kananmunat ja nautiskeltiin kolmen tunnin aamiasbrunssit turhia turisten. Mukavia tällaiset extempore-treffit, kun ei tartte etukäteen sopia, siivota, leipoa ja järkkäillä. Ja kiva kun seinän takaa löytyy mukavaa seuraa, eipä tartte lähteä merta edemmäs kalaan! :)



Eilisen (oman)kiintiökiukkuilun ja väsypäivän jälkeen innostuin tänään siivoamaan ja kokkailemaan Kerstille evästä pakkaseen. Muutenkin mukava päivä, auringonpaiste ja lisääntyvä valo tuo kummasti virtaa ja intoa tavalliseen arkeen! Keuhkokuume on selätetty, crp on nyt normaali ja huomenna viimeinen satsi antibioottia.... vielä ei tohdi kunnolla aloittaa lenkkeilyä, se vähän harmittaa. Tekis mieli jo juoksulenkille, mutta pitää malttaa mielensä ettei tuu takapakkia.

torstai 11. helmikuuta 2016

Millainen on äiti?

hyvä äiti


Millainen on äiti?

Äiti on tehokas. Äiti on kätevä. Äiti osaa.
 Äiti jaksaa, tietää, muistaa, huolehtii, suorittaa.
Äiti toimii aina. Epäkunnossa, väsyneenä, kipeänä. Silloinkin äiti toimii.
Äiti on kone.

Äiti. Äiti tietää missä on kadonnut hanska.
Äiti. ÄITIII! Äiti tietää missä on matikan vihko. Äiti tietää.
 Äiti herää aamulla ennen lapsia, kerää koulukirjat reppuun, laittaa eväät, valmistaa aamupalan, herättää unisen ja kiukkuisen koululaisen, hoputtaa syömään, hoputtaa pukemaan. Nyt on kiire! Jos et nyt heti niin myöhästyt!

Pieni herää. Äiti pesee vauvan pyllyn, vaihtaa vaipan. Kohta saat ruokaa, odota vähän. Äiti nostelee pöydälle unohtuneen maitopurkin ja voin jääkaappiin, rapsuttaa roskiin puuron lopun, nostaa syliin kitisevän vauvan, mättää suuhun puoliksi syödyn, jäähtyneen karjalanpiirakan ja pyyhkii murut keittiön pöydältä.

Äiti taittelee koululaiselle pyyhkeen ja jumppavaatteet sisäliikuntakassiin, sulloo kassin reppuun, juo jäähtyneen kahvin. Äiti kampaa koululaisen hiukset. Vauva roikkuu äidin jalassa, tahtoo syliin. Ei lettiä tänään, nyt ei ehdi, kello menee. Äiti etsii eteisen vaatevuoren uumenista koululaisen takin. Hihat ovat lyhyet, pitää ostaa uusi. Kyllä se yhden reissun menee. Mene nyt, heippa, ole reipas, hyvää koulupäivää!

Pyykkipäivä, äiti laittaa pyykit koneeseen.
Sitten äiti ruokkii vauvan. Äiti on tehokas heti aamusta, sillä tavalla ehtii kaikenlaista. Äiti kokkaa, puettaa, riisuu, pyyhkii, tiskaa, syöttää, järjestää, suukottaa, ulkoiluttaa, hoitaa, auttaa, niputtaa, naputtaa, kuskaa, muistuttaa, etsii, löytää, pussittaa, pakastaa, rakastaa. Rakastaa. Taukoamatta. Aamusta iltaan, vuoden jokaisena päivänä.
Äidillä on omaa aikaa iltaisin kun lapset nukkuvat. Silloin äiti kerää legot olohuoneen lattialta. Ja helistimen, palikat ja pehmolelut. Äiti etsii kaapista koululaiselle valmiiksi seuraavan päivän vaatteet. Tuohon noin, tuolin sarjalle, tuosta ne on helppo aamulla pukea. Äiti istahtaa sohvalle, huokaisee ja avaa telkkarin. Pyykit! Ne perhanan pyykit. Ei auta, pakko ripustaa koko päivän koneessa mojuneet pyykit kuivumaan. Ummehtunut haju. Pyykkiä ripustaessa äiti murehtii.
Murehtii keskeneräisyyttä.
Aika ei riitä.
Mikään ei riitä.
Äiti ei riitä.

Äiti nostaa pyykkitelineen ulos, pakkasessa niihin tulee raikas tuoksu. No nyt, nyt saa hengähtää. Äiti voitelee kaksi leipää. Takaisin telkkarin ääreen. Pinnasängystä kuuluu kitinää. Äiti nousee sohvalta. Tutti suuhun. Ei auta. Äiti hyssyttelee, hipsuttaa poskea, silittää päätä, taputtelee vauvan selkää. Viimein uni voittaa. Uusi yritys, takaisin sohvalle. Äiti kuuntelee. Täysin hiljaista. Huh. Äiti syö leivän. Itku alkaa uudestaan. Äiti hotkaisee toisen leivän matkalla makuuhuoneeseen. Vauva ei rauhoitu. Shhh. Nyt on yö, nyt nukutaan. Äiti hyräilee. Vauva rauhoittuu. Äiti laittaa varovasti vauvan takaisin sänkyyn. Vauva havahtuu, aloittaa huudon uudestaan. Äiti luovuttaa, ottaa vauvan viereen. Äiti nukahtaa, nukahtaa vähän ennen kuin pää osuu tyynyyn. Niin äiti nukahtaa. Nukahtaa herätäkseen parin tunnin päästä syöttämään vauvaa. Nukahtaa, herää, nukahtaa, herää ja nukahtaa. Kello soi. Äiti herää ja aloittaa kaiken alusta.

Sellainen on äiti.

***

Ja sitten on tälläinen äiti, löysäilijä äiti.

Koululaisen herätyskello soi. Äiti havahtuu, makaa peiton alla, kuuntelee. Viereisen huoneen sänky narahtaa, oven alta näkyy valo. Reppu kahisee, kynät hakevat paikkaa penaalissa. Vetoketju suljetaan. Koululainen on hereillä, hyvä.

Vauva käännähtää ja huokaa. Äiti ottaa vauvan tiukemmin kainaloon, huilataan vielä. Unen seasta kuuluu leipäpussin rapina, voipaketin kannen napsahdus, veitsen kilahdus pöydän pintaa vasten.
Äiti nousee. Koululainen katsoo piirrettyjä, syö aamupalaa ja hymyilee. Voipaketti on löytänyt tiensä jääkaappiin. Huomenta! Huomenta. Äiti käy vessassa, palaa takaisin lämpöisen peiton alle vauvan viereen.

Ovi raottuu. Äiti, meillä on tänään nokkahuilua musiikin tunnilla, jee! Ai, hauska kuulla, onko nokkis mukana? On on. Laita kumpparit, siellä on märkää. Joo joo.
Hyvää koulupäivää. Hyvää kotipäivää.

Toppavaatteiden kahinaa. Pyöräilykypärän lukon napsahdus. Väliovi aukaistaan ja painetaan hiljaa kiinni. Uneen uudestaan.

Vauva ääntelee ja herää. Huomenta, kuka sieltä heräs. Hee! Vauva nauraa. Äiti laskee vauvan lattialle, nousee itsekin. Tule, mennään. Äiti kävelee olohuoneeseen, kokeilee takan haalean lämmintä kylkeä. Puita takkaan. Vauva konttaa viereen. Poppaa. Äiti sytyttää tulen, nostaa vauvan syliin. Siellä poppa.

Märkä vaippa pois. Vauvalle puuroa, äitille kahvia. Vauva kopsuttaa legoja yhteen. Äiti nappaa kutimen ja istahtaa sohvalle. Vauva touhuaa. Älä ota äidin lankaa. Äitin oma. Tuutko syliin? Hoidetaan nukkea. Ootko vauvalle ai, anna vauvalle pusu. Missä pupukirja on?

 Mitäs tänään. Aamupäivällä kauppaan, silloin on vähemmän porukkaa. Paluumatkalla lenkki. Ruuaksi nakkikeittoa. Koneellinen pyykkiä. Päiväunet. Sotkua, siivotaan enimmät. Muutama rivi sukan vartta. Muutama sivu keskeneräistä kirjaa. Kahvia. Naapureiden kanssa jutustelua. Vauvalle ruokaa, koululaiselle ruokaa. Hölläilyä.

Iltapesut. Iltapusut. Iltahalit.

Hiljaisuus. Äiti on hereillä. Vauva nukkuu, koululainen lukee vielä kirjaa. Äiti istuu koneella ja miettii millainen on äiti.

Sellainen on äiti.
Löysäilijä äiti.

***

Ja totuus: jotain näiden kahden väliltä. Joskus pikkuasioista hermoileva natsimutsi, toisinaan aamu-unia venyttävä laiskottelijamamma.

Kuitenkin 
vähemmän: suorittava-nipottaja-stressaava-kontrolloiva-perfektionisti-kyttääjämamma. 
enemmän: nautiskeleva-hajamielinen-leppoinen-luottava-kämmäilijä-osimoilleennäin-humoristimutsi.


MILLAINEN ÄITI SINÄ OLET?


maanantai 8. helmikuuta 2016

Kodin raivaus: Langat



 

Innokkaana käsityöharrastajana on olen onnistunut keräilemään kiitettävän satsin lankoja. Tällä puikkojen heiluttajalla vaan on usein intoa ja ideoita enemmän kuin toteutukseen asti eteneviä töitä... Onhan se kiva, että inspiraation yllättäessä tarvikkeita löytyy kaikista sateenkaaren väreistä, mutta vielä kivempaa, jos sen tietyn värin ja rullan etsimiseen ei mene puolta iltaa.


Ensimmäisten pintapuolisten etsintöjen tuloksena löydetyt lankalaatikot, käsityöpussit ja -nyssäkät. Saattaa olla, että vaatehuoneen argeologisten kaivauksien edetessä vastaan tulee vielä jokunen, mutta tässä ainakin enimmät.  Näiden lisäksi olkkarista löytyy yksi käsityökori, jossa meneillään ja tuloillaan olevat työt odottavat valmistumista.

 Kippasin koko keräilysarjan olohuoneen lattialle ja aloitin raakkauksen.


Jaottelin langat omiin pinoihinsa:

Seitsemän veljestä (ja muut samanpaksuiset) langat
Nalle ( ja muut samanpaksuiset) langat
Puuvillalangat
Kirpputorilla myytävät langat
Jämälangat

Kirpparille myyntiin menevät langat pussitin minigrip-pusseihin.
Langat pysyvät siisteinä, mutta ostaja voi silti hipelöidä lankoja ennen ostopäätöksen tekoa. 
(Edit: Langat hävisivät myyntipöydästä yhdessä hujauksessa.)

lankojen säilytys

Lopuksi järkkäilin jäljelle jääneet langat pystyasentoon laatikoihin. 
En erityisemmin piittaa läpinäkyvistä muovilaatikoista, mutta lankojen säilyttämisessä ne ovat olleet ihan näppäriä: langat pysyvät suojassa pölyltä, mutta ovat silti nopeasti nähtävissä ja oikea sortti löytyy ilman pengontaa. Tykkään yleisesti ottaen enempi pahvisista kotilaatikoista, kenkälaatikoista ja yksivärisistä muovilaatikoista, joista ei näy läpi. Täyttämällä hyllyt läpinäkyvillä slodjuilla saa valmiiksi pienestä vaatehuoneesta omaan makuun liian sotkuisen ja tukkoisen näköisen, varsinkin jos laatikoiden sisältö on monenkirjavaa sekatavaraa.

Tästä postauksesta tulikin mieleeni jo seuraavan jutun aihe... 
Käsityöaiheista blogia pitävät lukijani, pysykääs kuulolla, saattaa nakki viuhua haasteen muodossa!
Dippadai, tuskin maltan odottaa. Vaatii pientä valmistelua. :)