torstai 26. toukokuuta 2016

DIY: Tuunaa sateenvarjorattaat


nukenrattaat

Pitkän tauon jälkeen täältä valmistui jotain ITSETEHTYÄ! Hurautin ompelukoneella vanhoihin nuken rattaisiin rispaantuneen Bratz-kuosin tilalle uuden päällisen kukkakuvioisesta retroverhokankaasta.

Kersti hoitaa innokkaasti nukkeja ja pehmoleluja ja tykkää kärräillä niitä Viivin vanhoissa sateenvarjorattaissa. Rattaat ovat rungoltaan vielä asiallisessa kondiksessa, mutta niiden ohut kangas on vähän rikki eikä istuinosa pysy paikoillaan, joten pienellä fiksauksella näistä tuli vielä loistopelit! Tää oli tällainen nollabudjetin askartelu, sillä kaikki työhön käytetyt matskut löytyi kotoa pienellä penkomisella kuten Strömsössä konsanaan.

Ompelin päällisen jumalaisella draivilla Kerstin päiväuniaikaan, joten kuvia työvaiheista tuli otettua vähän hintunlaisesti, muutamia kuitenkin! 




Purin kankaat osiin ja käytin niitä kaavoina uutta kangasta leikatessa. Leikkasin molempia osia kaksin kappalein, sillä halusin kivan kukkakuosin molemmille puolille istuinta. :)


Asettelin istuinosan silmämääräisesti selkäosan keskikohtaan oikeat puolet vastakkain...

...ja neulasin osat toisiinsa kiinni. 
Kiinnitin nuppineuloilla uudet kuminauhat kulmiin, sekä alkuperäisestä päällisestä napatun vyön istuinosan kankaaseen, ja ompelin pläjäyksen valmiiksi.





Tuliko Tsöpöt?

keskiviikko 25. toukokuuta 2016

Terassikauden avajaiset





Eipä vissiin mikä kevät! Kuka muistaa koska viimeks on ollu näin upee toukokuu? Vuoden kotona olo ja tää jatkuva chillailu on saanut mut sen verran eufoorisen tilaan, etten enää edes erota hyvää tai huonoa säätä toisistaan: eipä taida olla montaakaan päivää, jolloin oltais jätetty ulkoilut väliin huonon sään vuoksi. 

Mun kesä alkaa siitä, kun tarkenen juoda aamukahvit ja lukaista lehden ulkona yöpaitasillaan. Naapuritkin osaavat jo odottaa kevään korvilla terassille ilmestyvää viehkeää luontokappaletta ja merkkailevat kevätseurantalomakkeisiinsa vuosi toisensa jälkeen samoilla huudeilla pesivää kottaraista nähdyksi. 

Ai niin joo. Yks pieni juttu: Eihän taaperon äiti PYSTY eikä KERKEE juomaan kahvia 
a. rauhassa 
b.kuumana 
c.ikinä

Näin ne jotkut hurjat väittää.

Kesäaamufiilistely on itelle sen verran pyhä rituaali, että sen onnistumiseksi piti kehitellä jotain millä saan myös muksun viihtymään ja pysymään paikoillaan sillä aikaa kun relaxoidun. 
Konstit on monet sano akka ku kissalla pöytää pyyhki. 

 

Kävin hakemassa rautakaupasta värkkiä, junttasin kiinnityskoukut terassin kattopalkkeihin ja virittelin vauvakeinun asemiin.

(Ihan paska idea.) 



Samaan hikeen nakkelin puutarhakalusteet ja muut roippeet ympäri permantoa, pesin etuterassin, kuljetuskaluston ja yhden ulkoistetun räsymaton. Kerstillä kului aika keinuessa ja aadeehoodeekohtauksen saanutta mutsia seuraillessa. Keinun sijainti on muuten jo suunnitteluvaiheessa huomioitu niin, että yletyn terassin reunalla istuskellessani antamaan lisää vauhtia peppua nostamatta. Vimoosempäälle! 


 Tadaa: Tästä kesä voi alkaa! 
Muksulle korppu käteen, keinulle vauhtia ja iloiset vilkutukset töihin lähteville naapureille.
... ja tähän loppuun nostalgianurkka julkaisee vielä muutaman otoksen viime kesältä...

Neiti B on kerännyt kohtuullisen määrän matskuu ja vartta sitten viime kuvausten. :D

Mukavaa kesää just sulle.

tiistai 17. toukokuuta 2016

Terveisiä köyhyysrajan alapuolelta

Kuva netistä.

Puolen vuoden hoitovapaaköyhäily alkaa olla loppusuoralla. Kuukauden kuluttua päästään nauttimaan taas leveämpää leipää (ja leivänpäällisiä), kun tilille rapsahtaa vuosiloma-ajan palkka ja lomarahat.

Tällä hetkellä tulot koostuvat kotihoidontuesta, hoitolisästä, lapsilisistä, lasten isän maksamasta normaalisuuruisesta elatusavusta sekä asumistuesta. (Kuinka moni muuten tiesi, että asumistukea voi saada myös omistusasuntoon, jolloin asumiskuluina huomioidaan yhtiövastike, lainan korot, sähkö ja vesi.)

Taloudellisesti oon nipistänyt melkein kaikesta mahdollisesta, mutta vastalahjaksi oon saanut AIKAA, jonka hintaa on mahdoton määritellä. Vaikka eletään nyt kaikilla mittapuilla köyhyysrajan alapuolella, ei oma olo tunnu mitenkään erityisen köyhältä, pikemminkin pienituloiselta. Menoista on karsittu oksat pois ja pala latvaa, mutta silti koen, että ruuvissa olisi ollut vielä kiristämisen varaa. Todennäköisesti olisin elänyt vielä säästeliämmin, sikäli mikäli olisin ollut Kerstin kanssa kotona pitempään.

Hoitovapaa-ajalle laatimani budjetti on pitänyt hyvin, joskin käyttötilillä tällä hetkellä lepäilevä rahasumma ei herätä suurta hilpeyttä. Hetki sitten tein myös yhden arvokkaamman hankinnan (postailen aiheesta myöhemmin) säästötililtä nostetuilla rahoilla. Muuten edellämainittu tili on pysynyt koskemattona, ja säästöönkiin on kertynyt kolikoita parinsadan euron edestä.

Asuntolainaa olen lyhentänyt normaalisti alkuperäisen maksuohjelman mukaan (siitäkin olisi varmasti saanut maksuvapaata pankin kanssa neuvottelemalla), samoin muut asumisen kiinteät kulut (yhtiövastike, lämmitys/käyttösähkö ja vesi) sekä puhelin- ja nettimaksut ovat pysyneet ennallaan. Asuntolainan lisäksi mulla ei ole muita käyttöluottoja tai osamaksuja.

Ja sitten pitkä lista kaikesta siitä mistä pihistetään:

Vakuutukset:
Kilpailutin koti-, tapaturma- ja autovakuutukset jo ennen hoitovapaan alkua. Autovakuutuksen vuosimaksu tipahti yli 100 €:lla ja mun ja lasten tapaturmavakuutukset kuittaan asuntolainasta/säästöistä kertyvillä OP-bonuksilla.

Autoilu/matkustus:
Olen vähentänyt oman auton käyttöä huomattavasti, tankillinen bensaa riittää parhaimmillaan yli kuukaudeksi kerrallaan. Oon onnistunut välttämään pieniä turhia kaupunkiajoja ja keskittämään asiointeja useaan paikkaan silloin, kun käytän autoa. Eniten bensaa kuluu kaukana asuvien sukulaisten luona kyläilyyn ja muihin pitkän matkan ajoihin.

Ruokakulut:
Viimeistään nyt hoitovapaan aikana minusta on kuoriutunut varsinainen tarjoushaukka! Suunnittelen ostoksia ja viikon ruokalistaa tarjoustuotteiden pohjalta, ja suuntaan lenkkarit sen marketin nurkalle, mistä milloinkin halavalla saa. Ostan kalliimmat tuotteet, kuten juuston ja lihan, pääsääntöisesti tarjouksesta. Tarjousten seuraamisen lisäksi tiedän myös, mistä marketista kannattaa ostaa arjessa jatkuvasti käytettävät tuotteet (esim. lemppariruisleivän hinta vaihtelee 2,05 € ja 2,75 € välillä) ja hyödynnän -30% ja poistuvien tuotteiden edullisia hintoja. Leikkeleitä, kalliimpia vihanneksia ja "höttöruokavälipaloja" tulee ostettua harvemmin. Huojennusta ruokalaskuun on tuonut myös Kerstin siirtyminen korvikkeesta tavalliseen maitoon.

Lehtitilaukset:
Lopetin kaikki lehtitilaukset (päivälehden ja muutaman aikakauslehden) laskutuskauden loppuun. Osa lehdistä tulee vieläkin, mutta ne on maksettu ennen hoitovapaalle jäämistä. Tykkään lukea perinteistä paperiversioita, nettiin päivittyviä uutisia en jaksa selailla. Olin muutaman viikon ilman päivälehteä, mutta ystävänpäivätarjouksena meidän iskä tilasi kuukauden ilmaiseksi ja sen lisäksi neljä ylimääräistä kuukautta reilulla alennuksella. Kiitos siitä! Tilaan normaalistikin päivälehden ja aikakauslehdet edullisissa tarjouspätkissä, jolloin ne kopsahtavat postilaatikkoon huomattavasti normaalia halvemmalla.

Lasten vaatteet:
Lastenvaatehankintoja on tullut tehtyä niukanpuoleisesti ja nekin harvat olen ostanut muutamalla eurolla kirpparilta. Viiville hankin kolmet uudet kengät: tennarit 20 € ja lenkkarit 30 € (-50% alennuksella) ja talvikengät ensi vuodelle 25€ (-50 % alennuksella). Itselle olen ostanut yhden kolmenkympin takin ja pari peruspaitaa ja leggarit Lidlistä (yht. 24€).

Hiukset:
Kävin parturissa viimeksi vuosi yli vuosi sitten (sen oon näkönenki!). Myös edellisestä kotivärjäyssessiosta on kulunut reippaasti aikaa, joten kuontalo kaipaa kipeästi pientä fiksausta. Viivin hiuksissakaan ei oo paljon kehumista, likipitäen persposkia hipova takkupesä kaipais ronskia katkaisuhoitoa.

Nettitilaukset:
En ole tilannut kevään aikana netistä mitään. Tykkään lukea, ja normaalioloissa tilailen silloin tällöin luettavaa itselle ja lahjakirjoja (kummi)lapsille nettikirjakaupasta. Muuten tilaan netistä lähinnä vain joululahjoja, sekä satunnaisesti lisäravinteita, urheiluvaatteita tai sisustusjuttuja/tekstiilejä kotiin, joten mistään suurestä "luopumisesta" ei ole kyse. Nyt tosin huomasin, että gerbiilien ruokaa saa netistä paljon halvemmalla kuin lemmikkikaupoista, joten teen ehkä poikkeuksen ja laitan tilauksen menemään! :D

(Lisäravinteet:)
Magnesium-, omega-, ja monivitamiinikapselit loppuivat purkki kerrallaan, enkä nuukuuksissani hankkinut lisää. Vikatikki! Sain seurakseni pitkään poissaolleen päänsäryn ja juoksulenkkien/raskaiden treenien jälkeisen lihasjomotuksen, joten marssin kiltisti kaupan lisäravinnehyllylle hakemaan lisää nappuloita. Itella ainakin tuo sitraattimuotoinen magnesium taitaa olla ihan ehdoton, käytön lopettaminen tuntuu näköjään välittömästi särkynä lihaksissa ja nivelissä.

Verot:
Ilmoitin verottajalle arvion tämän vuoden tuloista, ja hain erillistä verokorttia etuutta varten. Kotihoidontuesta maksetaan automaattisesti vähintään 20 pinnaa veroja (ja mahdollinen ylimaksu palautetaan seuraavan vuoden verotuksessa), mutta nyt kun lasketutin verot todellisen arvion mukaan, veroprosentti putosi monta pykälää alemmas ja kuukausittain käteen jäävä summa on hieman suurempi.

Tilpehööri:
Oon jättänyt "voi miten ihana, tää ois kiva"-aihealuuen materiaalin kauppaan. Olen myös tarkoituksella vältellyt menemästä sellaisiin liikeisiin tai kauppojen osastoille, joista kaikkein varmimmin tarttuu mukaan jotain ennaltasuunnittelematonta.

Siinä kaikki mitä äkkiseltään tuli mieleen, oliskohan vielä jotain muuta... Nuukailu yhden tienaajan taloudessa on niin arkipäivää normioloissakin, että pitää oikeen erikseen miettiä mikä kaikki on pennin venytystä ja mikä perussettiä! :D

Ja sitten on törsäyslistan vuoro, onneksi tämä jäi edellistä lyhyemmäksi:

Kasvohoito:
Sain serkulta (kiitos vaan Laura) käyttämättä jääneet lahjakortinrippeet kauneushoitolaan. Sopivasti sisko saapui pitkästä aikaa kyläilemään, patisti "täyshoitoon" ja tarjoutui vielä huolehtimaan Kerstistä sillä aikaa, kun itse makaan hemmoteltavana kauneushoitolan tuolissa. Jaa niin jäikö mulle vaihtoehtoja? :D

Ravintolaruoka:
Ollaan Viivin kans ostettu kaupasta herkkuja ja muuta höttöä silloin tällöin ja käyty muutaman kerran kaupungilla syömässä -edullisesti lounasaikaan-, mutta kuitenkin.

Kodinkoneet:
Satsasin keväällä laadukkaampaan astianpesukoneeseen. Takuu korvasi hajonneen koneen ostohinnan suuruisen summan (olisin saanut siisa samanlaisen koneen tilalle), mutta iskin tiskiin nipun seteleitä ja kannoin naapurin äijien kanssa kotiin arvokkaamman (ja toivottavasti myös kestävämmän) masiinan.

The Löydöt:
Oon myös tenhyt kirpparilta muutaman ei-niin-välttämättömän-mutta-kun-mä-haluan löydön ohi budjetin tai niukinnaukin sen sallimissa rajoissa. Koska mä voin.

Eniten harmistusta on tuottanut matkustamisesta tinkiminen. Tai ei itse matkanteko, vaan kaukana asuvien tärkeiden ihmisten tapaamisten vähyys. Suomen sisällä liikkuminen ei ole ihan halpaa lystiä, ja kyläilyreissuja on pitänyt rajoittaa tiukkojen aikojen vuoksi. 

Toinen arjessa tympäisevä asia on se, etten malta ostaa kallista (ja hyvää!!!) lihaa/kalaa/kanaa. Oon ihan armoton lihansyöjä ja seuraavan tilipäivän koittaessa aion ensitöikseni tilata ravintolasta herkullisen mehevän viidenkilon lankkupihvin! Seuratkaan niitä jättiläismäisiä hiilijalanjälkiä, niin tiedätte minkä raflan valitsin. ;)

Muuten rahan rajallisuus ei ole tuottanut suurta ahdistusta ja päänvaivaa. Rahanpuutteen voivottelun ja kotona makaamisen sijaan olen nauttinut pikkupirpanan kanssa vietetystä ajasta ja keksinyt paljon ilmaista, halpaa ja kivaa tekemistä. Siinäpä aihe seuraavalle postaukselle! 


Millaisia valintoja/karsimisia teidän perheessä on tehty lasten kotihoidon tai muun tulotason heilahduksen vuoksi?

Vastailen mielelläni aihealueeseen liittyviin kysymyksiin!





perjantai 13. toukokuuta 2016

"Studio"kuvaukset



Harvoin sitä tulee käytyä studiokuvauksissa, etenkään kesken pyörälenkin! Eksyttiin Kerstin kanssa täällä Seinäjoella järjestettävien Taitaja -messujen ulkotelttaan ja meidät houkuteltiin ilmaiseen kuvaukseen. Kuva otettiin yksivärisellä taustalla ja muokattiin tietokoneohjelmalla tuollaiseksi psykedeeliseksi sokoboltsimaisemassa. 
Meistä on tosi vähän yhteiskuvia lasten kanssa, johtuen varmaan siitä että oon aina itse linssin toisella puolella, joten siitäkin syystä oli kiva saada kuvat muistoksi. :D

 
 
Kersti on ihan koomisen totinen kaikissa uusissa tilanteissa, nytkin kaikissa kuvissa yksi ja sama ilme. En oo laiskuuksissani käyttänyt neitiä vielä edes yksvuotiskuvassa, ja voin vaan kuvitella kuinka monipuolisen ilmekavalkaadin vieras kuvaaja saa taltioitua muistikortille. Ilmeet järjestyksessä: tuima, tuimempi, tuimin.


Jaa miten niin ei oo varaa "syödä ulkona"? 
(Oli muuten mahtavan makuisia makkaroita)

Hyvä juoma, parempi mieli!
Minäkö muka yhdenilmeentyttö?

tiistai 10. toukokuuta 2016

Tarpeeks täydellinen äiti


henkisen mummon käsikirja

Ollaan vietetty äitienpäivää pitkin viikonloppua. Viivi antoi koulussa askartelmansa kortin jo perjantaina, viikonlopuksi ajeltiin mun vanhempien luokse ja samalla reissulla käytiin onnittelemassa mun äidinäitiä "Pumpulimummua" ja heittämässä rinkulaa pyöräpotkukelkalla. 

Omalle äitille vein lahjaksi pelargonian ja Henkisen mummon käsikirjan, jonka oon luonnollisesti lukenut itse ensin. Iskä pesi mun auton ja äiti leikki pihassa Kerstin kanssa sillä aikaa kun meikämamma ryysti aamukahvia. Kelpaa.



Kymmenes äitienpäivä.

Hassua ajatella elettyä elämää taaksepäin. Toisaalta aika on mennyt nopeasti, mutta silti tuntuu kuin molemmat lapset olisivat olleet kanssani aina.

Kymmenen vuotta.
Keskeneräisyyttä, kompurointia, kehitystä ja kasvukipuja.
Ylilyöntejä,
alisuoriutumista,
rimpuilua, rajoja ja rakkautta. 

 Lapset ovat syntyneet pitkällä ikäerolla (8,5v) ja erilaisiin elämäntilanteisiin. Tytöt ovat myös temperamentiltaan erilaisia, Viivi nopea ja vilkas, Kersti hitaamminlämpiävä tuumailija. Hankalinta yksinhuoltajuudessa on ehkä se, että katselee omaa elämäänsä niin läheltä, että omia töppäyksiä ja navigointivirheitä on vaikea huomata ilman sitä toista. Oma kasvu äidiksi on edennyt tahdissa yks eteen - kaks taakse. Esikoisen kanssa kaikki on uutta ja alusta asti opeteltavaa, pikkukakkosen kanssa tietyistä jutuista selviää vähemmällä ähellyksellä ja tuosta vaan luonnostaan. 

Vaikka tietää jokaisen lapsen olevan yksilö, melkein hävettää myöntää miten naiivisti esikoisen synnyttyä ajattelin pyöräyttäneeni maailmaan kopion omasta itsestäni, jonka kanssa olen automaattisesti samalla taajuudella ja jonka tietenkin tunnen paremmin kuin omat taskuni. Kuinka väärässä olin! Ja kuinka kauan kesti tajuta ja myöntää se? Kauan.

Jääräpäisellä jalanpoljennalla ja yhdennaisenprotestilla tyttö päätti näyttää minulle, etten ole hän, hänen tahtonsa ei ole minun, eikä minun ajatukseni ole hänen. Yritin kai tunkea jälkikasvua itsekyhäämääni muottiin kuin nelikutosta jalkaa vauvan kumppariin. En onnistunut, onneksi.

Ihmettelen edelleen aika ajoin, kuinka oma lapsi voi olla yhtäaikaa niin tuttu ja samalla vieras. Ehkä se on tämä sukupolvien välinen kuilu (ja viidenkymmeneprosentin geeniperimä). Lähes päivittäin yllätyn Viivin heittämistä letkautuksista ja erilaisesta ajattelutavasta.

Tänään lenkillä spotify soitti Elastisen uuden biisin.
Mua alko naurattamaan ihan hirveästi, olevinaan sopi passelisti näihin äitienpäivämietteisiin ja fiilikseen.


Elastinen feat Samu Habert; Tarpeeks täydellinen
 
Kun mut luotiin rikottin muotti,
tiedän kuka oon oikeesti.
Ainutlaatusen Stadi must tuotti,
loukkaus jos luulet mua toiseksi.

Niin aito, niin alkuperänen
ja siltikin keskeneräinen.
Ei oo tarkotus olla valmis,
kohellan, mokailen, oppeja keräilen.

Saa muuttuu, pitää kasvaa, 
kehittyä kun jotakin puuttuu.
Pakko haastaa, kyseenalastaa,
maailmas tarpeeks jo harmaata massaa.

Itteeni en pysty huijata,
hyväksyn kuka mua peilistä tuijottaa.
Voin lopettaa näyttelyn, 
kaikki muut roolit on täytetty.

Mä en osaa olla ku itteni,
sä pysyt vierellä sittenki.

Mä aina teen jotain dorkaa,
kohellan ja sekoilen.
Silti sulle mä kelpaan,
oon tarpeeks täydellinen,
tarpeeks täydellinen,
tarpeeks täydellinen.

Me on selvitty taisteluista,
eikä arkikaan tääl tasaista.
Mut erotat noista muista,
ja tääl ei oo toist mun laista.

Mä nään sen saman myös sussa, 
hymys takana surun ja tuskan,
mut ne rakensi vahvaksi paketin,
erikoisuus ja -laisuus vaan plussaa.

Sun luonne, sun luomet, 
huolet ja huonoimmatkin puolet
sut täydentää, ei tarvi hävetä,
nehän just tekee sust sen mitä olet.

Sä oot nähnyt mut heikoimmillani,
 ja tiedät kyl kuka mä oon.
Jotain mä oon varmasti tehny oikein, 
kun silti mun mukana oot.

Mä en osaa olla ku itteni,
sä pysyt vierellä sittenki.

Mä aina teen jotain dorkaa,
kohellan ja sekoilen.
Silti sulle mä kelpaan,
oon tarpeeks täydellinen,
tarpeeks täydellinen,
tarpeeks täydellinen.



Leppoisaa arkea kaikille tarpeeks täydellisten lasten tarpeeks täydellisille äideille.


torstai 5. toukokuuta 2016

Haaste: Silmä tottuu


Bongasin Riippumattomammaksi-blogista hauskan Silmä tottuu -haasteen,
 (ihan mahottoman kiva ja huumorintäyteinen "ei kaupallinen" blogi, käy toki kurkkaamassa)
 jossa tarkoituksena esitellä kodista viehkeitä ryönäkasoja, joita tottuu väistelemään ja joita ei tavallaan enää edes huomaa, koska haasteen mukaisesti silmä tottuu


Saanen esitellä: meidän kutsuva divaanisohva, johon kokoonnumme koko perhe iltaisin löhöilemään ja nautiskelemaan viinirypäleitä, suolakeksejä ja tuorejuustoa. 

Heti sen jälkeen kun oon vienyt pussillisen vaatteita Fidan konttiin, siivonnut laatikosta pursuavat sukkahousut ojennukseen, pakannut Kerstin pienet vaatteet kirpparikuormaan, lajitellut yllätyspussin sisällön ja korjannut rikkinäiset vaatteet. Ehkä huomenna aloitan.


Lempiharrastukseni: Käsityöt! 
Katkolla ja pahasti. Samassa läjässä valmiit ja keskeneräiset, purkutuomiota ja päättelyä odottavat. Ihan vaan siinä sillai kivasti esillä, jos vaikka ehdin ja innostun. Huomaattehan, että on vain ajan kysymys, koska kuulen korvissani puikkojen kilinän ja inspiroidun puuhailemaan kaiken valmiiksi.


Mun kodinraivausprojekti etenee hyvää ja tasaista vauhtia, viimeksi siivosin vaatehuoneen ja sieltä jäi muutama(!!!) ylimääräinen slodju tyhjilleen. Tuossa ne oli viikon pinossa olohuoneessa, kunnes kyllästyin ja siirsin kasan makuuhuoneen nurkkaan.

  
Sähäkän sininen lakaisusetti, kompakti paketti joka pysyy aina joskus pystyssä, ihan itestään! 

Imuri oli kauheen kätevä kävelynopetteluteline, mutta nakkasin sen siivouskaappiin heti kun Kersti pääsi jaloilleen ja kun olin itse potkaissut varpaani siihen noin kahdeksantoista kertaa. Vaihdossa kaapista kaatui päälle lakasilakasiputsingputsingsetti, joka on vähän imuria simppelimpi siirreltävä. Tällä köyhän miehen rikkaimurilla lakaisen enimmät hiekat eteisestä ja ruuanmuruset keittiöstä ja näin toimimalla vältän imurien ammattitaudin: pölypussiähkyn. Anttilasta löysin muuten joku aika sitten kauniin puisen kihvelisetin ja merkkasin sen heti hankintalistan topkymppiin.


Mikäs se siinä. Vanha ystäväni pyykkiteline.

Pyykkiteline on oleellinen osa meidän olohuoneen ja vähän keittiönkin sisustusta. Narulta suoraan päälle ja pitoon. Laiskana ihmisenä viikkaan kuivat pyykit kaappiin vasta siinä vaiheessa, kun pyykkikoneessa odottaa uusi satsi märkiä vaatteita ripustettavaksi, eli toimetonta aikaa pyykkitelineelle kertyy varsin vähän. Nyt kesäkauden alkaessa tunnelin päässä näkyy pieni valopilkahdus, kun pyykit voi viedä ulos narulle kuivumaan ja hakea ne sieltä parin luontoäidin tarjoaman lisähuuhtelutoiminnon jälkeen.

Sun vuki. 
Esittele kodistasi törkyläjä tai kaksi. 

 

maanantai 2. toukokuuta 2016

Häntäkasa




Tit-ti-di-tii, kattokaa mitä meillä on!! 
Gerbiilejääää! 
Hyi silimä kun nää on ihania. 




Meillä on ollut gerbiilejä joskus aiemminkin, nyt parin vuoden tauon jälkiin hankittiin uusi satsi karvahäntiä. Viivi löysi muutama viikko sitten torista lasiterraarion 30 eurolla, ja viikko sitten kipaistiin Tuurin lemmikkiliikkeessä hakemassa sinne asukkaita.

Mun nimiehdotukset (Ritsa, Ruoska ja Raippa) eivät saaneet kannatusta, ja erimielisellä yksimielisellä huutoäänestyksellä hiirulit saivat peruspliisut nimet: Kinuski, Kerma ja Harmi.
Kaikki ovat tyttöjä. Toivottavasti.

Gerbiilit ovat aika helppohoitoisia lemmikkejä; aavikkoeläiminä ne juovat tosi vähän ja pissaavat sitäkin vähemmän, joten terraario ei haise, eikä puruja tarvitse vaihtaa kovin usein. Gerbiilit pärjäävät pari-kolme päivää ilman hoitoa, kunhan vaan tarjolla on vettä ja ruokaa riittävästi.



Kersti on ollut ihan tohkeissaan uusista lemmikeistä: Seurailee niiden syömistä, vessapaperirullien jyrsimistä, purujen kaivelua ja äkkinäisiä liikkeitä. Gerbiilit ovat päiväaktiivisia, uteliaita ja vikkeliä eläimiä. Niiden terraarioon saa aikamoista vipinää järjestelämällä pesätarvikkeet uudelleen tai lahjoittamalla niiden uuden kananmunakennon nakerreltavaksi. 

gerbiilejä, gerbiilit

Gerbiilit elävät n.2-4 vuotta, joten niistä on mahdollista päästä joskus eroon. :D Meidän aiemmat lemmikit (Armi, Surku ja Musti) on haudattu asianmukaisin seremonioin pihakoivun juurelle reilun parin vuoden iässä. Viimeinen mohikaani Keijo kuolla pötkähti kolmivuotiaana talvisaikaan, jolloin hautapaikan päällä oli puolimetriä lunta ja sattuneesta syystä pääsi viimeiselle matkalleen Etapin autossa irtokarkkipussiin paketoituna.

 Näillä neitosilla on ikää vasta seitsemän viikkoa, joten toivottavasti ei ihan hetkeen tartte katella lapiota ja kauniita kukkia kummulle. :)