torstai 19. lokakuuta 2017

Syksyisiä pihapuuhia torpalla



Ollaan tässä syksyn mittaan käyty torpalla seuraamassa syksyn etenemistä, vaihtamassa kesäkukkien tilalle syysistutuksia, kuuntelemassa ja katselemassa muuttolintoja ja valmistelemassa mökkiä talviteloille. 

Viileähköhköhköstä kesästä piittaamatta piharakennuksen seinustalla kasvava humala kiipesi katolle asti ja loisti komeudellaan loppukesästä.



Ulkorakennuksesta löytyi hauskanmallinen ja reippaan värinen lämpömittari! :)






Hopeaputos ja tähkälaventeli ovat olleet hyvä ja pitkäkestoinen valinta kesäkukiks. Ränsistyneen ruukkuneilikan vaihdoin koristekaaliin.



Suurin osa gladioluksista ei ehtuinyt kunnolla kukkia ennen syksyä. Olen leikkonut niitä joka reissulta mukaan, ja ne ovat avanneet kukkansa sisällä lämpimässä. 


Pihamännyn juurelta roskia rapsutellessa haravaan osui puoliksi maatunut rappioromanttinen sinkkiastia. Monta ehjää kohtaa, niin ku naapurin ukon kalsareissa.



Muuttolinnut pysähtyvät levähtämään ja tönkimään evästä torppaa ympäröiville sänkipelloille.


...jotain haikeaa näissä viimeisissä syyspäivissä, matalan auringon paisteessa ja ylitse lentävien kurkiparvien kalakatuksessa kyllä on. 

Kurkien metakka keskeytti myös lammikossa lutraavan Kerstin puuhat hetkeksi ja typykkä ihmetteli ääneen:
"Siis mikä huutaa muun kolvan juulessa!?" 


Mukavaa lokakuuta ja syyslomaa niille, jolle sellainen ihanuus on suotu!



tiistai 10. lokakuuta 2017

Syyskuvia tytöistä


Syksyinen kuvapläjäys tytöistä. 
Kersti on nyt 2,5 v. ja Viivi täyttää ensi kuussa 11 vuotta.












Pitäis vaikka syyslomlla ottaa asiaksi teettää parhaimpia otoksia viime vuosilta aidoiksi alkuperäisiksi paperikuviksi. Muutenkin valokuvaukseen olisi mukava perehtyä enemmän, haluaisin uuden objektin tuon perusmallin rinnalle.... mutta kovin ovat hintavia he.


sunnuntai 1. lokakuuta 2017

Virkattu peitto


Raikasta lokakuuta!
En tiiä onko kukaan muu perheenäiti päätynyt mystiseen tilanteeseen, että pitää kaks päivää siivota, että voi siivota. Okei, mä en viikonlopun mittaisista intensiivistä kotityösulkeisista huolimatta päässyt vaiheeseen kaksi, joten luovutin, pakkasin volkkariin pillimehut, keksit, tytöt ja kameran, ja ajelimma Kyrkösjärven luontopolulle retkeilemään.


Tämän peiton tarina juontaa juurensa käsityöhurahdukseni alkulähteille, mahtollisesti vuoteen 2011. Intoa puhkuen tilasin langat ruudut, mutta riittikö draivi peiton kasaamiseen. Juu ei. Palat pussiin, pussi kiinni ja perimmäiseen vaatehuoneen nurkkaan. Seuraavaan vaatehuoneen siivouksen yhteydessä (vuoden päästä?) löysin peitontekeleen muutaman muun ylläripussin seasta.





No eipä mittää. Uuteen nousuun, ruutujen sommittelu ja palat virkaten yhteen. Joku muu innostavampi projekti syrjäytti lähes-valmiin peiton kärsimään uudelleen saman pussituskohtalon, kuin vuotta aikaisemmin... kunnes seuraavana syksynä rykäsin lopulta myös puuttuvan reunuksen.

...paitsi etten jaksanut päätellä mustia lankoja ennen tätä päivää (peitto on ollut siis jo monta syksyä meillä käytössä puolivalmiina).
Nyt tämä henkilökohtainen Iisakin kirkko on viimeistä silausta myöten valmis. 


Peiton ilmaisohje ja lankatiedot TÄÄLTÄ



Täällä Etelä-Pohjanmaalla on tosi upea ruska tänä vuonna. Oon ite syntynyt syksyllä, ja vaikka tykkään muistakin vuodenajoista, niin koen tämän syys-lokakuun jotenkin tosi rakkaaks vuodenajaksi. Nautitaanpa tästä!