perjantai 29. tammikuuta 2016

Päivän väri on sininen

Miten niin vaikuttaa siltä, että täällä katsellaan maailmaa sinisten silmälasien läpi?

untuvahaalari, Gap haalari

Kirpparireissuilla käydessäni olen etsiskellyt Kerstille ensi talveksi haalaria, mutta vastaan ei ole tullut sopivan kokoista, näköistä ja hintaista ulkoiluvaatetta. Osa edullisista on huonokuntoisia ja hyväkuntoiset niin kalliita, etten ole viitsinyt ostaa. En oo merkkiuskollinen tai -tietoinen shoppailija, mutta kiinnitän huomiota laatuun, vaatteen kestävyyteen ja käytännöllisyyteen. Eilen satuin bongaamaan GAPin (toi on vissiin joku merkki? :P ) untuvatäytteisen, uudenveroisen päiväuni/kyläreissuhaalarin 20 €:lla. Kersti on ensi talvena puolitoistavuotias ja todennäköisesti kova menomimmi, joten täytyy ostaa tämän lisäksi vielä toinen, kulutusta kestävä rymyhaalari.


Finel, emalikattila, finel kasari

Mukaan tarttui myös Finelin tummansininen kattila. Vanhat suomalaiset kattilat ovat yleensä suolasen hintaisia, mutta tästä kauniista, käyttökelpoisesta ja sisäpinnaltaankin ehjästä kasarista maksoin 9 €. Meillä ei oo ollutkaan kuin yksi pikkukattila, joten ei ihan turha heräteostos. Eihän?


Myin itse kirpparilla rippi- ja valmistumislahjaksi keräämäni Kermansaven Oliivi-astiat, joita oon käyttänyt ehkä kerran viimeisen viidentoista vuoden aikana ja veivät vain turhaa tilaa keittiön kaapissa. Vapautuneen hyllytilan ajattelin täyttää kohtuuhintaisilla, vanhoilla Arabian kahvikupeilla, joista olis tarkoitus kerätä eriparijuhla-astiasto. Kokoelman ensimmäinen kuppipari on nyt hankittu, hintaa 2 €.

Haalaria ja kattilaa ei rahoitettu 80 €:n viikkobudjetista, joka on muuten pitänyt hyvin kutinsa: rahaa on jäänyt jopa vähän säästöön! Oma kirpparipöytä on tuottanut niin hyvin, että maltoin tämän verran ostaa tarpeellista kivaa ja ylimääräistä hauskaa.

Rentouttavaa viikonloppua juurikin sulle!



keskiviikko 27. tammikuuta 2016

Kodin raivaus: Kirjat

konmari, kirjahyllyn järjestäminen

Vein pari päivää sitten kirpparille viimeiset kotoa löytyneet tavarat myyntiin. Tai niinhän mä luulin. Kerstin päiväuniaikaan tsekkailin kirjahyllyä hieman kriittisellä silmällä, ja niin vain löytyi sieltäkin kasa kiertoon lähteviä kavereita.

Oon lapsesta asti ollut innokas kirjastonkäyttäjä ja kirjojen lukija. Lukeminen on ollut vuosien saatossa kausittaista, mutta jossain määrin aina osa omaa elämää. Toiset tuulettavat ajatuksiaan ja hakevat inspiraatiota esimerkiksi matkustelemalla maailman äärin. Mä taas vaihdan maisemaa sekä ravistelen aivoja ja omia kangistuneita ajatuksia nojatuolimatkailemalla kirja sylissä.

Etsin monta vuotta sopivaa kirjahyllyä keräämilleni kirja-aarteille. Tarpeeksi isoa, jämäkkää ja kaunista. Monet isot hyllyt olivat niin syviä (40cm), jolloin kirjojen taakse olisi jäänyt liikaa tyhjää ja turhaa tilaa. Lopulta löysin tori.fi:stä sopivan hyllyn, joka on palvellut aikoinaan Lapuan vanhan paukkutehtaan arkistokaappina. Maksoin siitä 150 €.
Kirjahylly kirjoineen on vaaleahkon kotimme ja ah niin harmoonisen makuuhuoneeni shokkihoitoväriläiskä. :P

Valikoimista poistuneet mallit.

Tavaroista luopuminen on ollut helppoa. Tammikuun aikana olen kiikuttanut kirpparille n.600 tavaraa, vähintään saman verran on mennyt lahjoituksena Uffille ja roskiin. Eikä oo tehnyt tiukkaakaan. Kirjat on kuitenkin sellainen selkee tavararyhmä, joita tietentahtoen kerään ja säilytän, ja niistä on paljon iloa! Nostelin kirjat hyllyllinen kerrallaan alas ja valikoin joukosta kaikki lempparit takaisin hyllyyn. Kiertoon lähtevät kirjat oli yllättävän helppo valita, vain muutaman kohdalla mietin säästänkö vai laitanko pois. Eteenpäin lähti myös muutama iloa tuottava käsityöaiheinen kirja, jota vain en tarvitse ja joista luulen olevan enempi iloa jollekin muulle. 

kirjahylly, kaunis kirjahylly

Nopea räpsäys lopputuloksesta. Tai pikemminkin välivaiheesta. Täytyy hioa loppuun vielä tuo värisommittelu, nyt vaan nostelin kirjat takaisin sille hyllylle mistä otinkin.

Ihanaa. Nyt mulla on kokonainen hyllyllinen VAIN HYVIÄ KIRJOJA! Voi miten mukava asia. Hieman on hyllyssä auokkopaikkoja, joten tulevaisuuden aarrehankinnoilekin on tilaa. Jes.


tiistai 26. tammikuuta 2016

Arjen logistiikkaa


 
Läpi tuulen ja tuiskun.

Oman auton käyttö on nyt hoitovapaan aikana minimissä, säästö- ja mukavuussyistä.  

Onneksi lapsellakaan ei ole mitään kaukana olevaa harrastusta tai kaveria, jonka vuoksi pitäisi oma kaara jyräyttää käyntiin. Tuolla katoksessa se nukkuu välillä useamman päivän pituisia talviunia. Muutenkin huvittaa tämä muksujen itseohjautuvuus harrastustoiminnan suhteen: isompi tyttö pakkasi tänään reppuun eväät ja ilmoitti lähtevänsä kaverin kanssa hiihtämään. Pienempi laittoi television päälle, valitsi yle klassisen ja alkoi leikkiä legoilla. 

En vaan lakkaa liputtamasta julkisen liikenteen ja apostolinkyydin yhdistämisen puolesta!  
Niin on vaivatonta ja mukavaa matkustamista, ettei omalla autolla huvita lähteä oikein mihinkään. Sopivasti tulee lenkkiäkin, kun ei kaikki asiointipaikat osu bussireitin varrelle. Usein vaunutellaan osa matkasta tai toinen sivuista, vähän riippuen kuinka tunnin välein kulkeva linkka osuu omiin siirtymisiin.  Ollaan käyty nyt joitakin satunnaisia välipäiviä lukuunottamatta joka päivä järkkäilemässä kirppiksen myyntipöytää ja viety samalla uutta tavaraa. Bussikuski varmaan luulee meidän tekevän muuttoa, kun hypätään kyytiin ikean kasseihin ahdetun koti-irtaimiston kanssa harva se päivä.

En ole tullut hankkineeksi älylaitteita, joten kulutan esimerkiksi bussimatkustamisen "höttöajan" ihmisten ja maisemien pällistelyyn ja kaikenlaiseen joutavaan mietiskelyyn. Täällä meno on vielä sen verran maanläheistä, että bussikuskia (ja joskus myös lähellä olevia matkustajia) tervehditään ja kyydistä kiitetään.  
Bussimatkoilla ja -pysäkeillä olen kohdannut monta persoonallista ihmistä ja varsinkin vauvan kanssa liikkuessa saa helposti juttuseuraa muista joutilaista. Jos kävisin töissä, en ehkä kaipaisi yhtään ylimääräistä sosiaalista kontaktia ja ehkä nuokkuisin matkat kuulokkeet päässä niinkuin valtaosa nuoremmasta väestä. Nyt kun en kotioloissa kärsi sosiaaliähkystä, on ihan kiva jutustella vastaantulleiden ihmisten kanssa.

Viime viikolla kävin puolen tunnin henkevät keskustelut karjalasta aikoinaan evakkoon lähteneen iloluontoisen ja kertakaikkisen kauniin mummelin kanssa. Tippa linssissä erottiin viimeisellä pysäkillä, toivoteltiin toisillemme hyviä vointeja ja päivänjatkoja. 

Joku aika sitten vieruspenkille istahti mutisijamummo, semmonen joka höpötti hampaittensa välistä juuri ja juuri kuultavasti koko matkan, ehkä enemmän itselleen kuin minulle. "...ai helevetti mistä tämä kiertää nytkö me ollaan samassa paikassa ku lähettiin onko sulla siellä vaunuissa mitään vai otitko mukaan ku ilimaseks pääsee kyllä on mahottomasti noussu tupia tuohon pellolle siinei ennen ollu ku pusikkoo jaa se tulookin tähän mä ihimettelin että mentiinkö jo ohi on tämä on yks heleketin sokkelo koko seinäjoki..


 Pylly pois tyynyltä.

Kersti ottaa myös ilon irti matkustamisesta. Käytiin keskustassa (huomaa kuvissa vilahtava kiihkee arkkitehtuuri) maanantaina ja unohdin säiden lauhtuessa vaihtaa vaununkopan takaisin ratasosaan (joissa on valjaat). En unohda toista kertaa. Kersti heitti ukemia koko hereilläoloajan, kiekkasi ja pyörähti mahalleen ja pystyyn samantien kun yritin saada typykkää istumaan. Käy se näinkin.

Kotiin körötellessä löysin bussin lattialta kahden euron kolikon. Koko matkan ajan kyttäsin sitä ja muita matkustajia, huomaako kukaan muu? Lähtiessä nappasin sen TOSI HUOMAAMATTOMASTI ja hihittelin sisäänpäin mokomaa onnenkantamoista kävellessäni pysäkiltä kotiin.

Miten teidän perheessä hoituu arjen logistiikka, kuinka ja millä liikutte vauvan/lasten kanssa?


sunnuntai 24. tammikuuta 2016

ARVONTA

Osta arpa. Kympillä kolome. Ei vaiskaan, tää on ilimasta.
Ajattelin päräyttää käyntiin blogihistoriani ensimmäisen arvonnan, jonka pääpalkintona on aivan mahtava kahvipaketti kinkku kirja: KonMari, Siivouksen elämänmullistava taika 

Blogiarvonta, kirja-arvonta, blogi arvonta

Ihan oikea kirja. Kannet pahvia ja sivut paperia. Mustaa ja valakosta. Ja pinkkiä. 
Ei mikkää digidigi E-kirja. 

"Oletko koskaan siivonnut paikkoja vimmatusti ja huomannut, että kotisi tai työtilasi on pian taas aivan sekaisin? Raivaa nyt uskomattoman tehokkaalla konmari-menetelmällä turhat tavarat pois ja luo kotiisi kestävä järjestys.

Turhasta roinasta eroon pääseminen vapauttaa energiaa muuhun kuin tavaroista huolehtimiseen.
 Samalla kun siivoat,  tulet järjestäneeksi asiasi ja elämäsi.
Saat lisää rohkeutta minimoida elämästä negatiivisia asioita.
Kun järjestys on kerran saatu aikaan, kaaosta ei enää koskaan synny."

Tiivistelmän kirjan sisällöstä löydät aiemmasta postauksestani.
Osallistuminen arvontaan on heleppoa kuin hampaitten pesu:
Kommentoi tätä postausta!
Kerro myös, oletko satunnainen vierailija vai luetko blogiani säännöllisesti. Myös kaikki risut, ruusut, kysymykset ja postaustoiveet ovat tervetulleita. Mikäli yhteystietosi ei ole nimimerkin takaa helposti saatavilla tai kommentoit anonyymisti, muista jättää sähköpostiosoite, niin saan sinuun yhteyden sikäli mikäli onni ottaa ja potkaisee.

Kjähä kjähä. Ja sitten se pikkupräntti. 
Ystävät hyvät, hommassa piilee pieni juju: Kyseessä on 

KIERTOPALKINTO

jonka tarkoituksena on tuottaa iloa ja inspiraatiota mahdollisimman monelle seuraavan vuoden aikana! Kun olet lukenut kirjan, lahjoita se eteenpäin jollekin tutulle (tai tuntemattomalle). Kirjan mukana kulkee vihko, jonne jokainen lukija saa kirjoittaa omat terveiset ja fiilikset. Kirjoitan myös kirjan sisäkanteen ja vihkoon selkeät toimintaohjeet sekä blogini yhteystiedot, joten lukija voi halutessaan käydä kirjoittamassa tänne viestiä ja kertoa matkaan lähetetyn kirjan kulloisestakin olinpaikasta. Jos joku lukijoista ei innostu aiheesta tai ei ehdi lukea kirjaa, voi hän jättää vain terveiset vihkoon ja lahjoittaa kirjan eteenpäin.

Ajatuksena olisi, että kirja vihkoineen palautuisi takaisin lähtöruutuun tammikuussa 2017. 
Jos näin ei käy, niin mitä sitte. :D

Osallistumisaikaa on viikko, eli arvonta päättyy 
sunnuntaina 31.1.2016 klo 23.59. 
Arvonta suoritetaan maanantaina 1.2.2016 ja kiertopalkinnon voittaja julkaistaan saman päivän aikana. Niin, ja se osallistumisaika alkaa

 äN 
yY 
Tee
NYT!

Huom! Arvonta suoritettu, kiitos kaikille osallistuneille. Voittajat nähtävillä täällä.

lauantai 23. tammikuuta 2016

Kodin raivaus: Vaatteet




 Kodin järjestämisen ällöttävin osuus, omien vaatteiden läpikäyminen on ohi. 

Sopivasti oksennustauti osui samaan saumaan vaatteiden väläppäyksen kanssa ja sehän toi asiaankuuluvaa nostetta tähän touhuun! 

Oon selkeesti epätyypillinen nainen kun en tykkää shoppailla, ja varsinkin vaatteiden ostelu on pakonsanelemaa kökköpullaa. En oikein tiedä mistä se johtuu, oon suht. normaalipainoinen ja kutakuinkin tyytyväinen omaan kroppaan, joten ei se ainakaan semmosella asialla selity. Olen mukavuudenhaluinen, laiska ja nuuka, en jaksa enkä tahdo päivittää vaatekaappia joka muotihumputuksen ja sesongin vaihtuessa. Ehkä oma tyyli on hieman hukassa, haluaisin pukeutua ajattomasti näyttämättä kuitenkaan tädiltä. Mulle saa alkaa tyylikonsultiks, vastapalvelukseks voin vaikka öö.. auttaa kaappien siivouksessa! :D

Kun katsoin tuota läjää ja mietin, mitkä vaatteet näistä tuottavat iloa, olisin voinut heittää siltä seisomalta kaikki jätesäkkiin. Sääolosuhteiden ja yleisen viihtyvyyden vuoksi pukeutuminen on vähintäänkin suositeltavaa, joten pakkohan tuosta läjästä oli muutama jättää. 

Urheiluvaatteista tykkään, ja nyt kotiäitinä käytän suurimmaksi osaksi vain niitä (+muita kotivaatteita). Juoksutrikoiden päälle on helppo vetää toppahousut ja mukavalta tuntuvissa vaatteissa on kiva liikkua ulkona ja touhuta kotona.


UFFin pino
 Melkein niin siinä kävikin, karkeasti arvioiden 2/3 päätyi jätesäkkiin. Just viimeks kesällä siivosin vaatteet raskausajan jälkeen ja heitin monta pussillista pois. Silti lähti taas tuollainen satsi veke, vaikken oo edes montaa uutta riepua ostanut tän reilun puolen vuoden aikana! :D


Käyttöön jääneet vaatteet:

 Neuleet ja hupparit. 

Kahdet mustat housut, tunika/paitapusero ja kotivaatteet/kalsarit.

Pitkähihaiset paidat, t-paidat ja topit

Urheiluvaatteet; muutamat trikoot, topit ja paidat. Nää on lemppareita. :D

Muovilaatikkoon järjestin parit farkkushortsit, retromekon, muutaman paidan ja (pienet)lempifarkut joista en vaan malta luopua! 

Viimeiseen kasaan valkkasin mökiltä kotiin kulkeutuneen hupparin ja bikiniyläosan, jotka vien takaisin sinne mistä tulivatkin. Tähtihousujen pulttuihin aion ujuttaa kuminauhat ja kainaloista ratkenneen lemppariflanellipaidan aion korjata, koska se on mun kesäaamujen postinhaku ja lehdenlukupaita ja siinä on monta ehjää kohtaa.

Näistä pinoista puuttuu tietysti päällä olevat ja pyykkikorissa pesua odottelevat vaatteet. Lajittelen nekin sitä mukaa kun tulevat puhtaiksi. 

Yleensä ihmisillä on kaikkea liikaa, mutta nyt tän raakkaustouhun jälkeen huomasin, että mulla ei oo oikein mitään siistimpiä vaatteita eikä ainoitakaan sopivia farkkuja. Täytyy lisätä ne hankintalistalle.

Mun pitää nyt miettiä tuota vaatesäilytysasiaa oikein perusteellisesti. Väliaikaisesti viikkasin kuteet yhteen vaatehuoneen pikkulipastoon (näytän kuvia sitten vaatehuoneen siivouksen yhteydessä), katsotaan jääkö se paikka pysyväksi vai keksinkö jonkun paremman.

En pue tai riisu koskaan vaatehuoneessa, ja sen takia vaatteita on typerää säilyttää siellä. Kodinhoitohuone taas on kokonsa vuoksi poissa laskuista, vaikka se olisi omasta mielestä kaikkein loogisin paikka säilyttää (+pestä, kuivattaa ja huoltaa) vaatteet. Ehkä mä vielä keksin jonkun hyvän ja toimivan jutun. Joo.






perjantai 22. tammikuuta 2016

Kodin raivaus: Liinavaatekaappi

 Ennen siivousta

Viime päivinä oon viettänyt toimintaterapeuttisia viikkaushetkiä liinavaatekaapin asukkaiden kanssa. 
Vaikka oon monessa asiassa aika suurpiirteinen ja homssuinen, oon aina tykännyt petivaatteiden silittämisestä ja siististä säilyttämisestä. Sen vuoksi lähtötilannekaan ei oo aivan jäätävä, mutta ahdasta alkaa olla! 

  

 Ylimmälle hyllylle oon tunkenut kaikki verhot ja liinat. 

Vähän alempana pötköttelee pussilakanat, aluslakanat, tyynyliinat ja koristetyynyjen päälliset.

Alimmalla hyllyllä on muutamia peittoja ja pari pyyhettä. Vauvan pussilakanat ym. petivaatetarvikkeet ja osan kankaista säilyy alahyllyn pahvilaatikoissa.

Työn ja tuherruksen tulokset:



Suurin osa ylähyllyn verhoista ja liinoista sai kenkää. Jäljelle jäi viidet pitkät verhot ja pari kappaa, sekä joitakin tyynynpäällisiä.
Pyörittelin lakanoita joka suuntaan ja kokeilin viikkata niitä eri tavalla (tiedän, tää on sairasta). Lopuksi löysin omaa esteettistä silmää miellyttävän taittelutavan. En vaan voi sille mitään, ettei mun lakanat viihdy pystyssä, ne tahtoo olla pinossa. :D


Alakertakin näyttää nyt astetta väljemmältä.. :D

Kaapissa on asunut jo pari vuotta mun lemmikkibambi. Viivi hylkäsi sen, mutten raaskinut heittää sitä pois. En keksinyt sille mitään paikkaa ja siksi se jäi vaan pyörimään Viivin huoneeseen, josta suivaantuneena neiti oli nakannut sen "mun" kaappiin. Ja siellä se on ollut siitä asti.






 Vanhojen pitsilakanoiden olemassaolosta nautin, vaikka niiden käyttö on olematonta. Iloa tuottavat turhakkeet. Lupa säilyttää.



Tyynyliinat ja vauvan petivaatteet sentään viikkasin KonMarin tyyliin. Muutenkin oikeaoppinen pystyynviikkaaminen toimii mielestäni parhaiten vetolaatikoissa tai laatikoissa ylipäätään. Tavallisille hyllyille sopii useimmissa tapauksissa vanha kunnon pino. UGH.


Vai mitä bambi?





keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Kodin raivaus: Koululaisen vaatekaappi


 Vaatekaappi ennen siivousta. 

Viivin huoneessa on yhdellä seinällä isot liukuovet, joiden takana on neljä kaapinrunkoa. Yksi kaapeista jää vähän katveeseen ovien leveyden vuoksi, ja on sen takia huono lelulaatikoiden säilytykseen, mutta toimii kuitenkin ihan hyvin vaatekaappina.


 Alunperin tässä pinoamisessa on ollut joku johdonmukainen ajatus... mutta sitä mukaa kun vaatetta on kertynyt, niin uusia pyykkipinoja on tungettu sinne missä on ollut tilaa. Ylimmällä hyllyllä on paitoja, huppareita, yökkereitä, mekkoja... siis vähän kaikkea sikin sokin.


Keskihyllyllä on omassa pinossaan housut, toisessa kasa paitoja.

Sukat ja pikkarit ovat omissa koreissaan.

 
Ja viimeisenä alahyllyn kauhukori. Tänne on nakattu kaikki sukkahousut, puolihameet, bolerot, uikkarit ym. vaikeasti taiteltavat vaatteet.


Siivottiin kaappi yhdessä Viivin kanssa ja lajiteltiin vaatteet periaatteella: pienet, huonot, epämiellyttävät ja vähällä käytöllä olevat vaattet pois. Annoin siis luvan laittaa pois sopivatkin vaatteet, jotka eivät miellytä tai joita ei tule käytettyä.  

Oon ostanut valtaosan Viivin vaatteista kirpparilta ja osa ollaan saatu lahjoituksena sukulaisilta, joten senkin vuoksi turhat vaatteet oli helppo laittaa edelleen kiertoon.


Kaappi siivouksen jälkeen. 

Alahyllyn kauhukoppa sai lähtöpassit. Samalla vaatteet humpsahtivat yhtä hyllyä alemmaksi, joten ne ovat nyt paremmin näkyvillä ja käytettävissä.


Sukka ja alushousu-osastolla ei tapahtunut suuria muutoksia, ainoastaan pieneksi jääneet karsittiin pois. Marie Kondon mukaan sukkia ahdistaa olla tällä tavalla mytyssä, mutta Viivi ei ainakaan toistaiseksi lämmennyt KonMarin esittelemälle oikeaoppiselle taittelutavalle... ;) 

Toiseksi alimmalle hyllylle pinottiin housut, topit/t-paidat ja yökkärit (oikealla takana).


Yhtä hyllyä ylempänä on nyt kaikki pitkähihaiset puserot (vasemmalla) ja hupparit(oikealla).





Ylimmällä hyllyltä löytyy nyt juhlavaatteet ja mekot sekä pahvilaatikkoon taitellut sukkahousut ja bolerot.

konmaritus


Näin ne sukat ja alkkaritkin pitäis taitella ja säilyttää. Tai siis ylipäätään kaikki vaatteet. :D
Katsotaan, jos jossain kohtaa innostun hankkimaan kaapin sisälle vetolaatikoston tai sellaisen korihärdellin, jonne vaatteet sais taiteltua nätisti pystyyn.


Tässä vielä kuvat ennen ja jälkeen. Kelpaa!

Poisheitettävien pinosta en hoksannut ottaa kuvaa, mutta reilusti yli puolet lähti! Huonokuntoiset laitoin suosiolla roskiin, hyväkuntoiset lahjoituksena Fidalle ja parhaimmat vaatteet kirpparille myyntiin.

Oon kuullut, että joissain suurperheissä on varattu yksi hylly kunkin lapsen vaatteita varten. Siinä olis tavoitetta myös meille kaksilapsisille perheille! :D


tiistai 19. tammikuuta 2016

Kaikkea muuta kuin lempipäivä

Sairauspäivän pikapostaus.

Päivääkään en vaihtaisi pois. Mikä typerä sanonta! Tämän päivän olisin voinut skipata kokonaan, tai ainakin vaihtaa osia vuodepotilaan kanssa. Oksennustauti, vitsauksista viheliäisin. Sais vain maata.

Viime yö meni oksentaessa, vauva sentään nukkui hyvin eikä sen vuoksi tarvinnut herätä. Päivä totaalihorkassa ja voimattomana sohvalla maaten ja nuokkuen. Ihana naapuri kävi mulle kaupassa, toi korviketta ja gefilusjuomaa. Puita sain haettua takkaan, Kerstille pakolliset ruuat ja vaipanvaihdot.  Muuten ollaan vedetty niin alta lipan kun vain suinkin mahdollista: neiti on touhuillut omiaan, konttaillut pitkin huushollia (kaatanut vessaan unohtuneen omenamehupurkin matolle, nice), kaahinut välillä syliin ja viereen. 

Miksei äitiydestä saa sairaslomaa...?

Nyt yrittämään unta. 
Toivottavasti huomisaamun olotila olis siedettävä.

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Viikonlopun kuulumisia ja luovia ratkaisuja vauvan nukuttamiseen


Voi mavonsilimä miten hieno postikorttimaisemakeli ulkona on, ei meinaa uskoa todeksi! Täällä on satanut viikonlopun aikana ehkä parisenkymmentä senttiä höttöistä pakkaslunta. Kuvassa takapihan maisema, vois olla huonompikin! 

Meinattiin lähteä lauantaina mummulaan, mutta mun isä ajelikin tänne ja toi tullessaan peräkärryllisen polttopuita! Viivi halus lähteä papan mukaan ja sovittiin, että tullaan Kerstin kanssa tänään (sunnuntaina) perässä. Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos sattuneesta syystä (postauksen lopussa) eikä lähdettykään kyläilemään, vaan saatiin Viivi kotiin ajelemalla puoliväliin mummua vastaan.

lasten potkukelkka, potkukelkka lapselle

Lauantaina kelkkailtiin Kerstin kanssa pihalla, kun oli vähän lauhempaa. Söpö pieni punainen kelkka on Viivin yksivuotislahja. Pikkuneiti 9 kk on muuten oppinut uuden taidon: Heittää kädet irti ja seisoo muutamia sekunteja paikallaan ilman tukea. Mahotonta meininkiä!


Eväät ja tykötarvikkeet mukaan ja retkelle naapuriin.




Pakko kertoa vielä lopuksi meidän poikkeuksellisen villistä yöelämästä! Oon tässä viime päivinä pohtinut, kuinka vakavasti alle vuoden ikäinen vauva traumatisoituu aamuöisestä kylpyhetkestä? Entä millaista terapiaa hän mahdollisesti tulee tarvitsemaan nukuttuaan puolet yöstä ulkona tai vaihtoehtoisesti koko yön tuulikaapissa? Kokemuksiiii? PliiiiiDe! :D

Yö numero yksi: aamuyö ulkona:
Vauva herää kolmelta ja on sitä mieltä että on muuten aivan mahtava ajankohta nousta! Äiti on sitä mieltä että ei välttämättä ole. Äiti yrittää saada kiemurtelevaa ja hihkuvaa vauvaa nukahtamaan, kunnes vähän ennen puoli viittä äiti luovuttaa, pakkaa muksun vaunuihin (jonne kaveri nukahtaa alta aikayksikön) ja pukkaa helahoidon pihalle. Äiti menee takaisin peiton alle, herää parin tunnin ylös, ulos ja lumitöihin. Vauva nukkuu inahtamatta, kunnes herää ulkoa vaunuista puoli yhdeltätoista

Yö numero kaksi: koko yö tuulikaapissa.
Vauva on illalla väsynyt ja levoton. Hinkkaa silmiä, hinkkaa nenää, hinkkaa ikeniä. Rutisee ja kiekkaa, ei nukahda millään. Ei pinnasänkyyn, ei syliin, ei viereen. Äiti peittelee vauvan tiukkaan pakettiin vaunuihin tuulikaappiin. Pihalle ei kehtaa millään ja pakkanenkin huomattavasti kirpeämpi kuin edellisyönä. Vauva nukkuu tuulikaapin viileydessä aamuviiteen, herää, syö ja jatkaa unta aamuyhdeksään.

Yö numero kolme: Yöllinen kylpyhetki.
Vauva nukahtaa yöunille edellisillan rituaalien mukaan tuulikaapissa tällä kertaa jo iltayhdeksältä. Äiti valvoo, käy tekemässä itkuhälytin kainalossa lumityöt puoliltaöin, valvoo melkein kahteen ennen kuin malttaa mennä nukkumaan. Kolmelta äiti herää vauvan parkaisuun, käy lämmittämässä maitoa ja huomaa, että koko vauva on ihan märkä. Valot päälle. Oksua siellä, oksua täällä. Itkevä vauva kainaloon. Makuupussi ja vauvan likaiset vaatteet pyykkikoneeseen, muksu pikaiseen kylpyyn. Vauvalle puhtaat vaatteet, äitin kainaloon rauhoittumaan ja juomaan maito. Vauva omaan sänkyyn ja äiti unille. KyyyÖÖöÖK!! Aloita. Kylpy. Pyykit. Puhtaat vaatteet. Kasa pyyhkeitä äitin sänkyyn ja vauva kainaloon. Ei maitoa enää. Yökkäys. Uni. Hikka.Yökkäys. Uni. Yökkäys. Hikka. Uni. Aamuyön tapahtumasarja tiivistettynä.

Viimeyön tapahtumista kannattais varmaan ottaa oppia ja mennä nukkumaan nyt kun muksukin nukkuu. MUTKU! Aloitin päivällä vaatehuoneen siivouksen (HUOH!) ja kokosin olohuoneen lattialle sellasenkin vaatevuoren, että mount everestkin olis kateellinen jos näkis. Jumansviidu mikä temppurata tää meidän kämppä tällä hetkellä on. Ei haittaa sitte yhtää.

Pirtsakkaa alkuviikkoa!