tiistai 25. huhtikuuta 2017

Puikkoihastusta ensihipelöinnillä!


vauvan sukat ohje


Löysin kirpparilta viime viikonloppuna söpöt pienet puiset minikutimet, joita piti tietysti päästä heti testaamaan. Ajattelin ottaa työn alle jotain nopeasti valmistuvaa ja tempaista pienet sievät vauvansukat, ihan vaan siltä varalta, ettei urakasta tule liian suuritöinen uusien pelivälineiden osoittautuessa hyppysiini sopimattomiksi. Ja vielä mitä! Nämä 13 cm kiinanihmeet luistavat kuin suvikumit mustallajäällä ja kutominen seittemän senttiä totuttua lyhyemmillä puikoilla sujui huippunäppärästi. 

Vauvan sukat:
(n. 1-vuotiaan koko)

Lanka: Nalle 
Puikot: 2,5 mm (13 cm)
Langankulutus: 35 g 

Luo 44 s. Joustinneule *1 oikein takareunasta neuloen, 1 nurin* 8 kierrosta ja sen jälkeen yksi kierros aina oikein. (Vaihda väri) Neulo (vuorotellen kaksi kierrosta per väri) aina oikeaa n. 8 cm (28 kierrosta). Nilkkaresori samaan tapaan kuin alussa, kavenna 4 silmukkaa pois resorin ekalla kierroksella (jää 40 s). 

Kantalappu normaaliin tapaan 20 silmukalla. Sukan lapaosassa kaventelin silmukoita, kunnes työssä jäljellä 36 s. Jätin lankojen vaihtumiskohdan varressa piiloon sukan sisäsyrjään, lavassa vaihtumiskohta on jalan alla.
 



En osaa yhtään lotota, minkälainen käyttöikä näillä 2,5 mm bambupuikoilla mahtaa olla... Puikot vääntyivät kutoessa aavistuksen, mutta se ei haitannut tahtia eikä lopputulosta. Pahoin pelkään, että varsinkin ohuehkot puikot napsahtais poikki sellaisissa kirjoneulekuvioissa joissa joutuu "vääntämään" ja kutomaan monta silmukkaa yhteen. 

Joka tapauksessa voin ilolla suositella syrjähyppyä näihin (tai joihinkin muihin alamittaisiin) puikkoihin kaikille kaltaisilleni otuksille, jotka ovat uskollisesti tottuneet pätkyttämään perusmarkettien tarjoamilla standardipituisilla kilikuttimilla! Vaihtelu virkistää!

keskiviikko 19. huhtikuuta 2017

Synttärikakkuja kaksivuotiaalle



täytekakku, kermakakku

synttärikakku


Leivoin Kerstin kaksivuotissynttärivieraille muodikkaitten sokerimassapiperryskakkujen sijaan perinteisempää tavaraa: kermakuorrutteista täytekakkua ja kinuskilla päällystettyä juustokakkua. 

Täytekakun pohjana on tavallinen sokerikakkupohja. Koristelin kakun tuoreilla pensasmustikoilla, valkosuklaarouheella ja tomusokerilla. Täytteeksi laitoin Kinuskikissan ohjeella valmistettua vanilja-mustikkamoussea ja kaupan valkosuklaa-nougat-moussea (jauhepussi). 

Tein vanilja-mustikkatäytteen kaksinkertaisena, ja se riitti kolmeen kerrokseen. Täytteestä tuli todella kuohkea ja hyvänmakuinen, kannattaa kokeilla!

Ainekset:
2 ½ dl kuohukermaa
100 g vaniljarahkaa
200 g mustikoita
2 rkl vaniljakreemijauhetta

Vatkaa kuohukerma vaahdoksi. Lisää vaniljarahka. Soseuta mustikat. Sekoita mustikkasose ja vaniljakreemijauhe täytevaahdon joukkoon. Levitä täyte pohjan päälle.
(ohje Kinuskikissan sivuilta)


valkosuklaakakku, puolukka-kinuski

Juustokakun ohjeen nappasin Lapsen askelin -blogista

Pohja
140g gluteenittomia digestivejä (voi käyttää myös tavallisia)
70g voita

Täyte
4 dl vispi- tai kuohukermaa
250g mascarponea
250g valkosuklaa
2 liivatetta

Tilkka maitoa
2 tl vaniljasokeria

4 dl puolukoita
Noin 1,5 dl vettä
1 dl sokeria
1 liivate

Kinuski
2dl kuohukermaa
2dl fariinisokeria
 
 
Murskaa keksit, lisää sulatettu voi ja taputtele leivinpaperilla päällystetyn irtopohjavuoan pohjalle.

Laita liivatteet kylmään veteen. Lisää vesi, puolukat sekä sokeri kattilaan ja kiehauta. Keittele miedolla lämmöllä hetken aikaa ja soseuta marjat esimerkiksi sauvasekoittimella. Laita sose vielä kuumalle hellalle, ota yksi pehmennyt liivate likoamasta, purista ylimääräinen vesi pois ja lisää se nopeasti sekoittaen puolukkasurvokseen. Siirrä survos sivuun jäähtymään. Vatkaa kerma vaahdoksi ja lisää joukkoon mascarpone sekä sulatettu valkosuklaa. Laita tilkka maitoa kattilaan ja lisää joukkoon vaniljasokeri. Anna kiehahtaa, ota loput liivatteet likoamasta ja sekoita ne maidon joukkoon. Kaada maito kermaseokseen ohuena nauhana koko ajan sekoittaen.

Lisää täyte keksipohjan päälle noin kolmessa osassa vuorotellen survoksen kanssa. Vedä lastalla muutama veto kakun poikki jotta kermaseos ja puolukkasurvos hieman sekoittuvat mutta eivät liikaa. Anna jähmettyä jääkaapissa yön yli.

Ennen kinuskia valmistamista siirrä kakku hetkeksi pakkaseen. Keittele kermaa ja sokeria miedolla lämmöllä noin 15min. Suosittelen tekemään vesilasitestin varmistukseksi että kinuski on varmasti valmista. Teet sen tiputtamalla tipan kinuskia kylmään veteen ja jos kinuski jähmettyy välittömästi yhtään leviämättä, on se valmista.Kun kinuski on valmista anna sen hetki jäähtyä. Ota kakku pakkasesta ja valuttele kinuski kakun päälle aloittaen reunoista. 
 
Koristele haluamallasi tavalla ja siirrä vielä hetkeksi jääkaappiin ennen tarjoilua
.
 
Korvasin puolukat pakastevadelmilla, joista keittelyn jälkeen siivilöin siemenet pois. Alkuperäisen ohjeen puolukkasurvos oli todennäköisesti valmistamaani vadelmasosetta jämäkämpää. Vetelähköksi jäänyt marjasose hyytyi kuitenkin kohtuullisen hyvin yhdellä liivatteella, mutta kannattaa laittaa kaksi, jos haluaa ettei marjatäyte sekoitu liikaa "kasausvaiheessa" muuhun täytteeseen. 
 
Kakun mausta tuli mieleen vadelmasoppa ja vaniljakiisseli, ihan hyvää sellaisenaan ilman kinuskikastikettakin. Kakun päälle kippasin tällä kertaa muutaman kourallisen linnunmunakarkkeja ja valkosuklaarusinoita. Omnom.

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Diy: Kierrätys/tuunauslahja kaksivuotiaalle


Nuken sänky, doll diy

Dodiin, meinailin edellisessä postauksessa kertoa tarkemmin kehdosta, jonka tuunailiin Kerstin synttäreitä varten uuteen kuosiin. :D


 Kehto siinä kunnossa ja sellaisenaan, kuin se oli ennen toimeen tarttumista kyydissään iänkaikkisen vanaha kirppislöytö Yrjö-apina (1€).


Kehto on alunperin mun papan tekemä. Äiti sai sen lahjaksi pikkutyttönä (1965), jonka jälkeen kehto siirtyi perintönä minulle täyttäessäni vuoden (1987) ja sen jälkeen esikoistytölleni Viiville (2007). Jokaista lahjansaajaa varten mööpeli on maalattu uudelleen: äitini sai punaisen, minä hempeän vaaleanpunaisen ja Viivi kirkkaan pinkin kehdon.

Kehto on ollut pitkään meidän ulkovarastossa, eli se on Kerstille kuin uusi. Ajatuksena oli maalata kehto uudelleen jollain himmeämmällä värilla, ommella siihen uudet petivaatteet ja nukke/pehmoeläin.



En halunnut (enkä jaksanut) lähteä poistamaan ja hiomaan vanhoja maalikerroksia pois, vaan ajattelin päästä helpolla ja testata kätevyydeltään ja peittävyysominaisuuksiltaan paljon kehuttua kalkkimaalia. Periaatteessa kalkkimaalia voi sutaista maalattavaan pintaan ilman pohjatöitä, mutta kehdon aiemman maalin korkea kiilto (ja näin ollen heikohko tarttumapinta) ja tuleva ehkä ronskinpuoleinenkin käyttötarkoitus sai mut suhtautumaan skeptisesti maalipurkin kyljen väitteeseen. Kotoa sattui löytymään vajaa purkki tartuntapohjamaalia, joten maalasin sillä ensimmäisen kerroksen ennen kalkkimaalia. 

Ostin kuvan kalkkimaalin Prismasta. En tiedä oliko kyseessä vain kalkkimaalin maineella ratsastava feikkituote, mutta ainakaan tämän tuotteen ominaisuuksilla ei tartte lesoilla: valkoisen pohjamaalin ja KAHDEN kerroksen jälkeenkin HOTPINK paistoa ikävästi läpi! Maali oli vetelää, pensselin jäljet jäivät näkyviin, jälki oli epätasaista ja kaikkea muuta kuin peittävää. Jaa juu että tympäiskö..?

Uusi kierros maalikaupoille ja etsimään jotain laadukkaampaa kamaa. 

 Kuvahaun tulos haulle vintro chalk paint
 
Löysin Vintro-kalkkimaalin, joka oli edeltäjäänsä jytkympää ja todella peittävää. Koska en poistanut edellisiä maalikerroksia tai hionut edellisten piupaajien leikeissä syntyneitä kolhuja, en myöskään lähtenyt tavoittelemaan ensiluokkaista tehdasmaisen sileää maalipintaa (minkä toki olisin halutessani saavuttanut... kröhöm...), vaan lopputulos sai jäädä rosoisen näköiseksi. Piipahdan vielä hakemassa saman merkkistä vahaa, jolla hinkaten maalipinnan pitäisi kestää paremmin kulutusta.


Mulla oli jonkin aikaa lainassa mutsin Husqvarna, kunnes ostin Lidlistä (edullisen) karvalakkimallin Singerin. Hänen kanssaan ei vielä ole löydetty yhteistä kieltä, tehdään yhteistyötä pari minuuttia, jonka jälkeen tapellaan vartti. Mutta hiljaa hyvä tulee, joka ompelukerta opitaan jotain uutta toinen toisistamme.


Olen kerännyt jemikseen kivoja kankaita, ja koppaa pemistäessä löytyi tähän tarkoitukseen monta hyvää vaihtoehtoa. 

 Patjakankaaksi siniharmaata raitaa..


 

Patjan pehmikkeiksi saksin villahuovasta kolme levyä, ompelin patjapussin, ujutin päällekkäin asetellut fyllit sisälle ja kursin patjan täyttöaukon kiinni. Lopuksi ompelin käsin paksummalla langalla läpipistoja patjaan, jolloin täytteenä olevat villalevyt pysyvät kasassa ja patja näyttää muhkeammalta. Pistot olisi voinut mitata tarkasti kohdilleen, mutta mä hain linjaa patjakankaan raidoista ja ompelin pistot silmämääräisesti samansuuntaisille etäisyyksille toisistaan. Jokainen pisto on kiristetty ja solmittu erikseen, mutten jaksanut päätellä noin montaa lankaa, vaan ujutin langan solmimisen jälkeen kankaiden sisältä seuraavaan pistoskohtaan.
 
Nykyinen nuken pussilakanasetti. 
Entinen Henkkamaukan paita kokoa 122 cm.
(sisätyyny valkoista lakanakangasta + täytevanua)
 

 
Vaihtaripussilakanat kukallista retrolakanaa.
 

Diy nuken sänky,


 
Ja ne nuket. Selailin pinterestistä kuvia itsetehdyistä nukeista ja muista mokkeloista. Voi valtava! Käännyin temppuilevan Singerini puoleen, vilkaisin kelloon ja totesin että juuh, Mailegin pupu kaupasta kiitos. (Seinäjoen Emma's & Mama's myymälässä ja verkkokaupassa on kiva valikoima Mailegin tuotteita ja muitakin kauniita sisustus- ja lahjatavaroita). 
 

Pupuista vaaleampi on mun ostama. Viivi halusi vielä myöhemmin käydä omilla rahoillaan ostamassa tuon pikkupupun lahjaksi pikkusiskolle. <3


Diy

Kersti on ollut kovasti iloinen ja ihmeissään saamistaan lahjoista. Ostan lapsille leluja pääsääntöisesti vain jouluksi ja syntymäpäivälahjaksi, joten riemu on sen mukainen. Kersti nimesi vaalean pupun Eetuksi (Mistä nimi? Lastenohjelmasta? Varahoitokaveri? Poikaystävä? Iiks!) ja innokkaasti retuuttaa pupuja mukanaan ja peittelee nukkumaan. 

Maileg-sarjan hahmot ja huonekalut ovat ajattoman kauniita. Luulen, että alan keräämään niitä pikkuhiljaa Kerstille, niin saa jotain "omiakin" leluja. (Meillä on Viivin jäljiltä aika kattava kavalgaadi erilaisia tyttöjen leluja).  Maileg-sarja on siitäkin kiva, että sitä voi helposti täydentää ominpikkukätösin, eikä kaikkea tarvitse ostaa valmiina. Löysin joku aika sitten kirppikseltä vanhan vanerisen matkalaukun, josta sais aika messevän "nukkekodin" pienellä tuunauksella. 
Ehkä jo ensi jouluksi. ;)








lauantai 8. huhtikuuta 2017

Synttäriaamun ylläri!









Mun kultapallero täytti kaksi vuotta, tänään ja huomenna juhlitaan! 

Eipä aivan synnytystuskitta sujunut syntymäpäivälahjan viimeistely, sillä viime tingassa edellisenä yönä ompelin takkuavan Singerin kanssa petivaatteita kasaan. 

Kehto on "perintöhuonekalu", jonka maalasin uudelleen. Myös petivaatteet ompelin kierrätysmatskuista, Maileg-pupun ostin uutena. Aiheesta lisää seuraavassa jaksossa... nyt hilippasen keittelemään kinuskia. :)

Mukavaa viikonloppua!


maanantai 3. huhtikuuta 2017

Kevät (vaikka väkisin)





"Viiiiiiviii, helätyyyys! Kevät on tullut!" 
huudahti eräskin kohtapian kaksivuotias muumifani eräänä arkiaamuna, kun pyysin neitiä herättelemään isosiskoa kouluun. 

Eli mitäpä sitä väittämään, se olis siis kevät!
Jos ei oo, niin tehdään se.

Pidettiin Kerstin kanssa loppuviikko töistä ja hoidosta rokulia neitin yöllisen oksennuspuuskan vuoksi. Tauti kesti tasan tunnin, mutta hoidin tyttöä pari päivää kaiken varalta ja päivähoidon sairastelusuositusmääräyskehotusehdotusten vuoksi.

Välttämättömästä petivaatteidenvaihtohässäkästä (Äiti, mulla tuli sokkua tänkyyn!) johtuen ja alkavasta keväästä intoutuneena vaihdoin Kerstille keltaisen retrokukkaisen pussilakanan ja kokeilin heittää olohuoneeseen ajattelemani keltaiset koristetyynyt omalle sängylle. En tiedä mistä syystä olen aina ajatellut, ettei tuonne harmooniseen makuuhuoneeseen sovi mikään "väri", mutta jotenkin tuo keltainen vaan osuu ja uppoo ja saa kokonaisuuden näyttämään ainaskin omaan silimään  mehevän pirteeltä! 




Saman hikeen pesaisin assistenttini kanssa makuuhuoneen ikkunan, nakkasin pyykkiin pölyiset (OMG) pellavaverhot ja kötöstin verhotankoon killumaan keveämmät kesäversiot tuosta nuovvaa suitsait. Rehellisyyden nimissä sanottakoon, että hommaa hidasti kotitontun hukkaaman ikkunalastan etsintään uhrautunut tunteroinen (löytyi!) sekä toisen verhotangon kannattimen fiksaus, jota varten piti käydä hakemassa kaupasta ankkurimallinen kipsilevytulppa. Nyt pysyy ja pitää. 

Meillä juhlitaan tulevanan viikonloppuna Kerstin kakkosia, joten siitäkin syystä perusteellisempi kevätsiivous on kovasti aiheellinen.




 

Lähes kaikki kuvissa näkyvät tavarat ovat kulkeutuneet ajan saatossa kotiimme kirpputorin kautta, viimeisimpänä investointina keltaiset tyynyt (samettinen 1 €, Lennolin silkkityyny 6€). Myös Kerstin sängyn pussilakana, jalkopäähän kääritty päiväpeitto, päiväpeiton pestiä hoiteleva tuplauntuvatäkki, virkattu peitto, matto, verhot, osa taulun kehyksistä ja kaikki koristetyynyt on ostettu kirppikseltä. 


Huonolle huomiolle ja rakkautta vaille jäänyt, kotimme ainoa hengissä säilynyt vehkaparka pääsi isompaan purkkiin ja paksumpiin multiin. 
(Ja khyyyllä, makuuhuoneen kaappi ja romut sen päällä ostettu käytettynä. Voi minua.)









Terassin ruukuista nyppäsin kanervat ja havut veks ja polkaisin tilalle narsissit. 
Voi miten mukavaa!

Ilo-lo-loista kevättä!

Ps. Sain ex-naapureilta Kärcherin ikkunanpesurin, tai siis semmosen likavesi-imuri-hynttämyllyn, you know. Haaveilen sellaisen hankkimista itselleni, mutta testaan värkkiä ja harkitsen sen jälkeen, tykkäänkö vaiko enkö. :D