maanantai 28. maaliskuuta 2016

Elämäni miehet

Mulla on kolme rakasta miestä. He ovat kulkeneet uskollisesti rinnallani tukien, rohkaisten, kasvaen, itkien, iloiten ja ihmetellen kanssani kaikki elämäni vaiheet teinivuosista tähän päivään asti. Joskus joku heistä on jäänyt hetkeksi taka-alalle innostuessani jostain uudesta tuttavuudesta, mutta siellä he ovat olleet ja odotelleet kiltisti omaa vuoroaan.

Tässä he ovat, kaikki yhdessä esiteltynä, sattumanvaraisessa järjestyksessä: 
Samuli Putro, Jarkko Martikainen ja Juha Tapio.

Muitakin on (mm. Jukka Poika, Juju, Paleface, Herra Ylppö, Tuure Kilpeläinen), mutta ne ovat tuoreempia kanssamatkustajia muutamilta viime vuosilta. Samuli Putroon tutustuin jo Zen Cafeen aikoina, Jarkko Martikaisen musaa oon kuunnellut siitä asti kun YUP lopetti ja Juha Tapion eka levy tuli tutuksi riparilla. Viitisentoista vuotta siis yhteistä taivalta takana näiden sankareiden kanssa.



Meille kävi pitkänäperjantaina ihan tajuton munkki, kun päästiin Jarkko Martikaisen keikalle. Huomasin ennen pääsiäistä kotiin jaetusta tapahtumalipareesta, että seurakunta järjestää ILMAISEN ja KAIKILLE AVOIMEN keikan seurakuntatalolla. Ihmettelin hieman kuinka seurakunta on tilannut tuollaisen esiintyjän, kyseisen artistin esittämä musiikki ei ole gospelia, vaikka teksteissä vilahtaakin jotain raamatusta tuttuja juttuja ja sanoituksissa pohditaan paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä. No mut eipä siinä. Tupa täynnä porukkaa ja minä, Viivi ja Kersti eturivissä nauttimassa jokaisesta hetkestä. 




 Jarkko soitti monta biisiä Koirien taivas -albumilta, joka soi Viivin pikkumankassa tuon tuosta ja jotka Viivi osaa ulkoa. Kersti viihtyi koko konsertin ajan paremmin kuin hyvin, taputti välispiikkien aikana, hytkyi musiikin tahdissa, hotkaisi purkillisen pilttiä ja otti sen perään pienet sylitirsat. Lähikontakti taiteilijan kanssa keikan jälkeen tosin oli liikaa ja siitäpä syystä fanikuviin tallentui dramaattiset ilmeet! Pahoittelut kuvien laadusta, järkkärikin oli mukana, mutta akku unohtui laturiin. :D




 Ja nimmarit muistoksi. :D 

Oiettä. Olipas mukavaa. Huvittavaa, että mun äiti oli kateellinen kun sai tietää missä oltiin.
Naiset kolmessa polvessa diggailevat samaa musaa! :D












lauantai 26. maaliskuuta 2016

Iloista pääsiäistä!



Tulin toivottamaan pikaisesti mukavustuttavaa pääsiästä nyt kun noita neliveto kiskoo kauneusunia!



Täällä eteläpohjammaalla tosiaan virvotaan vasta nyt, muun suomen noidat ovat palkkansa saaneet jo palmusunnuntaina. Käytiin aamupäivästä virpomassa naapurustossa. Viivi lähti vielä laajemmalle kierrokselle kaverinsa kanssa ja me Kerstin kanssa jäätiin trullivahdeiksi kotiin.


Meinasin jo nyppiä höyhenet ja katkoa virpomisoksat kun säikähdin että pari kopsua saanut järjestelmäkamera oli hajonnut! Se ei suostunut tarkentamaan vaikka tein mitä, kaikki kuvat järjestään yhtä huttua (kolma ekaa kuvaa puhelimella otettuja). Mulla on ollut huonoa tuuria kodinkoneiden kanssa ja aattelin että nytkö tämäkin vehejes on laulunsa laulanut... mutta nyt kun tuossa tarkemmin rakkinetta pyörittelin, huomasin että automaattinen tarkennus -namiska oli vain siirtynyt vahingossa väärään asentoon. Eli toimii taas!


Kerstin saalis! Naapurit tiesivät odottaa pientä virpojaa varustautuen spesiaaliylläreillä: Pilttiä, vieteripupu ja pari palaa pääsiäislimppua, jota Kersti mussutti tohkeissaan pari päivää sitten kun poikettiin seinän takana kahvilla. Ihan huippujuttu. :)


Vaihtoehto virpomisvitsoille! 

Viivin kaverin äiti on töissä kukkakaupassa, ja tytöt lähtivät kiertelemään kylää kaupalta hommatut tulppaanit ja narsissit sekä perinteiset virpomisoksat kainalossa! Hauska idea virpoa kukilla, jos ei ehdi, jaksa tai halua askarrella pajunvitsoja. 

Nyt pitäis päättää mihin suuntaan tormataan lankalauantai-illan viettoon. Ajellaanko kotopuoleen vai rylläilläänkö näillä huudeilla kokkovalakeita bongaillen...? Hmp. 


Iloista pääsiäistä kaikille lukijoille! :)

keskiviikko 16. maaliskuuta 2016

Kevättää

Ollaan ulkoiltu ja lenkkeilty aivan mahtavissa ja varsin vaihtelevissa sääolosuhteissa! Mulle ei oo tyypillistä haikailla menneitä aikoja, mutta tiedän jo nyt, että mun tulee NIIIN ikävä tätä mahdollisuutta lähteä lenkille koska vaan sitten kun palaan takaisin töihin. Nyt on ihan mieletön draivi lenkkeillä, ja sitä paitsi ulkoilu on paras keino vältellä kotitöitä hyvällä omallatunnolla.

Pläräilin ulkona otettuja kuvia viimeisen kolmen viikon ajalta ja tein niistä kuvakollaaseja... kevät keikkuen tulevi! 



Käytiin kirmaamassa pikku rundi umpihangesssa ja voin kertoa että tuli hiki! Kyytiläinen otti kaiken ilon irti, paistetteli päivää pulkan kyydissä, kun vetojuhta rämpi upottavassa lumessa.


Reipas pari viikkoa sitten satoi yhden päivän aikana ihan tolkuton määrä lunta! Meidän taloyhtiössä tehdään pihatyöt omatoimisesti, traktori pyydetään jeesailemaan vain tilauksesta. Lumityöt on mun lempparihommaa, käsipelillä saa siistiä jälkeä ja hyvän treenin, kun taas iso kone rullaa nurmikotkin mennessään. :D Muutaman muun innokkaan ja joutilaan asukkaan kanssa putsattiin piha pieni pala kerrallaan, kola täyttyi lumesta metrin jälkeen. 


Meidän tuttavapariskunta, tai tarkemmin exnaapurit, rakentavat tupaa tuohon muutaman kilometrin päähän, on poijjat komiat systeemit tuloillaan! Käytiin kurkkaamassa työn etenenemistä, hakemassa raksapölyä Kerstin haalareihin ja kutsumassa itsemme tupareihin. :D

 Viimeisen viikon aikana aurinko on sulattanut tien pinnat, 
vaunut rullaa asvaltilla melkein itsestään!



Eka "kesäkelin" juoksulenkki vaunujen kanssa. (Sain vain SportTrackerin toimimaan! Ü)
Olin tosi iloisesti yllättynyt 8,2 km/h keskinopeudesta, vaikka tasoittelin sykkeitä kävelemällä kolme ylämäkeä. Olispa kiva pystyä juoksemaan jossain vaiheessa 10 km/h vauhdilla pitempiä lenkkejä.

Ei tää älykääpiöpuhelin ainakaan lenkkejä lyhennä: eilen kävelin vahingossa melkein 12 km kun kuuntelin Spotifysta hyvää musaa! Lenkille lähtö tosin ottaa aikaa ja on tarkkaa kuin teho-osaston potilaalla: ei mihinkään ilman "tippaletkuja" ja elintoimintoja mittaavia antureita. 
Hifi-hifi. Digi-digi. :D

lauantai 12. maaliskuuta 2016

Kato juippi tää on nykyaikaa



Täysin itsestäni riippumattomista syistä olen nyt älypuhelimen omistaja. 
Tai ehkä pikemminkin haltija, koska en ole maksanut rakkineesta pennin latia. (Lasku tulee perästä??) Tähän asti meidän taloudessa ei ole ollut ainuttakaan aifounia tai aipädiä, karvalakkimallin nokialainen taskussa ja perusläppäri olohuoneen nurkassa vain. Vanhassa puhelimessani oli sellainen huippuominaisuus, että se sammui aina kun joku soitti, eli puhelut jäivät melko lyhyiksi. Muutenkin oon ollut puhelimenkäyttäjä mallia joskus ja jouluna: luuri saattoi unohtua päiväksi tai yöksi autoon tai sammuneena laukun pohjalle. Kukaan lähiomaisista ei ole koskaan huolissaan, vaikken vastaa muutamaan päivään puhelimeen.

Tarinahan meni sillai kivasti, että siskonplikka oli ostanut uuden sykemittarin, joka ei puhunut samaa kieltä puhelimen kanssa, jonka vuoksi (ja ehkä vähän muistakin syistä) hankki uuden vekottimen ja tyrkkäsi entisen luurin mulle. Väkisin. En halunnut. Hän pakotti. Vastustelin kaikin keinoin. Hävisin taistelun. Vanhasta puhelimesta sammutettiin virta viimesen kerran ja palvelukseen astui uusi ehompi kilpailija. Kyynel.

Oma suhtautuminen hipsuttelulaitteisiin on ollut vähintäänkin penseä. En oo kokenut tarvitsevani taskussa kulkevaa nettiä ja jatkuvia ilmoituspiippailuja. Muutaman päivän henkkohtkäyttökokemuksen jälkeen:

Hermot menee:
- Netin selaamiseen. Kokeilin kerran. En tykkää enkä käytä. Surffailen netissä ja kirjoitan blogia jatkossakin koneella.
- Whatsapp: Monta kertaa päivässä pimpottelevaan puhelimeen alkaa mennä hermo. Onneksi on mykistystoiminto. Ja virtanappi.
- Facebookiin. En oo tottunut käyttämään kodin ulkopuolella, enkä halua että puhelin kilikuttaa kylillä kulkiessani ja kertoo kuka tykkää kenestäkin. Eli en käytä sovellusta puhelimessa.
- Sport Trackeriin: Joka näytti juoksulenkin jälkeen nollanollaa vaikka lähtiessä tarkistin että käynnissä on. Saattaa olla käyttäjäkohtainen ongelma... Mut ärsyttää kaikki mikä ei toimi vaikka pitäs ja luulis.

Iloa tuottaa:
- Spotify. Lenkkiseuralainen, jippajee! Ostin oikeen kuulokkeet tätä varten.
- Puhuminen handsfreenä. Tätä toimintoa en aiemmin käyttänyt, kun puhelin piti olla aina puhumisen aikana laturissa pysyäkseen päällä. Kuulokkeissa on mikrofoni, joten nyt voin tehdä lenkkitreffejä puhelimitse vaikka kenen kanssa. Tai voin kutoa samalla kun puhun. Jee!
- Tarvittavan tiedon etsiminen netistä "tien päällä". Ehkä. En oo vielä tarvinnu. :D Mut jos joskus tarviin ni kait se on ihan kätevä.
-Whatsappiryhmät. Tehtiin meidän perheen sketsihahmojen kanssa oma ryhmä, ja het oli hauskaa. :D Todettiin, että täähän yhdistää meitä perheenä niinku norovirus aikoinaan!
- Kamera. Järkkäri on kieltämättä hippsen moholo kuljetettava takin taskussa, ja jää siitä syyste usein kotiin.
- Tinderi. Varsinkin kun sisko hoiti asennuksen ja naputti matchejä mun puolesta. Se on enempi huolissaan mun sinkkuudesta ja varattuna naisena kiinnostuneempi tinderistä kuin minä itse! Ajattelin että vois hoitaa kaikki alkukeskustelut ja käydä vaikka ekoilla treffeillä tsekkaamassa tapaukset ennen mua. Miesmaku johon voin luottaa! :P

Ja lopputulema älyluurista: Tuskin kasvaa kiinni käteen. 
Eilenkin kävin kaupassa ilman puhelinta niinkuin usein muilloinkin. Edelleen helppoa sammuttaa puhelin vaikka viikoksi ja paeta maailmaa nettiyhteyksien ulottumattomiin. Tykkään touhuta ja liikkua ilman jatkuvia keskeytyksiä ja olla omissa oloissani silloin kun tahdon. Miks pitäis olla koko ajan tavoitettavissa, varsinkaan jos ei satu olemaan mikään pääministeri?


Mihin kaikkeen sinä käytät puhelinta/älylaitetta?
 Kuinka riippuvainen olet siitä?


torstai 10. maaliskuuta 2016

Hiihtoloma: Tuolta se tuli, tuonne se meni ja tässä se tapahtu.

Tervehdys täältä eetterin ääreltä muutaman päivän blogihiljaisuuden jälkeen.

Nämä maalaistollot käväisivät hiihtolomalla Tampereella isomman pikkusiskon luona. Mukava reissu, joka tyypilliseen tapaan ei ihan mennyt purkkiin reissaamisen osalta. Sen verran suhinaa ja säätöä aiheutti junailu välillä Sjoki-Tampere, ettei tosissaan tartte lähteä ulkomaille sekoilemaan ilman henk. koht. avustajaa!

Suunnitelma:
- Bussilla Seinäjoen asemalle.
- Junalla Tampereelle.
- Tampereen asemalta bussilla perille kohteeseen.

Eikö näytä helepolta. Ois voinu olla!


Pakkasin Kerstin ja muut roippeet vaunuihin ja lähdettiin typsyjen (Viivin ja mun 10v. pikkusiskon) kanssa läheiselle pysäkille. Oltiin sen verran hyvissä ajoin, että päätettiin kävellä ajan kuluksi seuraavalle pysäkille... ja kuinka ollakaan, WuHuuuum, tunnin välein kulkeva paikallisbussi hurauttaa ohi!!! NöyYYYyY!! Tarkistin aikataulun, se ei heittänyt oman muistikuvan kanssa kuin kymmenen minuuttia... Oltais siis ehditty jos ei oltais lähdetty hortoilemaan ekalta pysäkiltä mihinkään. Lupaava alku. 

Onneksi junan lähtöön oli vielä puolitoistatuntia aikaa. Palattiin takaisin kotiin mietiskellen suunnitelma beetä, pysäytettiin pihasta starttaava naapuri, joka lupasi heittää meidät mun autolla asemalle heti kun on hakenut lapsen päivähoidosta. Päästiin ajoissa asemalle, oikeaan junaan ja jopa oikeaan vaunuun.




Tytöt, joita ei saa kuvata. :D 
(Tässä syy, miksi blogissa ei ole kovin paljon kuvia Viivistä. En julkaise kuvia ilman lupaa.)

 Toppahousuturistit Tampereella. Tarkkojen toimintaohjeiden perusteella osattiin hypätä oikeaan bussiin.


Päästiin perille kaikkine kimpsuinemme hissittömän kerrostalon kolmanteen kerrokseen. Saatiin onneksi apuja vastaanottokomitealta: kahdelta pikkukoiralta (tsemppihaukahduksia) ja siskon mieheltä (raakaa lihasvoimaa). Iltavuorossa töitä tekevä systeri oli jättänyt makoisat tervetuliaisyllärit keittiön pöydälle. :D

 Kääpiöpilsnerineitoset, joiden oikeita nimiä en ikinä muista. 

Naatti ja Niitti, 
Nyytti ja Natsa, 
Nynny ja Nitoja.
Nyyti ja Ninni.



Good Morning.



Aamupuurot tuolilla istuen niinku muutki poijjat.

Kuvia ei tullut kauheesti otettua, mutta
-syötiin karkkia
-syötiin pitsaa
-käytiin kylpylässä
-syötiin karkkia 
-pidettiin hauskaa
-käytiin kävelyllä
-syötiin jäätelöä
-syötiin

Matkustettiin -by to way- syksyllä hankkimillani sarjalipuilla, jotka kävivät molempiin suuntiin ja kaikkiin juniin. Poislähtöpäivä ja -aika oli vähän epäselvä, enkä siitä syystä tullut hommanneeksi paikkalippuja kuin vasta vähän ennen lähtöä. Sunnuntaiaamuna selvisi, että kaikki päivällä lähtevät junat olivat tupaten täynnä, joten päätettiin startata aamuysiltä lähtevään junaan, jossa tilaa oli vaikka kuinka paljon. Kamat kassiin, tytöt mukaan ja bussilla keskustaan! 

  
Sunnuntain aamukahvit Tampereen asemalla junaa odotellessa. 
Mitä kuvasta puuttuu? Huomaatko? Minä en.

Tai huomasin juu. 
Kaksi minuuttia ennen junan lähtöä. 
TURVAKAUKALO!!!

Jaa niin jäikö se siskon autoon.
Khyyyyllä!

Kyllä voi ihiminen olla homepää. 
Sattumoisin siskolla alkoi loma ja sattumoisin hän oli menossa meidän vanhempien luokse ja sattumoisin tuli käymään samalla reissulla täällä ja sattumoisin toi tullessaan turvakaukalon.

Mä tartten tukihenkilön. Anyone?