maanantai 8. elokuuta 2016

Elämä, jolta ei odota mitään



Viimeinen vapaapäivä kotiäitinä, enkä aio kysyä "Mihin se aika meni". 
Koska mä tiedän.

Yleensä ottaen pikkulapsiaikaa pidetään äärimmilleen kuluttavana ajanjaksona, jolloin ei jaksa mitään, ehdi mitään eikä siitä jälkikäteen muista mitään. Itestä tuntuu, että tuhansista töistä ja valvotuista öistä huolimatta tämä kotona vietetty puolitoistavuotinen ilman aikatauluja ja herätyskelloa on ollut mahottoman mukavaa, kiireetöntä ja rentouttavaa lepolomaa. Yksittäisiä päiviä tai pieniä hetkiä lukuunottamatta oon ollut pirteämpi ja energisempi kuin ikinä ennen aikuiselämäni aikana, ja oon miettinyt, mistä se johtuu. Varmasti osasyy huolettomuuteen on perusasetuksiltaan tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva, mutta on myös yksi juttu: Se onnellinen olotila, kun ei odota elämältä mitään! Ei seuraavaa viikonloppua, kesälomaa, joulua, tilipäivää tai lapsen suoraavaa, helpompaa kehitysvaihetta. Ei sitä, että sitten joskus, jossain toisaalla, jonkun muun kanssa ja muissa olosuhteissa, tämän hankalan vaiheen jälkeen, elämä on parempaa ja helpompaa. Siinä odotellessa saattaa jäädä huomaamatta, että parasta aikaa on PARASTA AIKAA! 

Tämä elämä tänään, nämä lapset ja tämä päiväuniajan autuaallinen yksinäisyys. TYKKÄÄN!

Sukat urhoolliselle Urholle

villasukat ristiäisiin, villasukat pojalle, ristiäislahja

Tässäpä nämä edellisessä postauksessa mainitut, kummipojalle kudotut Urho-sukat. 
Sukat on tosiaan tehty ja lahjaksi annettu jo viime syksynä, eivätkä enää taida mahtua Urskipojan pulleiksi kasvaneisiin kinttuihin!
 
Taltioin nämä kuitenkin tänne jemikseen postauksen muodossa. Mulla on käsittämätön kyky unohtaa lähes kaikki eteenpäin matkanneet, käsieni kautta asusteiksi valmistuneet lankarullat. Kyhäilen sukkia usein oman mielen mukaan tai jonkun toisen ohjetta tai ideaa muokkaamalla, kokeilen ja testaan. Puran melkein yhtä paljon kuin saan valmiiksi! Välttyäkseni tekemästä samoja virheitä kovin montaa kertaa, on kiva kun jonkinmoiset ohjeet ja kuvat löytyy tallennettuna, vaikka sitten täältä blogista. Tolkutonta jälkeenpäin muistella millä langalla ja silmukkamäärillä on mitäkin työtä tehnyt.

Lanka: Nalle vaaleansininen ja valkoinen
Puikot: 2,5 tai 3 
(juuri näin tässä käy, mä en muista! Nirkkoreunus ja nilkan resosi EHKÄ pienemmillä ja muut kolmosen puikoilla.)

Aloitus: 40 s.
kaksi kierrosta oikeaa sinisellä
kirjoneuletta 1 o sininen, 1 o valkoinen, kaksi kierrosta
n.20 kierrosta sileää neuletta valkoisella
kirjoneule (kuten edellä)
joustinneule nilkkaan 2 o, 2 n
reikäkerros nyörejä varten: 2 o yhteen, langankierto, 1 oikein kierros loppuun
edellisen kierroksen silmukat oikein
joustinneule 2 o, 2 n
kantapää, kavennukset ja lapa tavalliseen tapaan


Nyöri: ketjusilmukkaa, solmut molempiin päihin (vois tehdä myös tupsut)

Nimi silmukoita jäljitellen valmiin sukan varteen.

Vinkkivitonen: Nimi kannattaa suunnitella ensin, tsekata kuinka paljon se vie tilaa ja ottaa huomioon aloitussilmukoiden määrässä/langan paksuudessa jne. Siis jos haluaa nimen selkeesti vaan toiselle puolelle sukkaa, eikä kiertämään koko villasukan vartta. 
 
 


Vuosilukusukat





vuosiluku villasukat, villasukat miehelle ohje

Sutkutin puikoilla viime viikolla pikapikaa armeijahenkiset äijäsukat kuusikymmenvuotislahjaksi sukulaisukolle. Pieniä jalkoja tulee sukitettua tuon tuosta ja nämä sirot neliseiskat kanootit olivatkin ensimmäiset tämän kokoluokan villurit. 

Vuosiluku on tehty silmukoita jäljitellen (ohjevideo) valmiin sukan varteen. Silmukointi on sinänsä helppoa ja yksinkertaista, mutta kuvion kohdistus vaatii keskittymiskykyä ja harjoittelemalla oppii sopivan langankireyden niin, että lopputuloksesta tulee siisti. Lanka kannattaa olla samanpaksuista kuin työssä, sillä ohuemmalla langalla silmukoidessa pohjaväri paistaa läpi ja paksummalla langalla kuvio pullistelee liikaakin.


villasukat miehelle, miesten villasukat

villasukat miehelle ohje

Olen kutonut samalla tyylillä aikaisemmin nimisukat kummipojalle (joita en oo tainnutkaan esitellä blogissa), mutten halunnut tehdä samanlaisia tämänkertaiselle synttärisankarille. 60 v.-teksti puolestaan sukan varteen kirjailtuna tuntui vähän pappamaiselta nuorekkaalle lahjansaajalle, mutta vuosiluku oli mielestäni ajattomamman (ei papan) näköinen. Eri tyylisiä kirjaimia ja numeroita löytyy googlesta tai pinterestistä mm. hakusanoilla "knitting alphabet" tai "cross stitch alphabet". Näihin sukkiin käytettämäni numerot löysin täältä.

 Suunnittelin kuvion ensin ruutupaperille, ja niin kuin aina, kaikki näyttää paperilla paremmalta kuin todellisuudessa. Ajatuksena oli kirjoittaa vuosiluvun yläpuolelle teksti "since", mutta siitä tuli liian paksun ja tukkoisen näköinen ja purkasin sen pois. Täytyy jatkojalostaa ideaa seuraavaan työhön ja yrittää saada tekstistä nätimmän näköisen.


vuosilukusukat
villasukat miehelle ohje

Lanka: 
Seiskaveikan vaaleanharmaata lankaa reipas kerällinen n. 170 g
Samanvahvuista mustanharmaata lankaa numeroihin.

Puikot: 
Pohkeen ja nilkan resori 3 mm,
sileä neule 3,5 mm

Aloitus: 60 silmukkaa.
Pohkeen resori: 3 oikein, 1 nurin, 20 kierrosta
Sileä neule 40 kierrosta
Kavennus ennen nilkan resoria 4 s (jää 56)
Nilkkaresori: 1 oikein silmukan takareunasta, 1 nurin, 20 kierrosta
Vahvistettu kantapää ja kavennukset normaaliin tapaan
Lapaa niin paljon kuin on tarvis! :D

Lopuksi höyrytin sukat kevyesti kostean harson avulla, niin sain pahimmat möykyt ja mutkat suoriksi. 


perjantai 5. elokuuta 2016

Käsityökopan kimpussa

Lomailun ohessa olen nähtävästi pitänyt luovaa taukoa myös käsitöiden tekemisestä. Villi (hah, salli mun nauraa) alkukesä on eittämättä taaksejäänyttä elämää ja kesä pimenevine iltoineen taittunut aavistuksen syksyltä tuoksahtavan elokuun puolelle. Nakkisormeni ovat alkaneet ikävöidä näperreltävää ja etsiskellä kudinta sillä aikaa, kun ahterini on huomaamatta hivuttautunut nojatuolin syleilyyn.

Istumista täällä on piisannutkin, sillä ennen kuin annoin villasukkasivustojen, käsityöblogien ja mielessä muhivien huikeiden idisten aiheuttaman inspiraation vyöryä ylitseni, oli vähintäänkin välttämätöntä nykäistä tiukasti ryhtiremmistä ja saattaa käsityökopan pohjalla pyörineet keskeneräiset kutimukset valmiiden pinkkaan.



 "...ja meitä ei olekaan aivan vähän".


Voi apua. Pikaisella vilkaisulla tehdyn omavaltaisen diagnoosin perusteella kärsivällisyyteni, innostukseni ja inspiraationi loppuu keskimäärin toisen sukan nilkan seutuvilla. Muutamaa hikistä myöhäisiltaa ja paria Kalle Päätalon elokuvaa myöhemmin valmistui seitsemät päättelemistä odotelleet sukkaparit, säärystimet ja kolmet keskeneräiset villasukat. Uskottelen itselleni kuin pitkän ryyppyputkeen jälkeen elävien kirjoihin selvinnyt alkoholisti, ETTEN IKINÄ ENÄÄ aloita uutta työtä ennen kuin edellinen on valmis. Ja päätelty. (NiiivvisShii.)



Tyhjää koppaa katsellessani tuli mieleen yläasteen boheemin bilsanmaikan seinätaulun viisaus:
"Sanotaan, että ihmisellä, jonka työpöytä on sekaisin, on pääkin sekaisin.
Mutta millainen pää on ihmisellä, jonka työpöytä on tyhjä." 

Dodiin. Niin. Kyllä se siitä taas täyttyy.