Jätin Kerstin MLL:n lapsiparkkiin ja polkaisin keskustasta messualueen pääportin pieleen. Reilussa parissa tunnissa ehdin kiertää vähän yli puolet messutaloista, kiinnostavat niistä paremmin syynäten kameran kanssa, osan läpijuosten kulkusuuntanuolia seuraten ulos. Loppupuolen kohteissa en ehtinyt käydä ollenkaan, ja varsinkin kerrostalokohteen näkemättä jääminen jäi vähän kaivelemaan...
Osa kodeista oli mielestäni hengettömiä ja tunnelmattomia, sinänsä ihan kauniita, muttei säväyttäviä. Ehkä se johtui sisustuksen kliinisyydestä, tarkoin harkitusta tyylipuhtaudesta ja asumattomuudesta. Omalle kameralle tallentui kuvia sellaisista tiloista ja sisustusratkaisuista, jotka tuntuivat joltain.
Tässä kuvasatoa kommenttiraitoineen...
Kuuluisa Provinssirock-huone, jonka seinälle ja kattoon on ripustettu parhaimmat festarimuistot.
Yks ihan ehdoton lemppari, käsityökämppä! Keltainen väri on herkku.
LASTENHUONEIDEN HERKKUPALAT:
Saa hyppiä patjoilla, kiivetä seinille ja roikkua katosta. Teki mieli koittaa.
MAKUUHUONELEMPPARIT:
Möröt piiloon, täältä tullaan! En tiiä onko toi sängynalusvalo ihan must, mutta makuuhuoneen kokolattiamatto yhdistettynä vähäeleiseen sisustukseen uppos.
Tumma vaan ei synkkä, ihanat pellavapetivaatteet.
Hauska idea laittaa lapsille erilliset makuu- ja leikkihuoneet. Makuuhuone pysyy (ehkä) leluttomampana, eikä taas sängyt vie lattiatilaa leikkihuoneessa.
KÄYTÄNNÖN KUKKASET:
Yleisesti ottaen asuntojen neliömäärissä ei oltu säästelty, mutta jäin ihmettelemään, kuinka vähän tilaa oli annettu pyykinhuollolle! Kahdesta kohteesta löysin omaan makuun sopivan kodinhoitohuoneen, joka on HUONE, ei käytävä tai risteys, niinkuin valtaosassa koteja. Jos rakentaisin oman kodin, pukisin, riisuisin, pesisin, kuivattaisin, huoltaisin ja säilyttäisin omat vaatteet ja muut arkiset kodintekstiilit samassa tilassa, jolloin niitä ei tarvitsisi kiikuttaa ympäri huushollia.
...SEKÄ SILMIINPISTÄVÄT YKSITYISKOHDAT:
Kirjat ja valokuvat esillä. Kodikasta.
Ruskea nahka ihastuttaa mua jostain syystä... voiko noissa lepakkotuoleissa oikeesti istua mukavasti ja pääseekö niistä ylös ilman henk.koht.avustajaa?
Helppohoitoinen ja kotoisan oloinen pihamaa just for me.
Tilaa mielikuvitukselle.
Voi herkku mikä matto!
Pönttömuuri, jota halasin lähtiessä.
Lapsuudenkodissa mun huoneessa oli samanlainen harmaa.
Siks tää on niin liikkis.
JA LOPPUTULEMA:
Tottakai tällaisten messujen tarkoitus on myydä ihmisille mielikuvia
auvoisasta elosta ja ihanasta arjesta, ja niin pitääkin olla. Hölmöä on
luulla, että hulppeissa kodeissa asuvat, poreissa lilluvat,
pukeutumishuoneissaan asuaan peilaavat, avarissa aulatiloissa kuoharia
siemailevat ihmiset olisivat jotenkin automaattisesti onnellisempia ja tyytyväisempiä
elämäänsä. Sama siitepöly laskeutuu niidenkin kattoterasseille,
uima-altaaseen kertyy kilo männynsiemeniä vartissa, kesällä istutetut
pihatuijat paleltuu ruskeiksi ja sisustukseen sopivat lapset
(ja aikuiset) täydellisissä lastenhuoneissaan vinkuu ja vittuilee vähintään yhtä paljon kuin muutkin.
Kokonaisuudessaan messut oli aikalailla sitä mitä oletinkin, rahalla tehtyjä mahtavia pytinkejä, joidenkin perheiden unelmakoteja. Paljon ennalta-arvattavaa sisustuslehtikamaa ja pröystäilevää glamouria. En piittaa kodeista, joissa kaikki on huonekaluista ja sisustusesineistä
on pakasta vedettyjä. Pitää olla rosoa ja kerroksellisuutta ja
epätäydellisyyttä ja eriparia.
Oma haavekoti muistuttaa enempi messuilla esiteltyjä miniatyyrejä:
Päärakennus vois olla vähän vähempi notkollansa, mutta hyyskä vaikuttaa kelpohotellihelpotukselta.
Oikeasti haaveilen jostain mummonmökkityylisestä huvikummusta, vanhasta kansakoulusta tai hirsirakenteisesta pikkumökistä. Nykyinen koti, rivarikolmio, on kuitenkin meille tässä elämänvaiheessa mitä mainioin; sopivankokoinen, huoleton ja sijainniltaan erinomainen.
Ootkos käynyt tai meinaatko mennä asuntomessuille?
Mikä on sun messukohdesuosikki tai unelmakoti muuten vaan?
