sunnuntai 20. toukokuuta 2018

Maasta se pienikin ponnistaa ja pieniä saattaapi onnistaa


Heipähei ja mukavaa iltaa täältä torpan puutarhanurkkauksesta.
Tällä kertaa tuunauskohteenamme on ulkorakennuksen päätyseinusta ja perehdymme vihermajan rakentamiseen. Ohjelman lopussa ihailemme kukkivaa tuomea ja pääsemme tutustumaan tulppaaneiden sielunelämään. Viihtykää seurassamme.


No niin ja lätinät sikseen. 
Tässä siis viehättävä alkutilanne puolivarjoiselta saunakamarin seinustalta. Maassa kasvaa nippu raparperiä, sammalta ja epämääräistä rikkaruohoa, laidoilta puskee humalaa. Intoa ja ideoita pihan mylläykseen olisi hurumykket, mutta täytynee pitää järki päässä, jalat maassa ja haukata pieni pala puutarhaa kerrallaan!

Nypin enimmät rikkaruohot pois, kuopsutin maan, lisäsin multaa ja istutin muutaman puolivarjossa tiettävästi viihtyvän kasvin.


Purppurasydän, vähän saman tyylinen kuin Särkynyt sydän, mutta matalampi (n.40cm) perenna.


Purppurakeijunkukka, joka ei juuri erotu edukseen rusahtavan kuorikatteen seasta. Tälle olis tarkoitus hankkia muutama erivärinen lajitoveri naapuriksi tuossa syssymmällä. 


Taponlehden siirsin tänne paahteiselta tuvannurkalta, jonne tulin sen viime kesänä hätäpäissäni tyrkänneeksi.


Raparperiä rapsahtelloo!


 Lisäksi siirsin tuvan takaa kallioimarre(?)tuheikon.


Rajasin istutusalueen pihapiiristä ronttaamillani kivenlohkareilla ja levittelin mullan päälle kuorikatetta.  Ei nyt vielä järin pysäyttävä näky, mutta jokatapauksessa muutos siistimpään suuntaan, ja toivottavasti kesän edetessä seinusta alkaa näyttää samalta, kuin viime vuonna... 



Todistusaineistoa nousuhumalasta, kuva elokuulta 2017. 


Toinen alkukesän tuunauksen uhri on tässä!  
Edellisen omistajan kyhäämässä "kodassa" on mahdollisesti ollut visiona paistella makkaraa ja nauttia savunkatkuisista kesäilloista. Noh, kiva idea, mutta toistaiseksi tällä ei ole ollut muuta kuin maisemallista arvoa. Kota on pienehkö koppero ja kuivakan rakennusmateriaalian vuoksi sen verran paloaltis, etten tuonne tohtisi kynttilää suurempaa tulta viritellä ilman VPK:n poikia ja asianmukaista sammutuskalustoa.

Tulistelupaikan sijasta kokeilen kasvattaa kodan ympärille köynnöskasveja.



Oviaukon reunoille pari kärhöä...



...ja muualle villiviiniä. 


Ampparin kanssa ihmeteltiin toinen toistemme ähellystä ja pyllistelyä. Tämä kaveri NAKERSI kuivaa puun kuorta (pesänrakennusmatskuksi kaiketi), siis todella JYRSI niin että rapse kävi. Samanlainen ääni kuuluu, kun Kersti skrapaa alahampaillaan näkkärin päältä voita. Ampiaiset on ihan oukhei, niin kauan kun ne ovat ulkona. Sisätiloihin uskaltautuneet uhkarohkeat yksilöt ovat saaneet tehdä läheistä tuttavuutta vuoden 1995 Kodin Kuvalehden kanssa.


Lopuksi putsasin kodan "sisätilan" roskista, lehdistä sammaleesta ja muusta muhjusta. Tuonne saisi kivan pienen pöytäryhmän, penkin tai jalustassa roikkuvan ronttinkikiikun.

Siis mähän näen jo silmissäni upean, vehreän vihermajan. Pikkasen huolestuttaa kasvien menestyminen näin kallioisella paikalla... Olen nyt niitä lannoittanut ja kastellut, loput on herran hallussa. Vaihtoehto B on tuikata syksyllä tuli nurkkaan, jos ei mee niin kuin Strömssössä, ja kodan ympärillä kasvaa vain pari epätoivoista kuivaa käkkärää. :D




Tuomi kukkii ja tuoksuu nyt mahtavasti. Voiko olla, että se jätti viime kevään välistä? Mä en kuolemaksenikaan muista nähneeni sen kukintaa (ja puska ei todellakaan ole pieni ja huomaamaton). Muistan kyllä miettineeni myöhemmin kesällä, että mikäköhän puu se on, kun ei näy kukkaa eikä marjaa, vaikka kovasti tuomelta vaikuttaa.

 Vanha ja kärsinyt pihapihlaja jaksaa vielä puskea uutta lehteä. 


Keto-orvokki on löytänyt viihtyisän kasvupaikan kallion kolosta...


...ja lemmikit kukkii!



Viime postauksen piipoista putkahti tulppaaneja ja valkoisia narsisseja.



Tästä pompulasta putkahtaa muistaakseni voikukan siemenpallon näköinen violetti tai valkoinen kukka. En muista nimeä, help! Ovat ilmeisesti talvehtineet onnistuneesti. :)




Myös Jalopioni oli selvinnyt talvesta ja puskee uutta tuoretta silmua ja vartta minkä ehtii! Samoin juhannusruusunruppana (joka jäi nyt kuvausten ulkopuolelle), näytti varsin terhakkaalta ja elinvoimaiselta.


Voi miten mukavaa. Viime vuosi meni ihmetellessä ja odotellessa, miten piha ja sen kasvit muuttuu kesän edetessä. Nyt on kiva alkaa puuhailemaan ja visioimaan, mitä mutakuoppaa milloinkin rapsuttaa!

Oikein aurinkoista alkavaa viikkoa! <3

17 kommenttia:

  1. Tuo pompula mahtaa olla ukonlaukka :)

    VastaaPoista
  2. Nousuhumala näyttää hienolta :D Ja aivan loistava idea on tuon tiipiin verhoaminen köynnöksillä, sisään todellakin mukava tuoli ja hieno jemmapiilosi on valmis. Tunnelmavalot virittelet vaikka jouluvaloista. Hieno tulee. Meniskiköhän piippuköynnös liian massiiviseksi?

    Tuo mysteeripompula lienee joku allium eli laukka. Tuskin kynsisellainen, jätti tai ukko.

    Keijunkukat ovat hienoja, minullakin on niitä vähän joka nurkalla. On punaista ja valkoista, kauniita kaikki. Lehdistö on hieno ja kukinto upeasti ylhäällä, todella tyylikäs perenna.

    Kivoja keväisiä päiviä sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutkin eri köynnöskasvivaihtoehtoja, mutta aurinkoinen ja kallioinen kasvupaikka rajotti valintaa niin, että päädyin lopulta kärhöön ja villiviiniin. Humala olisi ollut muuten hyvä, mutta paikka olisi saattanut olla sille liian kuiva ja paahteinen (ja ilmeisesti lehtiin iskee silloin helposti rutto tai hyppykuppa!). Samoin piippuköynnös viihtyy paremmin varjoisassa. Mutta katsotaan nyt, lähteekö tuo villiviinikään voitokkaaseen kasvuun, ainakin se on vielä säilynyt hengissä, vaikkei ole vielä varreksi venynyt.

      Joo tosiaan, mysteeripompula on ehkä koristelaukka! Keijunkukkaa täytyy hankkia lisää eri sävyissä. :) Niiden talvenkestossa on kuulemma eroja, muistan lukeneeni jostain, että kirkkaan/vaaleanvihreät paleltuvat herkemmin.

      Poista
  3. Soo, susta tulee kova kilpailija näitten puutarhabloggaajien laumaan. Awardsit odottaa ;)
    Aasiaan mennäkseni; pompula on joku laukka, kuten täällä on jo ehdotettukin. Muistaakseni torjuu myyriä pahanhajuisuudellaan. Kallioimarretta varo, ompi kova leviämään ja mieluusti kaappaa koko penkin, vaikka koristeellinen onkin. Kärhöt on mun leppareita, mutta pahoja paleltumaan. Suojaa juurakko syksyllä ja kato, että myös alla on multaa reilusti - eikä liian märkää. Ampparit rakastaa harmaata puuta, pesävärkkiä niille. Ja kun hyvän apajan löytävät, eivät muuten anna periksi, jäät toiseksi. Eikä niitä oikein viitsis listiäkään, työtään tekevät ja tehtäväänsä luonnon monimuotoisuudessa hoitavat. Meidän mökillä söivät ihan näkyvää jälkeä yhteen vanhaan jakkaraan, jouduin maalaamaan sen, kun eivät suostuneet vaihtamaan kohdetta ja se oli/on mun jalkajakkara terassilla.

    Teillä on siellä kerrassaan somaa, hiukka näyttää erilaiselta kuin mennäkesänä, hyvä Maiju! T varamummu/semianoppi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, sanon ma! Se on eri kätevää, kun ryteikköalueet voi näppärästi rajata kameran linssin ulottumattomiin. Kyllä täällä työmaata piisaa! Mutta jotenkin olen niin innostunut siitä, että kuopsutuksella saa jotain näkyvää, pysyvää ja ajan kanssa paranevaa aikaan, toisin kuin esimerkiksi kotona: kättensä töitä ja siivouksen tulosta saa ihailla keskimäärin vartin verran kerrallaan. :D

      Kyllä myö amppareiden kanssa juttuun tullaan, nou hätä. Viime kesänä sain hätistellä niitä sisältä pari-kolme viikkoa, ennen kuin uskoivat, ettei lämpimään vintin kattoon pesiä rakennella! Nyt ovat uskoneet vähemmällä, ja kyhäävät pesää korkealle ulkorakennuksen harjakorkeuteen. Sehän mulle sopii, etenkin, kun käyttävät kulkureittinä palokärjen naputtamaa reikää, eivätkä tuki kanssani samasta oviaukosta, josta haen saunapuut.

      Mukavia eläkepäiviä Keekis, pitääpä olla yhteyksissä, jahka jään lomalle! Sullako alkoi jo se viimeinen, loppuelämän mittainen kesäloma?

      Poista
  4. Sait kyllä taasen hymyn huulille ruudun tälle puolen. :) Onnea ja menestystä kiipeileville kasveille ja kuopsutuksen iloa tälle kesälle! <3

    VastaaPoista
  5. Kiva blogi😊🌻Liityin lukijaksi. Aurinkoista viikkoa🌻

    VastaaPoista
  6. Haha, hauska postauksen avaus! :D Tätä oli mukavaa lukea. Toi kota näyttää olevan ihan hyvä potentiaalinen vihermajan runko, kunhan kasvit vain viihtyisivät ja lähtisivät vauhtiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan että lähtevät kasvamaan, täytyy kokeilla jotain muuta lajia, jos näiden kanssa ei onnistu. :)

      Poista
  7. Kiva idea kasvattaa kasveja kodan ympärille. Siitä tulee kiva "lehtikota ".

    VastaaPoista
  8. Reipas päivitys. Kiitos ja onnea vihermajalle! :)

    VastaaPoista
  9. Heips, mites toi kotasysteemin kävi? :) kiva lukea semmosta blogia missä kirjottajana on maanläheinen tyyppi joka ei turhia hifistele. Suurin osa meistä ja sisustajista ja puutarhureista ollaan kaikkea muuta kuin instagramin ns täydellisyyttä tavoittelevat hifistelijät, niihin kyllästyy aikas äkkiä...

    VastaaPoista