maanantai 5. kesäkuuta 2017

Watuttaa



 Rykäistiin kesäloman vietto lupaavasti käyntiin vattupuskien perkuulla. Aloittelevana hortonomina tutustuin viikonloppuna vadelmien sielunelämään kirjastosta lainaamieni hyötypuutarhaoppaiden avulla (juu-u, tähän on tultu), ja sain selville, että vadelmien marjat kasvavat edellisvuoden versoihin, jonka jälkeen versot kuolevat.

Torpan villivadelmat ovat saaneet nimensä mukaisesti villiintyä itsekseen useamman vuoden ajan, ja nyt kun elävät versot alkoivat vihreydellään erottua rusahtavanharmaista lajitovereistaan, ryntäsin nelikymppisillä Nokioillani ryteikköön tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

vanha puutarha

Usko nyt PrKl, MUUTAMA RISU! :D



 Maata pitkin makaavat kuivat ja osittain maatuneet oksat lintustin kumppareilla pieneksi muhjuksi ja pystyyn kuolleet napsin käsipelillä poikki tyvestä ja keräsin ne sivuun. (Oksasakset, seuraava hankinta!). Ajattelin seuraavaksi sirotella pusikkoon tuhkaa ja ehkä jotain yleismaailmallista puutarhalannoitettakin. Kuorikate voisi olla hyväksi ja se estäisi rikkaruohoja valloittamasta alaa, ehkä silppuan nuo kerätyt kuivat oksat ja nakkelen ne vatukon juurille luonnolliseksi kuorikkeeksi. 

Vatukkoa on tontilla tosiaan paljon, ja jos en ehdi kaikkia puskia näin tarkasti nyhtää, niin ensiavuksi käyn polkemassa kuivat linttaan ja jätän loput hommat luojalle. 


...ja Kersti auttaa minkä ehtii. 







HUPIUKKO!

Kuvista tuli mieleen, että Kersti teloi itteänsä perjantaina: poltti kätensä takan kuumaan lasiluukkuun kompastuttuaan johonkin lattialla lojuvaan tavaraan. Käytiin tänään näyttämässä neuvolassa häjyn näköiseksi äitynyttä palovammaa (näkyy kuvissa oikeassa kädessä), mutta ei onneksi mitään vakavampaa: hoito-ohjeeksi saatiin vesipesua, rasvaa ja suojaamista ulkoleikkien aikana. Toivotaan, ettei palovamma pääse tulehtumaan.

Niin ja siis tää loma! Vaatimaton kahden kuukauden joutenolopätkä. Voi hitsi voi harmi. Mulla on säästössä toistakymmentä äitiysloman aikana kertynyttä vuosilomapäivää normilomien lisäksi, joten tänä kesänä saan nauttia pitkistä palkallisista vapaista. Toki mulla on tällä viikolla vielä kaksi koulutuspäivää ja niihin liittyvää ennakkotehtävää, sekä pari kasvatustieteen (kuivakkaa) tehtävää odottamassa kirjoittajaa, mutta sen jälkeen antaa rallattaa! :D

Hauskaa kesää!

12 kommenttia:

  1. Säikähdin, kun näin juttusi otsikon. Ajattelin jonkun suuren harmin kohdanneen perhettäsi.Ratkesin nauruun, kun näin sinut saappainesi ottaneen itsensä Luojan roolin elävien ja kuolleiden tuomitsemisessa. Jos ne villivattuja, hoida niitä mahdollisimman vähän, jos ovat karanneita viljeltyjä, niin ne saattavat hyötyä ihmisen avusta. Apulanta saa nokkoset villiin kasvuun. Ainakin minulle kävi niin. Ihana Kerstin, onneksi ei äynyt pahemmin. Onnellista kesää teille kolmelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En (vielä) tiedä mitä lajia nämä on, mutta rehvakkaasti ovat levinneet joka paikkaan... Ainut mitä tiedän, niin edellinen omistajan mukaan eivät ole kovin marjaisaa sorttia, toki puskat olivat niin tukossa, etten yhtään ihmettele. Kiitos vinkeistä, katsotaan ja seurataan tuheikon elämää. :)

      Poista
  2. Dodiih, sitä ollaan sitten otettu käyttöön uus titteli: tilallinen. Tarttee muistaa kun lähetän postikortteja saaresta ;D
    Kersti on etten sanoisi kuvauksellinen <3<3
    Terveisiä sinne kesannolle, meillä ollaan oksennustaudissa jokainen vuorollaan. Arvaa harmittaako noitten soittajatytsyjen puolesta, koko vuosi odotettu tätä tapahtumaa....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyyyh, ainako vaan ykäleissöni teitä kiusaa..? Koittakeehan toipua! Laitoinkin eu-tukipaperit vetämään, palkkaan thaimaalaiset syksyllä auttamaan marjojen poiminnassa. ;)

      Poista
  3. Käy kurkkaamassa blogiani miten minä olen laittanut vadelmat kasvuun. Laitan ne v-tyyliin kasvamaan. Silloin uudet alut saa keskellä valoa ja vanhat tuottavat sidon sivulle ja katkaisen noin 1,5 m korkeudelta. Silloin ne haarottuu paremmin. Tämä tehdään keväällä kun silmut alkaa näkyä. Ja jalo ja villivadelmat ei saisi kasvaa lähekkäin. Siitä on kirjoituksia miksi ei. Hyvä kun "mussukalle ei käynyt pahemmin" paranemisia.

    VastaaPoista
  4. Minäkin säikähdin ja ajattelin että Torpasta on paljastunut jotain ikävää. Onneksi ei. Ihana apulainen sinulla.

    VastaaPoista
  5. Tilanjatkaja on kyllä melko suloinen <3

    VastaaPoista
  6. Ihania kuvia, varsinkin nuoresta neidistä! :)
    Toivottavasti saat runsaan vattusadon syksyllä!

    VastaaPoista