sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Mööbelivalssia


 Edellisesssä postauksessa mainitsinkin, että juhannussiivojen sivutuotteena sijoittelin torpan huonekalut uusiin paikkoihin (alkuperäisen järjestyksen näet täältä). Kuisti on eristämätöntä tilaa, jonka lämpötila vaihtelee samaan tahtiin ulkolämpötilan kanssa, joten nukutaan ja oleskellaan kylminä iltoina "tuvan puolella".

 
Keinutuoli ja ompelukonepöytä loikkasivat kynnyksen yli tupaan. Vintiltä löytyi paloiteltu valkoinen sängynraato, jonka kasasin kokoon. Ei nyt mikään helmi menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ajaa asemansa. Kamarin toinen sänky on levitettävä laveripeti, joten täällä mahtuu yöpymään kolme aikuisen kokoista ja yksi vuodevaatelaatikkoon mahtuva tyyppi. (Kuvanottohetkellä Kersti porskuttaa päikkäreitä tuolla laatikossa, jonka nostin sängylle siivouksen ajaksi.)




Porstaa ja mäntysuopaa.


Iso ruokapöytä tuvassa oli meidän tarpeisiin ja elämäntyyliin hieman epäkäytännöllinen, sillä aika harvoin tarvitaan ruokailutilaa kuudelle sisätiloissa. Siirsin ison pöydän kuistille ja toin sieltä tilalle pienen sievän pöytäryhmän tuoleineen ja torpan entisen emännän "morsiussängyn", jolloin saatiin lisää oleskelu ja löhöilytilaa tuvan puolelle.




Voi apua tuota himmeliä, sopii kivasti juhannukseen. 
Mä oon jotenkin ignoorannut koko höskän mun näkökentästä, nyt vasta huomaan sen tästä kuvasta. :D





 Tässä kuva kuistin keittiönurkkauksesta, jota EI OLE siivottu kuvausta varten. Miten mulla aina räjähtää tollee. :D Irvistelevä mäntylipasto on muuten myös kamarista ulos kannettu ja odottelee nyt korjausta/loppusijoituspaikkaa tuossa ulko-oven pielessä.



 Kesäkuisti! <3
Joskus olis ihana löytää tuohon oikeasti vanha pirtin pöytä penkkeineen. Nykyinen pöytäryhmä on kuitenkin tosi tukeva ja se on maalattu saman väriseksi muiden huonekalujen ja väliovien kanssa, joten se on mun makuun ihan nätti ja käytännöllinen.


Kirpparilta löysin kauniin valoverhon (eurolla!), jota mallailin hyttysverkoksi oviaukon suulle. Täytyy vielä ommella verhoon tankokuja ja pätkäistä verhotangosta sopivan kokoinen pätkä ja kiinnittää hökötys oviaukon yläpuolelle.



 Ja sitten loppuun vielä nostalgiapläjäys:


Mäntysuopa-syreeni on sellainen tuoksumix, joka tuo mieleen leikkimökin siivouspäivän. joka elää mun mielessä yhtenä rakkaimpana kesämuistona. 
Nyt on Maijulla vähän isompi leikkimökki, jossa kikkailla ja kokkailla. 

Aurinkoista heinäkuuta!

16 kommenttia:

  1. Se on tuo pitsisyrjäpeti (=sivustavedettävä) kovasti houkuttavan näköinen.... Saattaisin kuvitella kyönähtäväni siihen kuuntelemaan sateen ropinaa katsellen samalla Kerstin puuhia. Vaikka millaista valssia siellä harjoitat, kummallinen rauha ja seesteisyys vaan jatkuu ja välittyy kuvienkin kautta. Wanha vaan on niin lavli <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä täällä välillä tanner tömisee ja möykkä raikaa, ei yhtään hullumpaa, että lähinaapuriin on parin kilsan matka! 😂 Kohtapa pääset testaamaan, pituus on jämpti 165, mutta leveydessä on säätövaraa. 😉

      Poista
  2. Ihana on mökkisi sisustus ja minä rakastan himmeleitä.

    VastaaPoista
  3. Meillä on ihan samaan tapaan rakennettu tuo kylmä kuisti ikään kuin hirsirungon "jatkeeksi". Nyt tosin se on eristetty lämpimäksi tilaksi.

    Äläkä välitä, et ole ainoa jolla räjähtelee tiskipöydät ja muutkin vaakasuorat tasot :D

    VastaaPoista
  4. Kivasti oot saanut laitettua torppaa oman näköiseksi. Niin viihtyisä on tuo sinun leikkimökkisi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kyllä tämä tästä pikkuhiljaa alkaa hahmottua ja asettua uomilleen. 😊

      Poista
  5. Ihania kuvia! Tuo valoverho hyttysverkoksi on muuten kiva idea! :)

    VastaaPoista
  6. Ihanan kodikasta on teidän torpassa, nyt sulla tosiaan on isompi mökki jossa leikkiä. Hain kirjan ja herkut postista tänään, suurkiitokset ❤

    VastaaPoista
  7. Ihania kuvia ja tunnelmia! Eikös ole hassua, että jotkut jutut huomaa vasta kuvista! Sitä luulee siivonneensa olkkarin kuvausta varten, ja kuvasta bongaakin sitten keltaisen legopalikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. En vielä(kään) siirtänyt himmeliä muualle kun en tiedä mihin, enkä viitsisi tuhota sitä.

      Poista
  8. Olipa kiva, kun kävit blogissani. Näin löysin sinutkin. Nauratti tuo keittiö. Kun sulla on pienet lapset, ei siivous ole se eka juttu. Mä olen huomannut sen vasta nyt, kun lapset ovat yli kolmekymppisiä. Miks piti vaahdota silloin siivonpidosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin olen ajatellut.. että tuskin vanhana kadun sitä, että olisi pitänyt siivota enempi. Paitsi siinä tapauksessa jos kaaos koituu kohtalokseni ja tuhkehdun jonkin roinaläjän alle. :P

      Poista