maanantai 12. syyskuuta 2016

Päivä patikoimassa



Kävin lauantaina nollaamassa aivokuoren alapuolisia vikakoodeja luonnon helmassa patikoiden Soinin (tai oikeastaan Ähtärin) Arpaisilla. Joka syksy järjestettävässä patikointitapahtumassa mulle on langennut peräpään valvojan vastuullinen osa, ja mikäpäs siinä! Helppoa olla porukan hitain, ja matka taittuu mukavasti aikaisemmin lintustamaan lähteneitä, pitkoksilta pudonneita retkeilijöitä syvemmälle suohon polokien suosta nostellen.

Arpaisten kämppä

Linja-autot starttasivat lauantai-aamuna Soinin keskustasta, ja kuljettivat intopiukeet patikoijat henkilökohtaisen reittivalinnan mukaan joko 14 km, 18 km tai 28 km päähän lähtöpaikalle, josta sai merkattua reittiä pitkin talsia kohti kirkonkylää. Suttuisesta säästä huolimatta lähtijöitä oli noin 250, mutta sen verran sulavasti tuollanen sakki erämaahan katoaa, että mistään massatapahtumasta ei ole kyse.

Lähdin pätkyttämään kauimmaiselta lähtöpaikalta sekalaisella ja ajoittain toisistaan pientä hajurakoa ottavalla sakilla, joka koostui naapuripariskunnasta, paikallisen metästysseuran edustajista ja vanhoista tutuista, joiden kanssa tavataan oikeastaan vain näissä merkeissä. 






 Matosuo.



Jäin aika-ajoin letkasta jälkeen kun pyllistelin kamerani kanssa rahkasammallikossa. Huikkasin edelläkävijöille kädellä merkiksi, että menkää vaan ja puheensorinan loitontuessa jäin puhaltelemaan, kuuntelemaan äänettömyyttä ja katselemaan suon yläpuolella leijuvaa satumaista usvaa. Ihan mieletöntä kun mikään ei surise, pörise tai kohise. Ilma oli täysin tyyni, joten edes tuulen huminaa ei kuulunut. 



Ensimmäiset kymmenen kilometriä taittui lenkkareilla kutakuinkin kuivin jaloin hiekkaharjuja ja kohtuullisen kuivaa metsänpohjaa tallaten, mutta ennen Sikosuon laitaa kulkevaa turvemössöosuutta vaihdoin suosiolla lenkkarit kumppareihin. Periaatteessa koko matkan olisi voinut rontostaa saappaissa, mutta tuollaisella matkalla jalkineiden painolla on aika suuri merkitys, joten vaihdoin vielä takaisin lenkkareihin märimmän pätkän jälkeen. 





Polun varrella pulleita puolukoita het ihammattomasti!!  
 Kuivempaa siivua...


Tapahtuman järjestäjät olivat kuskanneet reitin varrelle mehua ja pientä huikopalaa. Ennen viimeistä osuutta tarjolla oli hernekeittoa Kaihiharjun päheissä maisemissa, jonka jälkeen lähdettiin viimeiselle, seitsemän kilometrin osuudelle.

Yhteensä matkaan kului aikaa taukoineen kaikkineen noin seitsemän tuntia, joista kävelyn osuus oli ehkä  5,5 tuntia. Tapahtumassa ei ole ajanottoa, eli patikkaretkelle voi jokainen peruskuntoinen lähteä viettämään mukavaa syyspäivää ilman suorittamista ja kisafiilistä. 
Se ei ole matka mikä tappaa, vaan vauhti.

 Ja loppuun vielä infopläjäys (ja heikkolaatuisempia, puhelimen kameralla otettuja kuvia) niille, jotka innostuivat aiheesta:

Arpaisten kämppä

Arpaisten kämppä on Metsähallituksen ylläpitämä autiotupa, jonne voi kuka tahansa mennä koska vaan eräjormailemaan, saunomaan, tulistelemaan ja nauttimaan Suomen luonnosta. Reitti on koko matkalta merkattu niin hyvin, ettei eksymisen vaaraa ole, mutta matkaa voi taittaa myös pienemmissä pätkissä. Auton voi jättää esimerkiksi Pohjoiselle parkkipaikalle, josta on matkaa kämpälle 3,4 km (leveää helppokulkuista kumpuilevamaastoista polkua, jota pääsee kulkemaan lastenvaunujenkin kanssa) tai itäiselle parkkipaikalle, josta on vain puolen kilometrin kävelymatka. Matosuon natura-alueelle pääsee helpoiten Läskilammen (ja kuka näitä edustavia nimiä keksii) parkkipaikalta.


Huvila ja huussi.
Arpaisten kämppä

Kannattaa ehdottomasti poiketa polulta polulle sikälimikäli liikut jossain Soini-Ähtäri -akselilla, tai lähteä vaikka varta vasten tänne retkeilemään!



19 kommenttia:

  1. Ihanat kuvat ihanasta maisemasta. Tuli kova hinku vaeltamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pirkko! Luonnossa liikkuminen on kyllä rentouttavaa! :)

      Poista
  2. Kaunis luonto <3 http://valkoinenhaave.blogspot.fi/

    VastaaPoista
  3. Ihania maisemia. Olet pidemmän lenkin tehnyt kuin mä tänään.
    Meillä on tässä meidän lähiön lähettyvillä Natura-aluetta ja erilaisia luontopolkuja.
    Oli niin kaunis päivä, että lähdin kävelemään pitkospuita pitkin. Se ei ole mikään pitkä reitti, mutta ihana fiilis tuli kuitenkin. Sai minut kaipaamaan lapsuuden retkille Perniön Teijolle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katri! Täällä Seinäjoellakin on hyviä luontopolkuja! Aina ei tarvitse lähteä Lappiin, vaan muuallakin Suomessa on kauniita kansallispuistoja ja metsäpolkuja, usein lähempänä kuin luulemmekaan! :D

      Poista
  4. No voihan rähmäkäpälät. Meillä OLI muuten tyky-päivä tuolla kyseisellä patikalla. hups. (kirii samalla vanhat postaukset, kun ei oo ollu aikaa istua koneella) -henna-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä!!! No jopas oli sattumaa! Minkä matkan kuljitte? Oliko teillä kiva päivä? Peränpitäjän ominaisuudessa ei juurikaan tutustu uusiin ihmisiin, kun ohikulkijoita ja vastaantulevia ei ole. ;)

      Poista
  5. ONpa kaunista! Ihania kuvia olet saanut :)

    VastaaPoista
  6. ONpa kaunista! Ihania kuvia olet saanut :)

    VastaaPoista
  7. Luin eilen koko blogisi läpi. Oli mielenkiintoinen ja kannustava, kuin hyvää kirjaa olisi lukenut. Hoidat hyvin lapsiasi, kotiasi ja itseäsi! Sinulla on hyvät arvot! Tykkäsin kovasti ja jollain ihme tavalla sain voimaa omaan elämääni. KIITOS!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, et usko kuinka paljon toit hyvää mieltä kommentillasi! Varsinkin nyt, kun oma olo työelämän aloittamisen jälkeen ei ole erityisen... noh, mieltäylentävän kukkea! XD Kiitos kauniista sanoista ja mukavaa joulun odotusta sinulle. :)

      Poista
  8. Aivan ihania kuvia! Jo noita katsellessa mieli lepää, mitä onkaan kun pääsee tuonne tarpomaan.
    Poikkea vierailulla blogissani, siellä on sinulle tunnustus. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marjaana kommentistasi, tunnustuksesta ja haasteesta! Yritän vastata siihen kunhan tältä live-elämältäni joudan. :)

      Poista
  9. Ihania kuvia!
    Mä oon miettiny näitä lähisuedu kivoja luontokohteita, kiitos taas uudesta vinkistä! :)
    Vaellustaustaa ei ainakaan vielä ole, mutta pienestä alotetaan.
    Klikkauduin lukijaksi, sulla on kiva blogi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Sumi! Kiitos kommentistasi ja tervetuloa lukijaksi! Samoin en minäkään mikään vaeltaja ole, enempi sellainen luonnossa liikkuja ja "makkarat kainalossa"-retkeilijä. Mutta siis täältä pohjanmaan alueeltakin löytyy tosi hienoja maisemia ja kivoja luontopolkuja, niistä on hyvä aloitella! :)

      Poista