sunnuntai 25. lokakuuta 2015

Sunnuntain setti.






Pikkuinen Kersti, täpäkkä neiti on oppinut istumaan ilman tukea! Nyt kuluu aika leikkikalujen kanssa entistä paremmin, kun saa molemmat kädet käyttöön. Toisen lapsen kanssa osaa jotenkin paremmin nauttia jokaisesta kehitysvaiheesta ilman, että odottaisi intopiukkana seuraavaa edistysaskelta. Toki jokainen uusi opittu taito ilahduttaa lapsen itsensä lisäksi myös äitiä. Ja isosiskoa! 


Käytiin kannattamassa paikallista urheiluseuraa osallistumalla perinteiseen Viisarinkääntöhölkkään. Meinas jäädä lähtemättä koko lenkille suttuisen sään vuoksi, mutta naapurin rouva innostui aiheesta ja lähdettiin yhdessä pinkomaan kuuden kilsan matka. Mukava käydä silloin tällöin testaamassa kuntoaan tällaisessa tapahtumassa,  ja vaikkei kilpailekaan muuta kuin oman pään ja kunnon kanssa, on jännä juttu huomata, miten sitä saa ihan toisenlaisen kisavaihteen silmään verrattuna peruslenkkiin. Tällä kertaa matka taittui n. 38 minuuttiin.

 Kersti ei ole onneksi kovin tarkka päiväunien ajankohdista; pidin aamupäivällä neitiä tarkoituksella hereillä vähän normaalia kauemmin, niin unta riitti koko reissun ajaksi ja sain juosta ilman ylimääräisiä huoltokatkoja.



Lenkkiseuralainen <3






Iltapalaksi hörppäsin kitusiini 
aurajuustoista punajuurisosekeittoa, 
kyytipojaksi pala leipää ja raejuustoa. 
Tää on ihan törkeen hyvää, 
etenkin näin hellankulmalta
nopeesti ryystettynä.
Keittelin loppukesästä tätä mössöä ison kattilallisen, 
soseutin ja nakkasin pakastimeen 
sopivan kokoisiin annosrasioihin. 
(Jätin kerman pois, lisään sen keittoon 
vasta uudelleenlämmitysvaiheessa.)





 Mukavustuttavaa alkavaa viikkoa!







2 kommenttia:

  1. Onnea Kersti! <3 Ja onnea huikeesta juoksusuorituksesta, vielä vaunuja tönäten, Huh Huh!

    VastaaPoista