Ooo, kesän lapsi mä ooon!

 

 Parin kuukauden mittainen kesäloma alkaa olla loppusuoralla, tämän viikon jälkeen etsitään herätyskello, viritetään se toimintakuntoon ja yritetään suoriutua kouluun, töihin ja hoitoon. Viileästä kesästä huolimatta kameran muistikortille on tallentunut muutamia kesäisiä kuvia, joilla voi huijata muistia luulemaan, että kovin olin aurinkoinen ja lämmin se kesä 2017.

 Tikanheittoa vanhassa mummulassa.

 Ollaan vietetty kesää pääasiassa kotona ja torpalla, jokunen vierailu on tehty myös mummulaan ja vanhaan mummulaan. Ei olla tehty oikein mitään ja tavallaan kaikkea. Sirkushuvien sijaan ollaan uitu, saunottu, ulkoiltu, touhuttu torpalla, kerätty ja kasvateltu kukkia, syöty jäätelöä, poimittu metsämansikoita, kierrelty kirpputoreja, tavattu ystäviä ja sukulaisia, pilkottu polttopuita ja nukuttu piiiitkiä päiväunia. Viivi on ollut meistä ainoa, joka on seikkaillut maakuntarajojen ulkopuolella (kiitos kummitäti Marjaana + Tomppis Helsingin reissusta). Heinäkuun alussa Viivi osallistui myös kaupungin järjestämälle kesäleirille.

 

 

Viivin kummitädin (mun siskon) mies oli bongannut vaihtolavalta kelpofillarin (ja vähän muutakin kerrostalon parvekkeelle sopivaa sisustusrojua, vaimo respect) ja rassannut sen kuntoon Viiville mökkipyöräksi. Voi mahoton, hirveen kiva! Tyy-töt tykkää, tyy-töt, tyk-tyk.

Aurinkoista elokuuta! <3

Mööbelivalssia

 Edellisesssä postauksessa mainitsinkin, että juhannussiivojen sivutuotteena sijoittelin torpan huonekalut uusiin paikkoihin (alkuperäisen järjestyksen näet täältä). Kuisti on eristämätöntä tilaa, jonka lämpötila vaihtelee samaan tahtiin ulkolämpötilan kanssa, joten nukutaan ja oleskellaan kylminä iltoina "tuvan puolella".

 

Keinutuoli ja ompelukonepöytä loikkasivat kynnyksen yli tupaan. Vintiltä löytyi paloiteltu valkoinen sängynraato, jonka kasasin kokoon. Ei nyt mikään helmi menneiltä vuosikymmeniltä, mutta ajaa asemansa. Kamarin toinen sänky on levitettävä laveripeti, joten täällä mahtuu yöpymään kolme aikuisen kokoista ja yksi vuodevaatelaatikkoon mahtuva tyyppi. (Kuvanottohetkellä Kersti porskuttaa päikkäreitä tuolla laatikossa, jonka nostin sängylle siivouksen ajaksi.)

Porstaa ja mäntysuopaa.

Iso ruokapöytä tuvassa oli meidän tarpeisiin ja elämäntyyliin hieman epäkäytännöllinen, sillä aika harvoin tarvitaan ruokailutilaa kuudelle sisätiloissa. Siirsin ison pöydän kuistille ja toin sieltä tilalle pienen sievän pöytäryhmän tuoleineen ja torpan entisen emännän "morsiussängyn", jolloin saatiin lisää oleskelu ja löhöilytilaa tuvan puolelle.

Voi apua tuota himmeliä, sopii kivasti juhannukseen. 

Mä oon jotenkin ignoorannut koko höskän mun näkökentästä, nyt vasta huomaan sen tästä kuvasta. :D

 Tässä kuva kuistin keittiönurkkauksesta, jota EI OLE siivottu kuvausta varten. Miten mulla aina räjähtää tollee. :D Irvistelevä mäntylipasto on muuten myös kamarista ulos kannettu ja odottelee nyt korjausta/loppusijoituspaikkaa tuossa ulko-oven pielessä.

 Kesäkuisti! <3

Joskus olis ihana löytää tuohon oikeasti vanha pirtin pöytä penkkeineen. Nykyinen pöytäryhmä on kuitenkin tosi tukeva ja se on maalattu saman väriseksi muiden huonekalujen ja väliovien kanssa, joten se on mun makuun ihan nätti ja käytännöllinen.

Kirpparilta löysin kauniin valoverhon (eurolla!), jota mallailin hyttysverkoksi oviaukon suulle. Täytyy vielä ommella verhoon tankokuja ja pätkäistä verhotangosta sopivan kokoinen pätkä ja kiinnittää hökötys oviaukon yläpuolelle.

 Ja sitten loppuun vielä nostalgiapläjäys:

Mäntysuopa-syreeni on sellainen tuoksumix, joka tuo mieleen leikkimökin siivouspäivän. joka elää mun mielessä yhtenä rakkaimpana kesämuistona. 

Nyt on Maijulla vähän isompi leikkimökki, jossa kikkailla ja kokkailla. 

Aurinkoista heinäkuuta!