sunnuntai 29. huhtikuuta 2018

Vuosi villaisten vällyjen välissä ja mieletön munkki





Aika tarkasti vuosi sitten tähän aikaan päivitin vanhoja kulahtaneita petivaatteita uusiin. Rippikouluikää lähestyvä runkopatja oli (ja on edelleen) nateva ja hyväkuntoinen, mutta petauspatja oli tullut auttamatta tiensä päähän, samoin peitto oli uusimisen tarpeessa.


Olin kuullut ja lukenut paljon hyvää Porin Villa ja Peitteen valmistamista patjoista ja muista petivaatteista, ja pitkällisten pohdintojen lopputulemaksi päädyin hankkimaan heidän valikoimistaan kasettisijauspatjan,  (sijaus)patjansuojuksen ja  paksun villatäytteisen peiton.

futon


Paksusta villatäytteisestä peitosta tuli heti ensimmäisen yön jälkeen nuukan sähkölämmittäjän ja viileässä viihtyvän nukkujan hittituote! Samoin sijauspatjaan ja helposti pestävään patjansuojaan olen ollut tosi tyytyväinen, luonnonmateriaalit lämmittävät tasaisesti, eivätkä hiosta, aiheuta sähköistymistä tai kerää pölyä, kuten keinokuidut saattavat tehdä. 


Tuotteisiin tykästyneenä ajattelin ostaa jossain vaiheessa myös lasten sänkyihin uudet patjat ja peitot. Tuotteet ovat aika hintavia (toki myös hintansa arvoisia!!!), enkä sen vuoksi ollut malttanut hankintaa tehdä. Olen selaillut silloin tällöin myös tori.fi:n tarjontaa, mutta käytettyjä/hyväkuntoisia patjoja ja muita rytkyjä on ollut myynnissä tosi hintsusti, ja silloinkin niissä on ollut korkea hintapyynti. 

..kunnes onni potkaisi ja suosi köyhää!

 Löysin nimittäin kahden patjan ja rungon setin, josta myyjä halusi päästä pikaisesti (toisin sanoen todella edullisesti) eroon muuton vuoksi. 


Setti sisälsi siis seuraavat tuotteet:



Villa-Luonnonkumi 2     Futon - patja Villa-Luonnonkumi 2     Futon - patja
   
(kuvat lainattu valmistajan sivuilta)
(kuvat lainattu Ikean sivuilta)


Olisin ollut valmis lähtemään parin sadan kilsan päähän Jyväskylään hakemaan patjoja omalla pikkuautolla, mutta myyjä halusi luopua myös rungoista, joita en olisi saanut sopimaan volkkariin kirveelläkään (tai ehkä just ja juurikin sillä). 

Joskus kuitenkin osuu tähdet ja muut taivaankappaleet kertakaikkisen mallikkaasti kohilleen: Ylivieskassa asuvat myyjän vanhemmat olivat menossa peräkärryn kanssa tyhjäämään loppuja tavaroita Jyväskylän kämpästä lauantaina. Samana päivänä seinän takana asusteleva luottonaapuri oli puolestaan kotiutumassa Hiacella pohjoisesta, ja muutamien viestien ja puhelinsoittojen jälkeen saatiin ajoitettua treffit Ylivieskan AaBeeCeelle sillai sievästi, että Jyväskylästä muuttokuorman kanssa palaava saattue ja lapinreissulla ryvettynyt Hiace-kuski kohtasivat onnistuneesti toisensa ja patjat runkoineen olivat taas askeleen lähempänä uutta omistajaa!




Rungot kotiinkuljetettuna odottelemassa jatkojalostusta ja loppusijoituspaikkaa.



 

Laitettiin molemmat patjat nyt päällekkäin Viivin huoneen sänkyyn vaahtomuovipatjojen tilalle. Patjojen myyjällä on ollut käytössä petarit patjojen päällä, joten ne ovat pysyneet tosi siisteinä. Kerstillä on käytössä postauksen aloituskuvassa näkyvä Ikean rautasänky, johon nyt hankittu patja tulevaisuudessa sopii, kunhan sänkyä jatkaa täysiin mittoihin. Pitää miettiä, jos luopuisin olohuoneen isosta sohvakompleksista, siirtäisin Viivin huoneen sohvasängyn olkkariin, ja toinen runko+patja jäisi Viiville. Katsotaan, kuinka mööpleeraus järjestyy.


Patjojen ja runkojen arvo uutena ostettuna olisi siis ollut yhteensä huikeat 1430€.
(Futon 580 € x 2, rungot+jalat 135 € x 2)


..ja arvaatka mitä maksoin?

50 € 

Siis vain viiskymppiä,uskomatonta, mutta totta!
 Lisäksi maksoin naapurin ukolle pienen korvauksen kokemastaan kivusta, särystä, vaivannäöstä ja puhelinahdistelusta. :D 

Joskus odottelemalla (sitä oikeaa) säästää sen, 
minkä hätäilyllä häviää. 

Edit: Tämä postaus ei ollut kaupallinen mainos tai blogiyhteistyö. :)


 

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Synttärikemut makkarateemalla


Kersti täytti pari viikkoa sitten kolme vuotta. En ole aimminkaan juhlien järjestämisestä stressiä repinyt, ja nyt kun tässä on ollut vähän kaikenlaista säpinää pitkin kevättä, ajattelin vetäistä synttärit simppeliäkin simppelimmällä linjalla.
Alussa oli suunnitelma.
Perjantaina naapurikemut, lauantaina kummit. 

A. Siivoan
B. Käyn kaupassa
C. Leivon kakun

Viikko aikaa. Heleppo homma. Nou probs.

Maanantai: Kerstillä oksennustauti.
Tiistai: Kersti kunnossa. Äidillä oksennustauti.
Keskiviikko: Äidillä välikuolemapäivä. Kersti hoidossa.
Torstai: Joukkue täysilukuinen. Kersti hoitoon. Äiti töihin. Viivin kuskaus harrastukseen. 
Äiti iltatöihin (Kersti mukaan).

Perjantaiaamun ideaalitilanne:

A. Kämppä siisti. POMMI!
B. Kauppa-asiat hoidettu. JÄÄKAAPISSA VALO.
C. Kakku leivottu. NIIN MIKÄ?

Blan B:

Hajaantuminen: töihin, kouluun, hoitoon. 

Töistä kauppaan. Kersti kotiin. Tytöt ulos. Äiti sisään. Pikasiivous. Tytöt sisään. Plimplom. Vieraat sisään. Kas näin se käy!



Näillä resursseilla saa aikaan tällaista! :D

Onnittelulaulun saattelemana ja vieraiden tikahtuessa nauruun ojensin Kerstille upean, hopeatarjottimelle kyhätyn luomuksen!


NyrRillataan! 



Jumo-kokoinen pallogrilli on keväinen kirppislöytö, 10€!


Oheistilpehööriä kylykeen ja ääntä kohti.


Juhlahumusta haltiotunut fleece-asuun sonnustautunut synttärisankaritar ehti hotkaista ekan makkaran, ennen kuin hitailla käyvä kuvaaja ehti asemiin. :D

Että semmoset teemasynttärit.

Mitä tästä opimme?
Ilman kakkua voi olla hauskaa! 
Ilman hauskaa voi olla tylsää. 

Loppujen lopuksi elämä perustuu valintoihin. Aina voi mennä sieltä, missä aita on matalin. ...tai voi tehdä niin kuin minä (suositeltu valinta), ja oikoa sieltä, missä aitaa ei ole koskaan ollutkaan.

Rennonletkeetä alkuviikkoa!

sunnuntai 15. huhtikuuta 2018

Vähemmän valmista, enemmän kesken


Nyt on taas sellainen aika vuodesta, ettei käsitöiden saralla tahdo tulla valmista mistään. Hyvin aloitetuista ja vielä paremmin kesken jätetyistä töistä saisi puolestaan kyhättyä vaikka näyttelyn.

Näiden Niina Laitisen suunnittelemien Ystävänpäiväsukkien KAL (yhteisneulonta) alkoi jo tammikuussa ja sukkien deadline oli nimensä mukaisesti ystävänpäivänä. Miten meni noin niinku omasta mielestä, kun kantapäähän saakka kudotut sukat irvistelivät käsityökopan reunalla vielä pääsiäisenpyhinäkin...? Ei näin Maiju, ei näin.




Niinan ohjeesta poiketen muokkailin ja poistin joitakin kuvioita. Lisäksi paransin nilkan kohdalla istuvuutta tekemällä siihen pätkän resoria. Myös jalkaterässä piti kavennella silmukoita enemmän kuin Nalle-langalle suunnitellussa alkuperäisessä reseptissä määrättiin, joten se aiheutti semisti päänvaivaa kuvioiden suunnittelun osalta.



niina laitinen

Kirjoneule taiteenlajina on tuottanut suurta tuskaa ja ahdistusta, ja sitä on pitänyt harjoitella pitkään ja hartaasti, mutta pikkuhiljaa käsiala alkaa muokkaantua tasaisempaan suuntaan. Treeni on tuottanut toivottua tulosta! :D


Mukavaa ja aurinkoista alkavaa viikkoa!
 

tiistai 3. huhtikuuta 2018

Kevät, vai mikäseoli


HiPHei, kevät ja sillee. Kipaistiin pääsiäisen pyhinä torpalla nuuskimassa nurkkia ja tsekkaamassa paikallista lumitilannetta... Luntahan oli täälläkin vuodenaikaan nähden varsin mojovasti, mutta räystäistä tippui vesi ja kuistille paistava aurinko lämmitti jo lupaavasti. Että äläpä hättäile,istu mättäälle, kyllä se kevät sieltä vielä tulloo.



Luonteenlaadulleni tyypilliseen tapaan unohdin lähtötutinassa lumilapion kotiin, mutta sain kivan kinttupolun aikaiseksi lippamaalla jalan alla pyörivää lumimuhjua syrjemmälle ison saavin avulla. Konstit on monet, sano kissa ku akalla pöytää pyyhki.


Hetken aikaa saa vielä iso keltainen kaveri killittää ja taivas roiskia vettä, ennen kuin pääsen  pihakallioille askartelemaan pallogrillin, sytytysnesteen ja kärkkäripaketin kanssa.








Tulevana viikonloppuna ollaan lähdössä Vantaalle. Mulla on siellä suunnilla koulutuskuvioita, majoituksesta ja lampaideni kaitsennasta vastaa jälleen kerran matkailupalvelu M&T, kiitos vain jo etukäteen!


Mikäli entiset merkit paikkansa pittää, palveluun saattaa sisältyä pieniä määriä *!#tuilua:

Oltiin jouluna siskon perheen kanssa yhtä aikaa porukoilla yötä, illansuussa arvottiin petipaikkoja ja levitettiin vällyjä.
Meidän äiti: Onkos sillä Maijulla jo peitto?
Minä (Maiju siis): Ei oo.
Matkailupalvelun jäsen M (siskoni): Ei se mitään tartte, se voi käpertyä itsesääliin!


Eli tällä puheella M, ottaisin sen muhkuraisen sohvapaikan heti siitä ison vetoisan ikkunan alta, kiitos! Näemme! <3