Touhuja torpalla

Ollaan typyköiden kanssa ehditty viettää jo muutama päivä ja yö torpalla, ja aletaan pikku hiljaa tehdä tuttuvuutta tämän 150 vuotiaan ikäneidon kanssa. Vaikuttavinta tuvassa on kauneuden lisäksi hiljaisuus. Siis sellainen totaaliäänettömyys. Öisin kuuluu kyllä luonnon ääniä ja lintujen tsirputusta, mutta itse talo on mykistävän hiljainen. 

Kerstin unipesä on vuodevaatelaatikossa ja me Viivin kanssa ollaan vuoroteltu patjamajoitusta laverilla ja lattialla. 

Pönttömuurin kanssa päästiin heti ekalla tikun raapasulla yhteisymmärrykseen ja se onkin koko torpan ensisijainen ja luotettavin lämmönlähde. Tuvan valkoinen kookas leidi on hieman oikukkaampi: matalapaineella tupsauttaa kivasti savuja tupaan, mutta vetääkin aina kun sen pään ottaa.

Mun pienempi härppäkärpänen on kovasti innoissaan suunnilleen joka hommasta, mitä torpalla tehdään. MINÄKI! Sain kertaalleen pyyhkäistyä tuvan lattiat, takan ja muut pinnat, mutta täytyy ne mennä täs kesän päälle (jos saan olla päivän ilman muksuja tai saan pikkupimulle kaitsijan) porstaten läpi. Nythän kuivaan kyynärpäitä myöten mäntysuopavedessä uiskentelevat kätöseni tasasin väliajoin perussettiin kuuluvilla "Kuoli mulle omena" "Mulla on hilveä haju hoututta" "Anna vettä, mulla on hano" -aiheisilla huoltokatkoilla, jotka eivät varsinaisesti sujuvoita työn etenemistä.

 

Heittelin myös kaiken saunakamarista liikenevän irtaimiston permannolle, keräilin nurkista enimmät hiirenkikkarat ja näytin hirsiseinälle ja saunapaneeleille, mistä on juuriharja, mäntysuopa ja pohojalaanen akka tehty.

"Älä käy päälle rotta."

Nurmolaista vihannesta mediumisti kärvennettynä. 

"Vilvoitteluosastollamme, söpö kaksivuotias, tule katsomaan."

(ja toi repliikki Veljekset Keskisen lipevällä naiskuuluttajan mainosäänellä)

Ollaan saatu myös ensimmäiset sukulaisvieraat houkuteltua möksää ihmettelemään, mun vanhemmat ja nuorin pikkusisko (11v.) kävivät pyörähtämässä.

"Pitäisköhän tuo puu..... MOUUUUUR-RYNKSSS!!! ...tuosta kaataa.

Joku vähäpuheinen metsurimies antoi ilmeisesti hyväksynnän tyttärensä tuoreimmalle hankinnalle...

...ja pilkkoi samaan hengenvetoon kasan klapeja mitä ilmeisimmin tuparilahjaksi. Respect. 

Siitäpä torpan uusi omistaja sitten sievästi yön pimeinä valoisina tunteina kärräsi kottikärryillä klapukat toiselle puolelle pihaa ja pinosi ne seinustalle kuivumaan.

...ja risusavottaa lisäksi, kun kerran vauhtiin päästiin!

 

Torpan ruokahuolto hieman vielä prakaa. Kuistin keittiönurkkaus on ehostamatta, entisten asukkaiden kaasuliesi todettiin epäkuntoiseksi, eikä tuvassa ole puuhellaa ja kylmäsäilytystilatkin puuttuvat. Ollaan tosin nyt tehty vain vuorokauden mittaisia reissuja kerrallaan ja otettu kylmälaukkuun vain sen verran muonaa, kun on ajateltu syödä. Evästäydennystä (ja kerran pitsat) ollaan kipaistu hakemassa 7 km päästä Peräseinäjoen keskustasta. Pallogrilli löytyy ulkovarastosta, mutta se on vielä talviteloilla ja takassa voi paistella ja lämmittää jotain ainakin niillä keleillä, kun se vetää. :D 

Sain äitiltä tuparilahjaksi käytännön kätevät tuhkalapiot. Pönttömuurissa ei ole arinaa, vaan tuhkat lapioidaan suoraan pesästä veks, ja nämäpä olivatkin tosi hyvän mallisia siihen tarkoitukseen. Toisen vien saunalle ja toinen jää tupaan.

Meillä on oman perheen kesken karskia huumoria (niinkuin "pakettikortista" pystyy joku nokkela päättelemään). Saatetaan laittaa toisillemme viestiä, että "Heippa, vähänkö löysin hyvän biisin sun hautajaisiin!".

Ehdittiin toiveikkaina istuttaa jo muutamat kesäkukkaset ruukkuihin, ja nyt tietysti jännitän makaako ne kaikki pitkin pituuttaan ensi yönä pyyhkäisevän hallan jälkeen. NYYYH! Toivotaan parasta. Halla, ole kiltti, älä syö mun kukkia.

Keekis, meidän ihana varamummu!

Netin välityksellä yksi jos toinenkin on löytänyt itselleen puolison, mutta mulle kävi vähän hassusti ja samalla onnekkaasti: löysin ihan vaan vahingossa mummun!

Meillähän on semmoinen tilanne, että tytöillä ei ole kuin yksi mummula. Lasten isän puoleiset isovanhemmat ovat kuolleet ja lapset eivät ole heitä koskaan tunteneet, ja näin ollen itsellänikään ei ole (ollut) anoppia. Omat vanhempani asuvat tunnin ajomatkan päässä, molemmat ovat vielä työelämässä ja huolehtivat myös äidin puolen vanhuksista, joten sellaista helposti saatavaa arkiapua ei ole tarjolla, vaikka muuten he ovatkin meidän elämästä kiinnostuneita ja osallistuvat siihen omien mahdollisuuksien mukaan.

Blogini kommenteissa vilahtavan Keekis-nimimerkin takaa löytyy meidän perheen virtuaalivaramummu ja mun ihana anoppi. Aniharva on niin onnekas, että saa itse valita anoppinsa! 

Ollaan Keekiksen kanssa tutustuttu tämän blogin välityksellä suunnilleen noin vuosi takaperin, ja nyt suhteemme on edennyt siihen vaiheeseeseen, että lähettelemme toisillemme whatsap- ja sähköpostiviestejä ja suunnittelemme livetapaamista tälle kesälle.

--- 

 Keekis, viisas ja elämänmyönteinen kanssamatkustajani, olet ilahduttanut elämääni hilpeällä huumorilla ja sykähdyttänyt sydäntä riipaisevilla kannustuskommenteilla. Sinulla on sellaista kokemusta, näkemystä, ymmärrystä ja avarakatseisuutta, jota voin vain ihailla ja yrittää ottaa opiksi. Viimeksi tänään känkkäränkkäpäivän päätteeksi sähköpostiin saapunut piiiiiitkä viesti sai silmäkulmani kosteiksi. Itkusta ja naurusta. 

Kirpparilla tuli vastaan kaksi Arabian Maisema-kupposta muutamalla eurolla vähän sen jälkeen, kun olin ostanut Torpan. Muistatko kun puhuttiin noista!? Oliko pakko ostaa, oliko? Nyt ne odottaa korkkausta ja kilistelyä, ihan vain meitä kahta varten. <3

Keekis. Olet tärkeä ja ihana! <3

Ps. Vähän jänskättää meidän tulevat ensitreffit, mitäs jos ei miellytetäkään toisiamme livenä....? Mä oon se, jolla on punainen neilikka rinnassa ja pällistelen huolettoman vaivaannuttavasti ympärilleni. :D

 

Suuri kuvapostaus: Torpan piha ja puutarha

Heitetäänpäs seuraavaks ruikkari Torpan pihapiirissä, joka on myöhäisestä keväästä johtuen edelleen pääväriltään rusahtavan harmaa. Torppa on rakennettu alunperin kalliolle järven rannalle. Sittemmin matalahko, mutta suuri järvi on kuivattu viljelysmaaksi, ja torpalta avautuu (osittain puuston peittämä) maisema laajalle peltoaukealle. Pihan korkein kohta on siis kalliomaata ja muu pihapiiri metsämaata ja vanhaa puutarhan pohjaa. Torppa on ollut vakituisena asuntona viimeksi vuonna 1975, ja pihamaalla on paljon villiintynyttä "hyötypuutarhaa", omenapuita, raparperia, vattuja, metsämansikoita ja viinimarjoja. Jännityksellä odotan, minkälaista kasvia ja kukkaa maaperästä kesän mittaan pukkaa! 

Tästä ekasta kuvasta (ja muistakin kuvista, joissa tupa vilahtaa) näkyy aika hyvin maastoerot ja se, että torppa on rakennettu korkealle kalliolle. Kuvaajan vieressä on kaivo ja takana on liittymä, josta tullaan pihaan ja johon jätetään auto parkkiin.

Tupaa vastapäätä olevan entisen navetan, nykyisen sauna/varastorakennuksen päädyssä on edellinen omistaja pitänyt pienehköä kasvimaata. Viime vuosina se on saanut rehottaa luonnontilassa ilman hellää hoivaa ja huolenpitoa. Kasvilajeista tunnistin villiviinin ja raparperin. 

"Joo me noustaan, joo me noustaan, selkä taipuu ja polvet joustaa."

Tähän ajattelin (ehkä jo tänä vuonna) kehitellä pienimuotoista kasvilavaviljelystä. Odotan kuitenkin, jos tuosta heinäntuheikosta nousee jotain säilytettävää, ennen kuin tempasen pohjalta pilkottavan muovin ja kaiken sen päällä kasvavan roippeen pois. 

Tässä kohtaa maa viettää riukuaidan suuntaan, ja varmin konsti estää maan luisumista sulamis- ja sadevesien mukana olis ehkä kaivaa kaikki maa-aines tuosta pois ja kipata kunnon satsi mursketta pohjalle. Kokeneemmat kertokaas ideoita ja ehdotuksia!

Vadelmaa, tätä lajia tontilla sitten piisaakin!

...samoin kuin metsämansikkaa. Vai onko se ahomansikkaa oikealta nimeltään. Anyway.

Meitä ei olekaan aivan vähän!

Villiintyneiden vattujen kerho!

Ulkorakennus ja aitta "sepän paja"... tajuan muuten vasta nyt kuvaa katsoessa, että sen yksi sivu on näköjään punainen! Toinen kylki ja edusta on harmaa. :D 

Samaa vatukkoo eri suunnasta.

Tästä kuvasta katsoen oikealla, suuren ja vanhan pihlajan alla on torpan muinaisten asukkaiden puutarha, jossa kasvaa pari vanhaa omenaapuuta ja viinimarjoja. Ja niitä vattuja! Luultavasti tässä on ollut myös peruna-kasvimaan paikka, ja sellaisen siitä voisi saada vieläkin sievoisella maanmuokkauksella.

Suuri ja vanha pihlaja näytti aivan pystyyn kuolleelta, mutta sen oksat ovat täynnä pulleita silmuja!

Puutarhan reunoille on ladottu kiviä muuriksi, joka on ajan myötä sammaloitunut kauniisti.

Täällä viihtyy jotkut muutkin kuin me! 

Pöntöissä asuvien lintujen lisäksi olen bongannut puolisen tusinaa linnunpesää.

Viinimarjat kasvavat valtoimenaan.. täytyy näitäkin vähän tukea ja katkoa syksyllä/ensi keväänä. Ajattelin siirtää pari "puskaa" kokeeksi tänne rivarin takapihalle.

Todennäköisesti mustaherukkaa...

...ja luultavasti punaherukkaa. Nain paattelisin ma.

Tässä vielä tuota entistä puutarhan pohjaa, johon on ajan saatossa kasvanut muutama haapa ja koivu. Tien vieressä lähellä ojaa kasvaa vadelmia.

Torpan pihaan on kaksi liittymää. Tämä kuva on otettu suoraan torpalta alaspäin, vasemmalle jää äsken kuvattu puutarha.

Maata nuoleville ränsistyneille katajille on annettu lähtökäsky. SOOORIII! 

Niiden tilalle ajattelin polokasta pari syreeniä. 

Tämä "pääsisäänkäynti" on todella kaunis (tai on sen jälkeen kun noi katajanreuhkat tuosta häippäsee), mutta käytetään nyt tässä vaiheessa toista liittymää kulkuväylänä, syykin selviää kohta.

Koska ROTKO.

Tuvalta päin jos juoksee suoraan tietä alas, putoaa äkkijyrkkään rotkoon! Ja siksipä ei suositella tätä kulkuväylää meidän kaksivuotiaalle tättähäärälle. Kuljetaan siihen saakka, kunnes järkeä on enempi kuin vauhtia, hieman sivusta kulkevan liittymän kautta, joka on turvallisempi lapsia ajatellen. Onneksi pihapiiri ja tontti on päinvastaisessa suunnassa kuin rotko, ja siellä on leikkipaikkana metsää ja peltoa vaikka muille jakaa.  Kerstin kanssa ollaan käyty sillan kaiteella kurkkaamassa rotkoon ja lausumassa palopuheet. Nyt joka kerta, kun ajetaan autolla sillalta rotkon yli, kuuluu takapenkiltä "Ei taa mennä lotkoon, tinne puttoo. Ei Viivi mee, ei äiti mee, ei mummu mee, ei pappa mee. Ei taa lappet mennä. Hui hui."

Itselleni puutarhanhoitokokemukset rajoittuvat kutakuinkin oman kodin kesäkukkaistutuksiin, ruohonleikkuuseen ja koristearoniapensaan katkomiseen, joten kaikki ideat ja vinkit ovat kultaakin kalliimpia! <3

Torppakaupan kylkiässukat

 Se on Maiju täältä mielikuvituksettomien lahjaideoiden verstaalta taas terve!

Torppakaupan juridisten asioiden järjestymistä odottellessa kudoin jännityksissäni ja keskittymiskyvyttömyyksissäni tupaa myyvälle pariskunnalle muistoksi kaupantekijäissukat, jotka annoin heille lahjaksi avaintenluovutuspäivänä.

Rouvalle tein kirjoneulekuvioiset So Sweet Socks -sukat Adlibriksen Socki-langalla, jota testasin nyt ensimmäistä kertaa. Ensipuraisu oli miellyttävä, Socki on seiskaveikkaan verrattuna pehmeämpää ja liukuu puikoilla mukavasti.

Tällä samalla Niina Laitisen ilmaisella ohjeella olen kutonut sukat Seiskaveikasta Kerstin hoitotädille ja Nallesta Kerstin kummitädille.

... ja herralle kilikuttelin ihan tavalliset perussukat.
Lankana on jälleen kerran yksiväristä ja raidallista seiskaveikkaa.

Samaan pakettiin sujahti myös Fazerin sininen, kertakaikkiaan keksiliästä, eikö vain!