Vaunuttelua

(hermojen)Säästövinkki arkeen:

kauppaan vaunuilla & julkisen liikenteen hyödyntäminen.

Meillä on käytössä vanhemmalle tytölle ostetut, 2006 vuoden Emmaljungat. Ostin silloin(kin) muut vauvantarvikkeet käytettynä (pinnasängyn, sitterin, itkuhälyttimen, syöttötuolin), mutta vaunut halusin ostaa mieluisat, kestävät ja kunnolliset. Vaunut ovat Viivin vauva-ajan tavaroista ainoat, mitä olen säilyttänyt (joidenkin vaatteiden ja lelujen lisäksi). Muut tavarat olen surutta nakannut eteenpäin sitä mukaa, kun ovat meillä jääneet tarpeettomiksi. 

Vaunut ovat edelleen rungoltaan tukevat, samoin kangasosat ovat pysyneet ihmeen hyvässä kunnossa ja ehjinä eikä kuomukaan ole yhtään auringon nuolema. 

(kuva kesältä eräänkin kauppareissun/rullaluistelulenkin päätteeksi. Mahtuu, mahtuu.)

Vaunut on meillä päivittäisessä käytössä, luopuisin nyt kotona ollessa mieluummin autosta kuin näistä! :D Auto saattaa lojua katoksessa käyttämättömänä päivätolokulla, ajetaan sillä oikeastaan vain pitemmät matkat tai käydään kaupassa silloin, kun kerralla pitää ostaa enemmän kuin vaunuihin mahtuu. 

Tehdään suurin osa kauppa- ja kyläreissuista vaunuilla.  

Meidän arkea helpottaa se, ettei muksua tarvitse siirrellä turvakaukaloon/ostoskärryihin/matkarattaisiin, ei etsiä autolle parkkipaikkaa, eikä tunkea vaunuja peräloosteriin. Vauva saa nukkua rauhassa yhtäjaksoiset päiväunet vaununkopassa, eikä herää turhaa paikan ja kuljetusboxin vaihtuessa. Meiltä on lähimpään Siwaan kilsa, Prismaan kaksi, Citymarkettiin/Minimaniin neljä ja kaupungille (Seinäjoelle) kuusi kilometriä, eli kohtuullisen kärryttelymatkan päässä kaikki. Yleensä kuljetaan osa matkasta tai toinen sivu bussilla. En oo aikasemmin käyttänyt julkista liikennettä kuin pari kertaa, mutta nyt oon ihan liekeissä noista tunnin välein kulkevista busseista!

 Ja mikä parasta, kyyti on ILMAISTA. 

Täällä paikallisliikenne ei ole samallalailla suosittua kuin isommissa kaupungeissa, käytännössä kaikki kulkevat työmatkansa omalla autolla tai polkupyörällä. Julkinen liikenne pyörii koululaisten aikataulujen ehdoilla ja sitä hyödyntää pääasiassa eläkeläiset (ja minä). En tiedä missä laajuudessa lasten kanssa kotona olevat äidit tietävät tästä vaunuttelijoiden ilmaisedusta... Melekeen saa rastia käydä raaputtamassa bussin peräseinään, jos samaan kyytiin nousee toisetkin vaunut, vaikka useamman kerran viikossa ja pääasiassa päiväsaikaan bussilla kuljetaan.

Tänään oli huoltopäivä. 

Rapakossa rylläämisen jäljiltä vaunujen mukana kulkeutui eteiseen pienen hiekkalaatikon verran töhkää ja rungon alkuperäisväri oli lähinnä arvailujen varassa. Kannoin ratasosan pesuhuoneeseen ja näytin renkaille ja ränkylle harjaa ja fairyvettä. 

 Laadun tarkkailija ja virallinen valvoja .

Kersti löttää. <3

Nyt kuivattelen vaunuja yön yli, pitää varmaan laittaa saranoihin voiteluöljyä ja tehdä huominen lenkki huoltoaseman kautta, niin saadaan renkaisiin lisää ilmaa ja vaunut kulkemaan kevyemmin. 

-M-

Kauneutta

"Maailma on täynnä kaikkea kaunista. 

Pitää vain mennä niin lujaa ettei ehdi nähdä sitä." 

-Rölli-

Mielettömän kauniita syksyisiä aamuja. Ollaan ulkoiltu Kerstin kanssa joka päivä. Pieni nauttii raittiista ilmasta, ihmettelee tuulessa heiluvia puiden oksia ja maassa rapisevia lehtiä. Isokin nauttii.

Tänä aamuna tehtiin pitkä vaunulenkki pururadalla.  Maa oli hallan huurruttama ja vesilammikot riitteessä, matala aurinko paistoi puiden välistä. Onneksi muistin ottaa kameran mukaan. En tiedä koska seuraavan kerran tällainen elämänvaihe, että on mahdollisuus ulkoilla joka päivä valoisaan aikaan ja nauttia kaikista vuodenajoista.... eläkkeellä kenties?

Sunnuntain setti.

Pikkuinen Kersti, täpäkkä neiti on oppinut istumaan ilman tukea! Nyt kuluu aika leikkikalujen kanssa entistä paremmin, kun saa molemmat kädet käyttöön. Toisen lapsen kanssa osaa jotenkin paremmin nauttia jokaisesta kehitysvaiheesta ilman, että odottaisi intopiukkana seuraavaa edistysaskelta. Toki jokainen uusi opittu taito ilahduttaa lapsen itsensä lisäksi myös äitiä. Ja isosiskoa! 

Käytiin kannattamassa paikallista urheiluseuraa osallistumalla perinteiseen Viisarinkääntöhölkkään. Meinas jäädä lähtemättä koko lenkille suttuisen sään vuoksi, mutta naapurin rouva innostui aiheesta ja lähdettiin yhdessä pinkomaan kuuden kilsan matka. Mukava käydä silloin tällöin testaamassa kuntoaan tällaisessa tapahtumassa,  ja vaikkei kilpailekaan muuta kuin oman pään ja kunnon kanssa, on jännä juttu huomata, miten sitä saa ihan toisenlaisen kisavaihteen silmään verrattuna peruslenkkiin. Tällä kertaa matka taittui n. 38 minuuttiin.

 Kersti ei ole onneksi kovin tarkka päiväunien ajankohdista; pidin aamupäivällä neitiä tarkoituksella hereillä vähän normaalia kauemmin, niin unta riitti koko reissun ajaksi ja sain juosta ilman ylimääräisiä huoltokatkoja.

Lenkkiseuralainen <3

Iltapalaksi hörppäsin kitusiini 

aurajuustoista punajuurisosekeittoa, 

kyytipojaksi pala leipää ja raejuustoa. 

Tää on ihan törkeen hyvää, 

etenkin näin hellankulmalta

nopeesti ryystettynä.

Keittelin loppukesästä tätä mössöä ison kattilallisen, 

soseutin ja nakkasin pakastimeen 

sopivan kokoisiin annosrasioihin. 

(Jätin kerman pois, lisään sen keittoon 

vasta uudelleenlämmitysvaiheessa.)

Ohje löytyy täältä:http://www.valio.fi/reseptit/samettinen-aura-punajuurikeitto/

 Mukavustuttavaa alkavaa viikkoa!

Lähtökuopissa.

Lempipäiväni -tänään -blogin takana naputtaa -86 syntynyt nainen, kolmasluokkalaisen Viivin ja puolivuotiaan Kerstin äiti. Meidän kolmen koti sijaitsee Seinäjoella. Nautin käsitöiden tekemisestä, liikunnasta, lukemisesta, kirppistelystä, sisustamisesta, mukavien ihmisten seurasta ja pölijästä huumorista.

Tällä hetkellä olen kotona pikkuisen Kerstin kanssa, tarkoitus olisi äitiysloman loppuessa tammikuussa jäädä hoitovapaalle osimoilleen puoleksi vuodeksi  ja palata takaisin työmaalle elokuussa 2016.

En ole missään elämänvaiheessa ollut mikään ökykuluttuja, mutta varsinkin nyt edessä häämöttävä
hoitovapaa haastaa tarkan markan tytön suunnittelemaan talouttaan entistä huolellisemmin. 

Myös kesällä alkanut kaappien siivous & järjestely / turhuuksista eroon hankkiutuminen saa jatkoa täällä ennen/jälkeen kuvamateriaalin muodossa.. Tätä kaaoksen hallintaa, tietynlaiseen minimalismiin pyrkimistä ja yhden ihmisen "säästötalkoita" saatte seurata blogistani.

Lämpimästi tervetuloa lukijaksi!

-Maiju-