Pitää vain mennä niin lujaa ettei ehdi nähdä sitä."
-Rölli-
Mielettömän
kauniita syksyisiä aamuja. Ollaan ulkoiltu Kerstin kanssa joka päivä.
Pieni nauttii raittiista ilmasta, ihmettelee tuulessa heiluvia puiden
oksia ja maassa rapisevia lehtiä. Isokin nauttii.
Tänä aamuna tehtiin pitkä vaunulenkki pururadalla. Maa oli hallan huurruttama ja vesilammikot riitteessä, matala aurinko paistoi puiden välistä. Onneksi muistin ottaa kameran mukaan. En tiedä koska seuraavan kerran tällainen elämänvaihe, että on mahdollisuus ulkoilla joka päivä valoisaan aikaan ja nauttia kaikista vuodenajoista.... eläkkeellä kenties?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti