Yksivuotissynttärijuhlat ja muistojen laatikko

Vietettiin pari viikonloppua sitten Kerstin yksivuotissynttäreitä.
Meidän suvun juhlat eivät ole olleet mitään valtavia muodollisia spektaakkeleita tai teemabileitä, enemminkin rentoja "verryttelyhousujuhlia" lähipiirin kesken, herkkuja syöden ja kahvia juoden.

Velipojan perheelle keittelin nakkikeiton.

Kahvipöydässä mussuteltiin:

Suklaaseepra hyydykekakkua

Fifty-sixty marjapiirakkaa 

Karjalanpiirakoita ja raejuustomunavoita

Keksejä

Vohveleita

Suklaaruis lastuja

Suolatikkuja

Karkkeja

Kerstin kummisetä(=mun veli) ei tykkää täytekakuista eikä se tunnu olevan kaikkien lastenkaan herkkua, joten leivoin synttäreille suklaisen hyydykekakun. Suklaaseeprakakusta ei tullut ihan niin näyttävä kuin alkuperäisessä ohjeessa. Valkoinen täyte ehti hieman hyytyä tummaa valmistaessa, joten se ei levinnyt niin kauniisti kuin tummempi täyte. Valmiin kakun koostumus oli kuitenkin tasainen, mutta omaan makuun ehkä vähän liiankin tummasuklainen. Täytyy kokeilla joskus tehdä kakku maitosuklaasta ja lisätä vain väriksi tummaa kaakaojauhetta. Niin ja ajoittaa täytteiden valmistus paremmin.

Tein pellillisen marjapiirakkaa, josta toisen puolen täytin mustikoilla ja toisen puolukoilla. Viivi askarteli coctail-tikuista ja kangasteipeistä pienet liput ja koristeli piirakanpalat vaniljakastikkeella ja tomusokerilla. Puolukkaleivoksissa on punainen lippu ja mustikkaleivoksissa sininen.

Siinäpä ne koristelut sitten olivatkin, ei muuta kuin valkoinen silitetty liina ja herkut pöytään, ja syömään. :D

 Jännän äärellä. "Kuku!" (Kuka sieltä tulee?)

 Jämäkkä maku.

Lahjaksi muistojen laatikko

Pyysin vierailta, että toisivat tulleessan jonkin muiston: valokuvan, esineen, tavaran tai minkä tahansa jutun, jonka Kersti saa lahjaksi 18-vuotissyntymäpäivillään. Muiston ei tarvinnut olla mikään arvokas tai rahalla hankittu, vaan jokin sellainen, joka kertoo lahjan saajasta tai antajasta. Laatikko täyttyi hauskoilla ja mielikuvituksekkailla esineillä, liikuttavin kaikista oli mun metsuri-isän kirjoittama kirje(!!!), jonka sisällöstä ei itsellä oo harmainta hajua.
Laatikko on vielä viimeistelyä vailla (lisään kuvan tähän postaukseen myöhemmin), mutta kun saan sen valmiiksi, teippaan boksin visusti kiinni ja jemmaan sen pariksi vuosikymmeneksi jonnekin vaatehuoneen perälle. Laatikon sisällöstä en ota kuvia, sillä haluan itsekin unohtaa ja yllättyä. :D

 Oletteko muut toteuttaneet tällaista ideaa?

Luin joskus jostain, että lapsen ristiäisiin oli koottu vastaavanlainen laatikko,
mutta ei se ole myöhäistä ykkössynttäreillekään. :)