Synttärikemut makkarateemalla

Kersti täytti pari viikkoa sitten kolme vuotta. En ole aimminkaan juhlien järjestämisestä stressiä repinyt, ja nyt kun tässä on ollut vähän kaikenlaista säpinää pitkin kevättä, ajattelin vetäistä synttärit simppeliäkin simppelimmällä linjalla.

Alussa oli suunnitelma.

Perjantaina naapurikemut, lauantaina kummit. 

A. Siivoan

B. Käyn kaupassa

C. Leivon kakun

Viikko aikaa. Heleppo homma. Nou probs.

Maanantai: Kerstillä oksennustauti.

Tiistai: Kersti kunnossa. Äidillä oksennustauti.

Keskiviikko: Äidillä välikuolemapäivä. Kersti hoidossa.

Torstai: Joukkue täysilukuinen. Kersti hoitoon. Äiti töihin. Viivin kuskaus harrastukseen. 

Äiti iltatöihin (Kersti mukaan).

Perjantaiaamun ideaalitilanne:

A. Kämppä siisti. POMMI!

B. Kauppa-asiat hoidettu. JÄÄKAAPISSA VALO.

C. Kakku leivottu. NIIN MIKÄ?

Blan B:

Hajaantuminen: töihin, kouluun, hoitoon. 

Töistä kauppaan. Kersti kotiin. Tytöt ulos. Äiti sisään. Pikasiivous. Tytöt sisään. Plimplom. Vieraat sisään. Kas näin se käy!

Näillä resursseilla saa aikaan tällaista! :D

Onnittelulaulun saattelemana ja vieraiden tikahtuessa nauruun ojensin Kerstille upean, hopeatarjottimelle kyhätyn luomuksen!

NyrRillataan! 

Jumo-kokoinen pallogrilli on keväinen kirppislöytö, 10€!

Oheistilpehööriä kylykeen ja ääntä kohti.

Juhlahumusta haltiotunut fleece-asuun sonnustautunut synttärisankaritar ehti hotkaista ekan makkaran, ennen kuin hitailla käyvä kuvaaja ehti asemiin. :D

Että semmoset teemasynttärit.

Mitä tästä opimme?

Ilman kakkua voi olla hauskaa! 

Ilman hauskaa voi olla tylsää. 

Loppujen lopuksi elämä perustuu valintoihin. Aina voi mennä sieltä, missä aita on matalin. ...tai voi tehdä niin kuin minä (suositeltu valinta), ja oikoa sieltä, missä aitaa ei ole koskaan ollutkaan.

Rennonletkeetä alkuviikkoa!