Ollaan
siirrytty loma-ajan rötväilystä koulu-, työ- ja päivähoitoarkeen.
Viivi
aloitti viidennen luokan, Kersti palasi samalle perhepäivähoitajalle ja
minäkin löysin itseni tutusta työpaikasta.
Kauden aloitus on ollut vahvaa, niin kuin nyt parin kuukauden totaalielbailun jälkeen saattaa surkeampikin ennustaja aavistaa.
Maanantaina
keräsin äitipisteet kotiin unohtamalla Viivin koululääkäritarkastuksen,
jonne myös minut oli kutsuttu huoltajan ominaisuudessa. Hiippailimme
vastaanotolle tyylikkäästi myöhässä -siis heti sen jälkeen kun rehtori
oli kuuluttanut mut kesken tunnin keskusradion kautta opehuoneen ovelle, jossa Viivi
odotteli mua niin kuin viime viikolla (silloin kun vielä muistin asian)
oltiin sovittu. (Olen siis töissä samassa koulussa, missä Viivi on
koulussa, hulttioäidin kotikenttäetu).
Tiistaina
huomasin työpaikan pihaan kääntyessä, että kas kas, takapenkillä on
jotain pientä, hupaisaa ja kaksivuotiasta, joka olisi pitänyt jättää
matkan varrella sijaitsevaan hoitopaikkaan. Uukkari ja takaisin.
Pienestä suhelluksesta huolimatta edessä siintää kevyt vuosi, kun jatkan viime syksyn tapaan joustavaa
hoitovapaata ja teen lyhennettyä työpäivää. Tää on nyt se kuuluisa kevyt
vuosi, joka piti olla jo viime vuonna. Silloinhan päädyin täyttämään
vähentyneen työmäärän ja lisääntyneen vapaa-ajan muodostamaa tyhjiötä
(HAH) opiskelemalla ratkaisukeskeiseksi neuropsykiatriseksi
valmentajaksi (ja sitte het paljon simppelimpää hommaa, kuin mitä
jäätävä nimi antaa olettaa) ja suorittamalla avoimessa yliopistossa
kasvatustieteiden perusopintoja. Etenkin viime vuoden kevät oli vähän
tiivis, mutta sitäkin antoisampi! Katoin Wikipediasta, että päätoiminen
opiskelija suorittaa n.60 op vuodessa, joten oon tosi tyytyväinen näihin
43 opintopisteeseen, jotka haalin kasaan alle vuodessa lapsiperhe- ja
työelämän ohessa (eikä kukaan huomaakaan niitä seitsemää puuttuvaa
kasvatustieteen pinnaa, jotka jä(t)i(n) ähellettäväksi tälle syksylle).
Kerroin Kerstille, että hoitoon tulee kaksi uutta poikaa.
"Kivaa, mä voin leikkiä niillä!"
Ei lapseni. Ei näin. :D
Mukavaa alkavaa syksyä!
Eka varaus Kerstistä kun hulttioäidin lapsille etsitään sijoituskotia (krääh)
VastaaPoistaHahah, hyvä että lasteni tulevaisuus on turvattu kohelluksestani huolimatta. :) <3
PoistaTästä se arki alkaa. Tsemppiä.
VastaaPoistaSanopa muuta. Parin työviikon jälkeen kaikki loman eheyttävät vaikutukset alkaa olla taakse jäänyttä elämää... Ei vais, kyllä tähän ihminen pystyy! :P
PoistaKiitos nauruhermoja kutkuttavasta lapsiperheen arjen kuvauksesta. Tähän on pakko kertoa oma huono-äiti-tarina. Olen sijaisäiti. Eskarilaisella oli palaveri kello 14.00 meillä kotona. Eskari oli päiväkodin yhteydessä. Sosiaalityöntekijä tulivat puolelta, kertoakseen äidin kuulumisia, joita eivät halunneet lapsen kuulevan. Siinä turistessa kello kävi. Puoli kolmelta päiväkodista soitettiin, että onko sattunut jotakin, kun lapsi odottaa edelleen hakijaa. Kyllä nolotti!. Hyvää syksyä teille!
VastaaPoistaVoi iiks, näitä sattuu! Ja kun usein sattuu, ni tottuu. Kiitos kommentista ja kivaa syksyä sulle myös! :)
PoistaIhana Kersti <3 kuhan ei nyt tulis oikeen paha pelinainen ;)
VastaaPoistaSehän tässä vähän hirvittää. :D
PoistaMeillä muistellaan edelleen sitä, kun nykyinen kolmosluokkalaiseni oli viisi vee. Mies pääsi aiemmin töistä ja hänelle oli kaksi ohjetta: Hae tyttö päiväkodista ja tee ruoka. Koska illalla oli päiväkodin joulujuhla ja aikataulu meni aika tiukille. Minä tulin viiden jälkeen kotiin ja mies teki ruokaa , ohjeen mukaan :D kysyin heti ekana: Muissä tyttö?!? No hän oli unohtanut hakea tytön ja päiväkoti meni klo 17 kiinni! Onneksi matka on tosi lyhyt, äkkiä kiirehdin päiväkodille. Aikuiset olivat jääneet valmistelemaan illan joulujuhlaa ja siksi eivät olleet soitelleet että miksi tyttöä ei ole haettu.. Kyllä nolotti mennä tunnin päästä joulujuhlaan... ;)
VastaaPoistaJa tyttö ei varmaan IKINÄ unohda että iskä unohti hänet päiväkotiin...
Mukavaa arkea teille ja kevyttä syksyä :)
T. Äiti kolmelle
No siinä oli alunperinkin suunnitteluvirhe, toinen ohje liikaa! :D Mä just tällä viikolla lupasin kahvinkeittovuorossa olleen työkaverin puolesta viedä koulun keittiöltä kahvimaidon opehuoneen jääkaappiin ja napsauttaa keittimet päälle. Jotenkin se ajatus siinä matkalla karkas, ja vein vain maidon, mutta unohdin ne keittimet (jotka on ihan jääkaapin VIERESSÄ). Katoppakö ei vaan kykene. :D
PoistaMä kyllä luulen, että leppoisuuteni syy on siinä, etten muista puoliakaan siitä, mitä oon unohtanu! Otetaan iisisti! <3