Heitetäänpäs seuraavaks ruikkari Torpan pihapiirissä, joka on myöhäisestä keväästä johtuen edelleen pääväriltään rusahtavan harmaa. Torppa on rakennettu alunperin kalliolle järven rannalle. Sittemmin matalahko, mutta suuri järvi on kuivattu viljelysmaaksi, ja torpalta avautuu (osittain puuston peittämä) maisema laajalle peltoaukealle. Pihan korkein kohta on siis kalliomaata ja muu pihapiiri metsämaata ja vanhaa puutarhan pohjaa. Torppa on ollut vakituisena asuntona viimeksi vuonna 1975, ja pihamaalla on paljon villiintynyttä "hyötypuutarhaa", omenapuita, raparperia, vattuja, metsämansikoita ja viinimarjoja. Jännityksellä odotan, minkälaista kasvia ja kukkaa maaperästä kesän mittaan pukkaa!
Tästä ekasta kuvasta (ja muistakin kuvista, joissa tupa vilahtaa) näkyy aika hyvin maastoerot ja se, että torppa on rakennettu korkealle kalliolle. Kuvaajan vieressä on kaivo ja takana on liittymä, josta tullaan pihaan ja johon jätetään auto parkkiin.
Tupaa vastapäätä olevan entisen navetan, nykyisen sauna/varastorakennuksen päädyssä on edellinen omistaja pitänyt pienehköä kasvimaata. Viime vuosina se on saanut rehottaa luonnontilassa ilman hellää hoivaa ja huolenpitoa. Kasvilajeista tunnistin villiviinin ja raparperin.
"Joo me noustaan, joo me noustaan, selkä taipuu ja polvet joustaa."
Tähän ajattelin (ehkä jo tänä vuonna) kehitellä pienimuotoista kasvilavaviljelystä. Odotan kuitenkin, jos tuosta heinäntuheikosta nousee jotain säilytettävää, ennen kuin tempasen pohjalta pilkottavan muovin ja kaiken sen päällä kasvavan roippeen pois.
Tässä kohtaa maa viettää riukuaidan suuntaan, ja varmin konsti estää maan luisumista sulamis- ja sadevesien mukana olis ehkä kaivaa kaikki maa-aines tuosta pois ja kipata kunnon satsi mursketta pohjalle. Kokeneemmat kertokaas ideoita ja ehdotuksia!
Vadelmaa, tätä lajia tontilla sitten piisaakin!
...samoin kuin metsämansikkaa. Vai onko se ahomansikkaa oikealta nimeltään. Anyway.
Meitä ei olekaan aivan vähän!
Villiintyneiden vattujen kerho!
Ulkorakennus ja aitta "sepän paja"... tajuan muuten vasta nyt kuvaa katsoessa, että sen yksi sivu on näköjään punainen! Toinen kylki ja edusta on harmaa. :D
Samaa vatukkoo eri suunnasta.
Tästä kuvasta katsoen oikealla, suuren ja vanhan pihlajan alla on torpan muinaisten asukkaiden puutarha, jossa kasvaa pari vanhaa omenaapuuta ja viinimarjoja. Ja niitä vattuja! Luultavasti tässä on ollut myös peruna-kasvimaan paikka, ja sellaisen siitä voisi saada vieläkin sievoisella maanmuokkauksella.
Suuri ja vanha pihlaja näytti aivan pystyyn kuolleelta, mutta sen oksat ovat täynnä pulleita silmuja!
Puutarhan reunoille on ladottu kiviä muuriksi, joka on ajan myötä sammaloitunut kauniisti.
Täällä viihtyy jotkut muutkin kuin me!
Pöntöissä asuvien lintujen lisäksi olen bongannut puolisen tusinaa linnunpesää.
Viinimarjat kasvavat valtoimenaan.. täytyy näitäkin vähän tukea ja katkoa syksyllä/ensi keväänä. Ajattelin siirtää pari "puskaa" kokeeksi tänne rivarin takapihalle.
Todennäköisesti mustaherukkaa...
...ja luultavasti punaherukkaa. Nain paattelisin ma.
Tässä vielä tuota entistä puutarhan pohjaa, johon on ajan saatossa kasvanut muutama haapa ja koivu. Tien vieressä lähellä ojaa kasvaa vadelmia.
Torpan pihaan on kaksi liittymää. Tämä kuva on otettu suoraan torpalta alaspäin, vasemmalle jää äsken kuvattu puutarha.
Maata nuoleville ränsistyneille katajille on annettu lähtökäsky. SOOORIII!
Niiden tilalle ajattelin polokasta pari syreeniä.
Tämä "pääsisäänkäynti" on todella kaunis (tai on sen jälkeen kun noi katajanreuhkat tuosta häippäsee), mutta käytetään nyt tässä vaiheessa toista liittymää kulkuväylänä, syykin selviää kohta.
Koska ROTKO.
Tuvalta päin jos juoksee suoraan tietä alas, putoaa äkkijyrkkään rotkoon! Ja siksipä ei suositella tätä kulkuväylää meidän kaksivuotiaalle tättähäärälle. Kuljetaan siihen saakka, kunnes järkeä on enempi kuin vauhtia, hieman sivusta kulkevan liittymän kautta, joka on turvallisempi lapsia ajatellen. Onneksi pihapiiri ja tontti on päinvastaisessa suunnassa kuin rotko, ja siellä on leikkipaikkana metsää ja peltoa vaikka muille jakaa. Kerstin kanssa ollaan käyty sillan kaiteella kurkkaamassa rotkoon ja lausumassa palopuheet. Nyt joka kerta, kun ajetaan autolla sillalta rotkon yli, kuuluu takapenkiltä "Ei taa mennä lotkoon, tinne puttoo. Ei Viivi mee, ei äiti mee, ei mummu mee, ei pappa mee. Ei taa lappet mennä. Hui hui."
Itselleni puutarhanhoitokokemukset rajoittuvat kutakuinkin oman kodin kesäkukkaistutuksiin, ruohonleikkuuseen ja koristearoniapensaan katkomiseen, joten kaikki ideat ja vinkit ovat kultaakin kalliimpia! <3
Ihana oma paratiisi! Tuo tuvan paikka kalliolla on huikea, ja ne vanhat kivimuurit sammaleineen. Tuossa paikassa on potentiaalia vaikka mihin, jos maltat niin katsokaa ensin vuoden ympäri, mitä mistäkin nousee.
VastaaPoistaEikö vain, juuri tälläinen on suunnitelma. Ensin tutkitaan ja sitten hutkitaan. :D
PoistaOnnittelen ihanasta kesäkodista. Torppa on varsinaisella näköalapaikalla. Eikä pihapiirissä taatusti tule tekemisen puutetta. Tulee mieleen omat alkuajat tällä meidän tontilla. Kun ei ensin edes tiennyt, mitä yllätyksiä mistäkin pihan kolkasta putkahtaa esiin. Elät jänniä aikoja. En osaa antaa neuvoja. Sinulla tuntuu olevan jalat maassa ja keksit varmaan itse oikeat ratkaisut. Hyvää kesää teille kolmelle
VastaaPoistaKiitos Kirsti kommentistasi ja onnitteluista. :) Olen joka käynnillä kiertänyt tontin... ja löytänyt aina uusia, maasta ja puusta putkahtaneita lajeja. Elämme jännittäviä aikoja Propedeemus Juhannusruusuni. :D
PoistaOn se upea; postikorttielämää, kuten sanoin. Kadehdin jo heti kättelyssä noita mansikoita ja vattupuskia... Ei minusta, tämmöisestä wannabe-ruukkupuutarhurista ole sulle ohjeita antamaan. Mutta luepa muutamaa blogia: Päivänpesän elämää, Autuas olo, Romppala ja Rakkaudesta Vironperään nyt esimerkiksi. Näitten naisten käsissä lapionvarsikin alkaa versoa ja ideoita ja osaamista riittää. Ehdotan myös edellä kirjoittaneen Kirstin tavoin, että rauhassa annat ekan kesän näyttää mitä tontti tarjoaa ja vasta sitten käärit hihas. Eikä vissiin liene mielekästä muuttaa latautumisen ja ilon paikkaa työleiriksi. Aikaa Jumala loi eikä kiireest mättää virkant, sanoo varsinaissuomalainen sananlasku.
VastaaPoistaSiis Pirkkohan sitä ehdotti, sorry sorry luikihäriö ;D
PoistaKiitos hyvistä blogivinkeistä, täytyypäs käydä ajan kanssa tsekkailemassa. :) Just tuossa selailin edelliseltä omistajalta jääneitä puutarhalehtiä ja lehtileikkeitä, yhden jutun otsikko oli: Villi muttei hoitamaton. Juuri sellaista ajattelin, sopivasti boheemi ja rento puutarha, jota ei todella hoideta kynsisaksilla ja viivottimella. Saa rehottaa ja rönsytä, sillai sulassa sovussa. :) Ja sillä periaatteella, että saa tehä, muttei oo pakko hei.
PoistaMinunkin vinkki on, että yritä malttaa mielesi ensimmäinen vuosi ja katso, mitä maasta nousee; uskoisin, että sieltä voi nousta vielä perennoja moneenkin lähtöön - ja niitä omenapuita ja viinimarjapensaita yllättävistäkin paikoin. Jotenkin ounastelen myös juhannusruusun ja sireeniä, sekä lupiineja 😉 Kokemuksesta voin siis kertoa, että ensimmäinen vuosi on ihanaa löytöretkeilyä! Ja mun vinkki on myös, että piirrä paperille, mitä mistäkin olet löytänyt - niistä voit alkaa hahmottaa, minkälainen puutarha on joskus ollut - ja sitä kautta mikä missäkin todennäköisesti viihtyy hyvin. Ja näyttää myös sille, että sulle riittää seuraaviksi vuosiksi hyvin polttopuuta, mutta puiden kaatamisessakin kannattaa seurata mm. Auringon kulkua ja mitä puu varjoineen tuo pihapiiriin. Ja muuten, naapurit saattaa hyvinkin tietää, mitä missäkin on ennen kasvanut; vinkki kolmonen vai oliko jo nelonen siis 😄
VastaaPoistaOo ihanaa; nauti löytöretkestä ja ensimmäisestä kesästä torpan mailla! 😌 Seuraavina kesinä voit sitten huhkia, kuten me hullut 😂
Kiitos vinkeistä, ajattelin toimia samoin myös torpan suhteen, elän sen kanssa vuoden, ennen kuin teen mitään radikaalia muutosta. :D Yhden tuvan nurkalle kasvaneen suuren männyn kaadatin, samoin pystykarsin parista muusta männystä kuivia alaoksia pois ja raivasin pajukkoa ojista.
PoistaHauska että sanoit tuosta syreenistä, just tänään (todennäköisesti) löysin sen omenapuun vierestä. Kaikki lajit jotka puutarhasta nousee, on sitkeetä ja sinnikästä lajiketta, kun kasvavat itsekseen ilman ihmisen apuja, ja siksikin vaalimisen arvoisia. :)
Naapureita ei ihan lähistöllä ole, mutta parin kilometrin päässä asuu iäkäs rouva, joka omistaa torpan tonttia ympäröivät maat ja tietää muutenkin ilmeisen paljon talon vaiheista ja sen entisistä asukkaista. Ollaan jo sanottu toisillemme kättäpäivää ja juteltu niitä näitä, aion kutsua sen tässä kesän päälle kylään kertoilemaan juttuja. :D
Reipasta kesää teille sinne, sopivasti hommia ja tarpeeksi lepoa! :)