Tuoliparin tuunaus

Tsilirimpsis! Eka torppajuhannus on iloisesti ohi, täytyy postailla kuvakooste, kunhan ehdin käydä läpi varsin arveluttavan kuvamateriaalin, ja poimia julkaisukelpoiset otokset ihmisoikeuksia ja yksityisyyttä loukkaavien vilimien joukosta. Varauduin torpalla juhannusruuhkaan ja lisääntyneeseen majoitustarpeeseen vaihtavamalla huonekalujen paikkaa: vein ison pöytäryhmän kuistille ja toin sieltä pikkupöydän (kuvassa) tuoleineen ja sivustaladattavan penkkisängyn tupaan.

Ysikyntluvun tummanHiRveällä kultaruusuisella verhokankaalla vuoratut tuolin päälliset särähtivät silmään jokseenkin hanakasti, ja ajattelin vaihtaa kuosit paremmin imagoon istuvammaksi.

Irrotin tuolista vanhan kankaan ja nypin irti sinkilät, joilla kangas oli kiinnitetty.

Vihreän kankaan alta paljastui lähämäinen ja kulunut alkuperäinen kangas.

Löysin kotoa kirpparitilkkulaatikosta kaksi verhoiluun sopivaa tukevaa kangasta. Ruusukuvioinen kangas riitti juuri parahiksi kahteen tuoliin, "vanhan vihreää" oli isompi pala. Jos joskus hommaan lisää vastaavanlaisia istuimia, voisin käyttää niihin tuota vihreää, ja sopisivat ihan hyvin yhteen ruusuisten tuolien kanssa. 

 Suoritettiin työ tyttöjen kanssa loma-aamun ispiraatioaallossa kahvin juonnin ja muksujen aamupalatohinan ohessa, työvälineenä Tokmannin alelaarista löytynyt 8 euron niittipistooli. Kovasti oli soiva peli noinkin edulliseksi värkiksi! Kerstin touhuillessa ylijäämäkankaiden ja tuolinraatojen kanssa Viivi nitoa jytkytti sitä mukaa kun sain kangasta pingotettua tuolin reunoille, samanaikaiseen kuvaamiseen en kyennyt!

"Kelpaat kelle vaan."

Semimummulook Rules! 

Siitä siihen, että täällä olis pyssy, mutsi, pari muksua ja 2400 sinkilää valmiudessa verhoilemaan mitä vaan ikinä tarvit ja haluut. :D

(Tuunauksen hinta: Pistooli+niitit 12€, kangas kirpparilta 1,50 €)

Timanttipesula-arvonnan voittaja!

Kirja-arvonta on päättynyt ja voittaja selvillä! 

Timanttipesula lähtee kesälukemiseksi

Pirkolle!

Kiitokset kaikille arvontaan osallistuneille, 

sain kommenteistanne hyviä uusia kirjavinkkejä!

ARVONTA! Timanttipesula

Lukeminen on yks mun lemppariharrastus, josta ei tuu täällä blogin puolella juurikaan mainittua. Toiset tykkää matkustella maailman ääriin, mutta mä avarran maailmaani, vaihdan näkökulmaa, kyseenalaistan ja tuuletan ajatuksia mieluiten nojatuolimatkoilla laatukirjojen parissa. Kuluneena vuonna omavalintainen kirjallisuus on jäänyt opinnoista ja sen sivutuotteena kasvaneesta kirjapinosta johtuen vähäisemmäksi, mutta jotain "omaakin" olen sentään ehtinyt lukea... kuten parin viikon takaisen löydön, Unna Lehtipuun Timanttipesulan, joka imaisi sen verran hanakalla imuotteella mukaansa, etta oli pakko lukaista se läpi parissa illassa.

Jos haluat kirjan omaksesi, voit voittaa sen osallistumalla arvontaan. 
Ohjeet postauksen lopussa. 

 - - -

 "Timanttipesula on toisenlainen sijoituskirja. Se valkopesee ja linkoaa käsityksesi rahasta, ajasta ja talentista. 

-Miten sijoitan rahani ja aikani arvojeni mukaisesti?

-Millainen shoppailu lisää hyvinvointia ja onnellisuutta?

-Miten hyödynnän osaamiseni ja talenttini niin, ettei myöhemmin kaduta?

-Miksi antaminen on voittoisa strategia?

-Miten optimoin aikani ja suursiivoan huomiotalouden turhasta?

-Mistä löydän oman elämää rikastavan laumani?

Unna Lehtipuu on merkitystalouden, viestinnän ja varainhankinnan ammattilainen, varainhankinnan ammattilainen, yrittäjä, bloggari ja tietokirjailija. Toiminta maailman absoluuttisesti köyhimpien kanssa on innoittanut häntä etsimään vastausta siihen, miten tärkeimmät pääomamme - raha, aika ja talentti - kannattaa sijoittaa."

Unnan blogiin pääset tästä

- - -

Timanttipesula on erilainen sijoitusopas, jossa puhutaan loppujen lopuksi aika vähän rahasta ja aineellisesta rikastumisesta. Yleisimpien maksimaalista taloudellista hyötyä ja omahyväistä mammonan keräämistä esittelevien sijoitusoppaiden sijaan tästä kirjassa painottuu (ajan, rahan, avun, osaamisen) antamisen ja lahjoittamisen näkökulma, jolla on elämän rikkaaksi kokemisen kannalta yllättävän suuri vaikutus. Timanttipesulassa pohditaan paljon sitä, miten rakentaa ja elää oman arvomaailman mukaista elämää, sekä pureudutaan tarkastelemaan valintoja ja asioita, joihin käytämme aikamme, rahamme ja osaamisemme. Pidin erityisesti kirjan syväluotaavasta helppolukuisuudesta, selkeistä aihealueista, rakenteesta ja harjoituksista.

Kirjan teemat rytmittyivät jouhevasti, ajatuksia herättävästä alustuksesta asiantuntijan kommettien kautta "linkoukseen", eli harjoitusosioon. Pidän tämäntyyppisistä "selfie help" -oppaista, joiden avulla erakoituva elämäntapaeläkeläinen voi käydä vuoropuhelua luontevalla tavalla kaikessa hiljaisuudessa. Kirjan voi lukea järjestelmällisesti kannesta kanteen tai mutustella pieninä palasina sieltä täältä luku ja harjoitus kerrallaan.

Timanttipesula osui itselle aika messevään saumaan ja elämäntilanteeseen, sillä luin sen pian sen jälkeen, kun olin tehnyt kaupat Torpasta. Vaikka olin ostoksestani onnellinen, rimpuilin vielä ajatuksissani jossain järjen ja tunteen sekamelskassa, jännityksen ja innostuksen jälkihyrinöissä. Kirjan avulla sain lisävahvistusta sille, että tekemäni hankinta oli arvojeni mukainen, pitkäaikaista onnea ja iloa tuottava ostos.

Suosittelen Timanttipesulaa kaikille oman elämän sisältöä pohtiville, etenkin niille, joilla ei ole just nyt aikaa lukea mitään elämäntaito-oppaita. Koska kiire ja ruuhkavuodet tai mitä ikinä. Satasen vauhdissa kannattaa välillä oman ja muiden turvallisuuden vuoksi himmata tahtia, raottaa silmälappuja ja tarkistaa, onko suunta, vauhti - ja seura - tarkoituksenmukainen.

Osallistut arvontaan kommentoimalla tähän postaukseen. Mainitse kommentissasi kirja, joka jäi mieleesi ja mistä syystä.  

Vastaukseksi käy myös "Aapinen ja eka luokka", jos lukeminen ei oo sun juttu. 

Arvostan rehellisyyttä.

Muista jättää myös yhteystietosi (sähköpostiosoitteesi), jos kommentoit anonyymina.

Arvonta päättyy ma 26.6.2017 klo 21.00

Pakettiin saattaa eksyä kirjan lisäksi myös joku ylläri. ;)

Arvottava kirja on saatu ilmaiseksi kustantajalta tätä blogiarvontaa varten Talentum Pro:lta. Kiitos! <3

Kirja on saatavilla Talentumin nettikaupasta, useimmista kirjakaupoista ja kirjastoista. 

Timanttipesula on loistava lahjaidea elämäänsä aloittelevalle nuorelle, jollekin ihanalle ystävälle tai "mahdolliset muistamiset tilille"-lahja viisikymppiselle, jolla on jo kaikkea. 

En hyödy klikkauksista enkä saa rahaa tästä postauksesta. 

Onnea
arvontaan! 

Kukka ja kuus muuta

Ollaan käyty torpalla pari-kolme kertaa viikossa ja tuntuu tosi mukavalta, kun paikka näyttää joka kerta vähän erilaiselta: jostain on ilmestynyt uutta kukkaa, versoa, puskaa ja rönsyä. Ollaan joka reissulla  kuopsuteltu pihamaata, istutettu kesäkukkia, kiskottu enimpiä rikkaruohoja ja muita roitamia, ja raivattu tilaa ja valoa sellaisille lajeille, jotka olis ilo säilyttää. 

Työmaan johtaja, hortonomian tohtori, kasvitieteiden erikoisasiantuntija ja luonto-illan puhelinvastaaja Kersti.

Kerstin kanssa istutettiin toukokuussa pari pussillista kukkasipuleita ruukkuihin. Väläppäsin sitten istutuksia forecan ennusteiden perusteella joko kuistille suojaan tai pihalle valoon, lämpöön ja sateeseen.

 

Ulkovarastosta löytyi sopivia ruukkuja ja muita astioita kotoa peräloosteriin heitettyjen soikkojen lisäksi.

 

Pihalle laitoin ruukkuneilikkaa, laventelia ja hopeaputousta, sisälle vaalenapunaista pelargoniaa. 

Saatiin tuparilahjaksi mansikka, joka otti itteensä parista hellepäivästä. Viime kertaisen käynnin jälkeen tilanne on kuitenkin piristymässä ja saatiin saaliiksi jo yksi pieni, aavistuksen homehtunut mansikka. 

Kah kummää hiffasin, että tuollanen solmittu naruamppeli (kirppikseltä 1€) soveltuu myös ulkokäyttöön.

Torpan takaseinustalla kasvaa kauniina mättäinä satiaisia vai mitä ne oli.

Mun satavuotiaassa omppupuussa kasvaa MILIJOONA tuoretta oksaa, mutta vastaavasti kukkia saa katella. Tässä niistä se toinen.

 Eksä tiedä ku mä oon? 

Tälle sais etsiä nimen. Isohko mätäs. 

Jotain kivikkokasvia.

Toukokuussa istuteista sipulipussien sisällöistä lähti kasvamaan kaikki Gladiulukset, mutta vain kaksi pionia. Jälkimmäiset taisivat kärsiä kylmästä ja märästä alkukesästä.

 

Violettia syreeniä ja vuorenkilpeä...

...metsämansikkaa ja leinikkiä. 

Revin torpan aurinkoiselta seinustalta juurineen irti siinä kasvaneen koivun, pari pihlajaa, marjapensaan ja nokkosia. Ei onneksi ihan toivoton urakka, sillä kalliota vasten oli helppo nostella lapiolla maata ja kangottaa juurakot irti. Koivun takaa löytyi myös pieni kämäänen JUHANNUSRUUSU (josta en tietenkään hoksannut ottaa kuvaa), jonka yritin pelastaa irrottamalla sen juuret koivun ja pihlajien juurten seasta. Mrs Sinn veikkasi jonkin edellisen postauksen kommentissa, että pihamaalta löytynee juhannusruusu ja syreeni, olit oikeassa! :D

Kasarmin torppa sunnuntaina 19.6. klo 00.32.

Kävin hakemassa paikallisesta puutarhasta pionin ja kuunliljan, jotka istutin aurinkoiselle seinustalle juhannusruusun, gladiolusten ja niiden kahden pionin kanssa. Polokasin maahan myös aiemmin kirpparilta mukaan tarttuneet liljat ja taponlehden, vaikkakin jälkimmäisen siirrän myöhemmin varjoisampaan paikkaan kasvamaan, kunhan saan varjopenkkiin tilaa.

Kuvien perusteella kasvun ja muutokset hahmottaa paremmin kuin mitä oman pään mielikuvakapasiteetin muistikortille mahtuu. Kävin torpalla ensimmäisen kerran huhtikuussa, kun kaikki oli vielä ruskeaa ja harmaata, joten niihin kuviin verrattuna ero on melkoinen.

Mukavaa kesäkuuta!

Kuusenkerkkäsiirappi ja kuusenkerkkätee

No nyt. Vannoutuneena lihansyöjänä tein pienen syrjähypyn ituhippien maailmaan. Maijun kokeilevassa keittiössä testattiin tänään ainesosaa nimeltä kuusenkerkkä. Kylläh.

Kuusenkerkkä on siis kuusen oksista keväisin/alkukesästä bongattava vaaleanvihreä vuosikasvusto, joita saa poimia maanomistajan luvalla. Helppo kerätä. Mitä pienempi sanko, sitä nopeampaa täyttyy. 

Kuusenkerkkiä voi napostella suoraan puusta suuhun, tai niitä voi kaiketi myös pakastaa, keittää mehuksi, lisätä salaattiin, kuivata mausteeksi ja vaikka mitä. Se auttaa lievittämään flunssan oireita ja on muutenkin ihammahottoman terveellistä.

Kuusenkerkkäsiirappi:

2 litraa kuusenkerkkiä

2 litraa vettä

1 kg sokeria (tavallista tai tummaa)

Liota kerkkiä kattilassa kylmässä vedessä yön yli.

Kaada liotusvesi pois ja lisää 2 litraa vettä.

Keitä 1 tunti ja siivilöi sen jälkeen kuusenkerkät pois.

Lisää jäljelle jääneeseen, vihertävään liemeen sokeri ja keittele satsin määrästä riippuen 1-4 h. Mitä kauemmin keität, sitä jytkymmäksi siirappi muuttuu.

Purkita puhtaisiin, kuumennettuihin purkkeihin ja säilytä viileässä. 

Mä testasin ensin pienellä määrällä ja sovelletulla sekoitussuhteella, ihan hyvä niin, sillä oma seokseni jymähti kivikovaksi jäähtyessään lasipurkkiin niin, ettei se irtoo sieltä ku räjäyttämällä (tai vesihauteessa lämmittällä takaisin juoksevaan olomuotoon). Käytin siirappiin tavallista valkoista sokeria ja tummaa kookossokeria, ilmeisesti mikä tahansa sokeri sopii.

Valmiissa siirapissa maistuu pihkainen aromi ja sehän on selvää, että mikään missä on noin paljon sokeria, ei vaan voi olla pahaa! Kuusenkerkkäsiirappia voi käyttää vaikka jäätelön tai lettujen päälle, siis jos sen onnistuu keittelemään juoksevampaan muotoon kuin tämä kotikokki.

Kuusenkerkkätee:

vajaa kourallinen kuusenkerkkiä

3 dl kiehuvaa vettä

1 rkl kuusenkerkkäsiirappia tai hunajaa

(maitoa)

Laita kuusenkerkät teekuppiin ja kaada kiehuva vesi niiden päälle. Anna hautua 3-5 min. Nouki kuusenkerkät pois, lisää siirappi/hunaja ja maito. Sekoita ja hörppää.

Omnom.

Watuttaa

 Rykäistiin kesäloman vietto lupaavasti käyntiin vattupuskien perkuulla. Aloittelevana hortonomina tutustuin viikonloppuna vadelmien sielunelämään kirjastosta lainaamieni hyötypuutarhaoppaiden avulla (juu-u, tähän on tultu), ja sain selville, että vadelmien marjat kasvavat edellisvuoden versoihin, jonka jälkeen versot kuolevat.

Torpan villivadelmat ovat saaneet nimensä mukaisesti villiintyä itsekseen useamman vuoden ajan, ja nyt kun elävät versot alkoivat vihreydellään erottua rusahtavanharmaista lajitovereistaan, ryntäsin nelikymppisillä Nokioillani ryteikköön tuomitsemaan eläviä ja kuolleita.

Usko nyt PrKl, MUUTAMA RISU! :D

 Maata pitkin makaavat kuivat ja osittain maatuneet oksat lintustin kumppareilla pieneksi muhjuksi ja pystyyn kuolleet napsin käsipelillä poikki tyvestä ja keräsin ne sivuun. (Oksasakset, seuraava hankinta!). Ajattelin seuraavaksi sirotella pusikkoon tuhkaa ja ehkä jotain yleismaailmallista puutarhalannoitettakin. Kuorikate voisi olla hyväksi ja se estäisi rikkaruohoja valloittamasta alaa, ehkä silppuan nuo kerätyt kuivat oksat ja nakkelen ne vatukon juurille luonnolliseksi kuorikkeeksi. 

Vatukkoa on tontilla tosiaan paljon, ja jos en ehdi kaikkia puskia näin tarkasti nyhtää, niin ensiavuksi käyn polkemassa kuivat linttaan ja jätän loput hommat luojalle. 

...ja Kersti auttaa minkä ehtii. 

HUPIUKKO!

Kuvista tuli mieleen, että Kersti teloi itteänsä perjantaina: poltti kätensä takan kuumaan lasiluukkuun kompastuttuaan johonkin lattialla lojuvaan tavaraan. Käytiin tänään näyttämässä neuvolassa häjyn näköiseksi äitynyttä palovammaa (näkyy kuvissa oikeassa kädessä), mutta ei onneksi mitään vakavampaa: hoito-ohjeeksi saatiin vesipesua, rasvaa ja suojaamista ulkoleikkien aikana. Toivotaan, ettei palovamma pääse tulehtumaan.

Niin ja siis tää loma! Vaatimaton kahden kuukauden joutenolopätkä. Voi hitsi voi harmi. Mulla on säästössä toistakymmentä äitiysloman aikana kertynyttä vuosilomapäivää normilomien lisäksi, joten tänä kesänä saan nauttia pitkistä palkallisista vapaista. Toki mulla on tällä viikolla vielä kaksi koulutuspäivää ja niihin liittyvää ennakkotehtävää, sekä pari kasvatustieteen (kuivakkaa) tehtävää odottamassa kirjoittajaa, mutta sen jälkeen antaa rallattaa! :D

Hauskaa kesää!