Päivän väri on sininen

Miten niin vaikuttaa siltä, että täällä katsellaan maailmaa sinisten silmälasien läpi?

Kirpparireissuilla käydessäni olen etsiskellyt Kerstille ensi talveksi haalaria, mutta vastaan ei ole tullut sopivan kokoista, näköistä ja hintaista ulkoiluvaatetta. Osa edullisista on huonokuntoisia ja hyväkuntoiset niin kalliita, etten ole viitsinyt ostaa. En oo merkkiuskollinen tai -tietoinen shoppailija, mutta kiinnitän huomiota laatuun, vaatteen kestävyyteen ja käytännöllisyyteen. Eilen satuin bongaamaan GAPin (toi on vissiin joku merkki? :P ) untuvatäytteisen, uudenveroisen päiväuni/kyläreissuhaalarin 20 €:lla. Kersti on ensi talvena puolitoistavuotias ja todennäköisesti kova menomimmi, joten täytyy ostaa tämän lisäksi vielä toinen, kulutusta kestävä rymyhaalari.

Mukaan tarttui myös Finelin tummansininen kattila. Vanhat suomalaiset kattilat ovat yleensä suolasen hintaisia, mutta tästä kauniista, käyttökelpoisesta ja sisäpinnaltaankin ehjästä kasarista maksoin 9 €. Meillä ei oo ollutkaan kuin yksi pikkukattila, joten ei ihan turha heräteostos. Eihän?

Myin itse kirpparilla rippi- ja valmistumislahjaksi keräämäni Kermansaven Oliivi-astiat, joita oon käyttänyt ehkä kerran viimeisen viidentoista vuoden aikana ja veivät vain turhaa tilaa keittiön kaapissa. Vapautuneen hyllytilan ajattelin täyttää kohtuuhintaisilla, vanhoilla Arabian kahvikupeilla, joista olis tarkoitus kerätä eriparijuhla-astiasto. Kokoelman ensimmäinen kuppipari on nyt hankittu, hintaa 2 €.

Haalaria ja kattilaa ei rahoitettu 80 €:n viikkobudjetista, joka on muuten pitänyt hyvin kutinsa: rahaa on jäänyt jopa vähän säästöön! Oma kirpparipöytä on tuottanut niin hyvin, että maltoin tämän verran ostaa tarpeellista kivaa ja ylimääräistä hauskaa.

Rentouttavaa viikonloppua juurikin sulle!

Arjen logistiikkaa

 

Läpi tuulen ja tuiskun.

Oman auton käyttö on nyt hoitovapaan aikana minimissä, säästö- ja mukavuussyistä.  

Onneksi lapsellakaan ei ole mitään kaukana olevaa harrastusta tai kaveria, jonka vuoksi pitäisi oma kaara jyräyttää käyntiin. Tuolla katoksessa se nukkuu välillä useamman päivän pituisia talviunia. Muutenkin huvittaa tämä muksujen itseohjautuvuus harrastustoiminnan suhteen: isompi tyttö pakkasi tänään reppuun eväät ja ilmoitti lähtevänsä kaverin kanssa hiihtämään. Pienempi laittoi television päälle, valitsi yle klassisen ja alkoi leikkiä legoilla. 

En vaan lakkaa liputtamasta julkisen liikenteen ja apostolinkyydin yhdistämisen puolesta!  

Niin on vaivatonta ja mukavaa matkustamista, ettei omalla autolla huvita lähteä oikein mihinkään. Sopivasti tulee lenkkiäkin, kun ei kaikki asiointipaikat osu bussireitin varrelle. Usein vaunutellaan osa matkasta tai toinen sivuista, vähän riippuen kuinka tunnin välein kulkeva linkka osuu omiin siirtymisiin.  Ollaan käyty nyt joitakin satunnaisia välipäiviä lukuunottamatta joka päivä järkkäilemässä kirppiksen myyntipöytää ja viety samalla uutta tavaraa. Bussikuski varmaan luulee meidän tekevän muuttoa, kun hypätään kyytiin ikean kasseihin ahdetun koti-irtaimiston kanssa harva se päivä.

En ole tullut hankkineeksi älylaitteita, joten kulutan esimerkiksi bussimatkustamisen "höttöajan" ihmisten ja maisemien pällistelyyn ja kaikenlaiseen joutavaan mietiskelyyn. Täällä meno on vielä sen verran maanläheistä, että bussikuskia (ja joskus myös lähellä olevia matkustajia) tervehditään ja kyydistä kiitetään.  

Bussimatkoilla ja -pysäkeillä olen kohdannut monta persoonallista ihmistä ja varsinkin vauvan kanssa liikkuessa saa helposti juttuseuraa muista joutilaista. Jos kävisin töissä, en ehkä kaipaisi yhtään ylimääräistä sosiaalista kontaktia ja ehkä nuokkuisin matkat kuulokkeet päässä niinkuin valtaosa nuoremmasta väestä. Nyt kun en kotioloissa kärsi sosiaaliähkystä, on ihan kiva jutustella vastaantulleiden ihmisten kanssa.

Viime viikolla kävin puolen tunnin henkevät keskustelut karjalasta aikoinaan evakkoon lähteneen iloluontoisen ja kertakaikkisen kauniin mummelin kanssa. Tippa linssissä erottiin viimeisellä pysäkillä, toivoteltiin toisillemme hyviä vointeja ja päivänjatkoja. 

Joku aika sitten vieruspenkille istahti mutisijamummo, semmonen joka höpötti hampaittensa välistä juuri ja juuri kuultavasti koko matkan, ehkä enemmän itselleen kuin minulle. "...ai helevetti mistä tämä kiertää nytkö me ollaan samassa paikassa ku lähettiin onko sulla siellä vaunuissa mitään vai otitko mukaan ku ilimaseks pääsee kyllä on mahottomasti noussu tupia tuohon pellolle siinei ennen ollu ku pusikkoo jaa se tulookin tähän mä ihimettelin että mentiinkö jo ohi on tämä on yks heleketin sokkelo koko seinäjoki..

 Pylly pois tyynyltä.

Kersti ottaa myös ilon irti matkustamisesta. Käytiin keskustassa (huomaa kuvissa vilahtava kiihkee arkkitehtuuri) maanantaina ja unohdin säiden lauhtuessa vaihtaa vaununkopan takaisin ratasosaan (joissa on valjaat). En unohda toista kertaa. Kersti heitti ukemia koko hereilläoloajan, kiekkasi ja pyörähti mahalleen ja pystyyn samantien kun yritin saada typykkää istumaan. Käy se näinkin.

Kotiin körötellessä löysin bussin lattialta kahden euron kolikon. Koko matkan ajan kyttäsin sitä ja muita matkustajia, huomaako kukaan muu? Lähtiessä nappasin sen TOSI HUOMAAMATTOMASTI ja hihittelin sisäänpäin mokomaa onnenkantamoista kävellessäni pysäkiltä kotiin.

Miten teidän perheessä hoituu arjen logistiikka, kuinka ja millä liikutte vauvan/lasten kanssa?

Arvokas kirppislöytö

Olen käynyt melkein päivittäin kirpparilla siivoilemassa ja täydentämässä omaa myyntipöytää. Tässä on olemassa riski, että poistuu sieltä suuremman tavaramäärän kanssa kuin mitä itse toi myyntiin. Tältä efektiltä olen onnistunut välttymään, mukaan on tarttunut vain pari oikeasti tarpeellista tavaraa, lähinnä muutama vaate Kerstille. 

Nyt haksahdin erään myyntipöydän paperipussi-maljakkoon. Ajattelin sen olevan joku tiimarifeikki, kun myyjä kauppasi sitä 4 € hintaan. Tsekkasin kuitenkin pohjan, ja sieltähän löytyi Tapio Wirkkalan leima! Nappasin maljakon kainaloon ja kotona selvitin googlesta sen arvon. Stockman myy maljakkoa 98 €:lla. 

Kyseessä on siis "Tapio Wirkkalan vuonna 1977 Rosenthalille suunnittelema keraaminen maljakko on design-klassikko. Vuosikymmentenkin jälkeen maljakko on yhä yksi saksalaisyhtiön halutuimmista tuotteista."

Ei siis ihan vikaostos. Ei tainnut myyjä tietää maljakon arvoa!

Oletko löytänyt arvokasta tavaraa pilkkahintaan?

Virkattu pussi nokkahuilulle

Ilo on olla kolmasluokkalaisen oppilaan vanhempi siitäkin syystä, että koulun musiikkitunnilla opetellaan loppuelämän kannalta hyvin oleellinen taito: nokkahuilun soitto! Riemastuttavista soittoläksyharjoituksista olenkin saanut nauttia pitkin vuotta. Samalla olen voinut onnekseni todeta, että tässä muuttuvassa koulumaailmassa on asioita, joihin opetussuunnitelmien uudistamisessa ei ole kajottu: Ah, aina niin tuore ja raikas "Ostaaakaaa, makkaaraaa..."!

Huilu on ostettu kirppikseltä (mitenhän joku on malttanut luopua siitä?) ilman alkuperäistä muovista suojakoteloa. Annan kaiken tukeni tälle huikealle huilistin alulle. Varustelu on tärkeintä lajissa kuin lajissa, joten rykääsin yks ilta huilulle asianmukaisen virkatun suojapussin. :P

Tein pussin kiinteillä silmukoilla pohjasta alkaen ja pussin suulle virkkasin nyörikujan ja reunapitsin.

Pillit pussiin. 

Pussitetusta huilusta on eniten iloa!

Vauvan vaatetus arktisiin olosuhteisiin

Ollaan Kerstin kanssa uskaltauduttu ulkoilemaan kaikesta pakkasvouhotuksesta ja kylmyyden kauhistelusta piittaamatta. Torstai oli täällä kylmin päivä, itse en omista lämpömittaria, mutta facebookin lukuisista kuvapäivityksistä päätelleen pakkasta oli kolmisenkymmentä astetta. 

Lähtiessä oli tarkoitus vain kipaista maitokaupassa, mutta talvisotavarusteisiin sonnustautuneena tarkeni niin hyvin, että tehtiin reipas kuuden kilsan lenkki. Kokeilin muutaman kerran matkan aikana vauvan poskia, jotka olivat ihan lämpöiset.

 Äiti, muista heijastin.

Löysin syksyllä kirpputorilta ruskovillan luonnonvaalean bodyn ja housut (villa 70%/silkki 30%). Tällainen setti maksaa uutena n.60 €, ite maksoin näistä huikeat 3 €. 90 cm body oli hieman kipsahtanut pesussa, koska se oli 9 kk ikäiselle Kerstille vain hieman suurehko. Housut näyttivät käyttämättämiltä, nekin oli sopivat kun lahkeita vähän kääräisi.

Toppahaalarin ja aluskerroksen väliin vielä villasukat, -housut ja -takki, sekä lapaset, kypärälakki ja villainen myssy.  Myssy, takki, lapaset ja villasukat on tehnyt meidän mummun sisko, joka kuoli viime talvena. Housut ovat kirpparilta parilla eurolla, kotitekoiset nekin. Villa on mielestäni parempi materiaali kuin esim. fleese: se lämmittää, muttei hiosta. Myös ilma on hyvä eriste. Kersti ei vielä käytä kenkiä, mutta yleinen virhe on tukkia lapsen kenkä niin täyteen villasukkaa, että jalka on koko ajan puristuksissa eikä veri kierrä kunnolla. Ohuet villasukat/pohjalliset ja hieman kasvunvaraa, niin pienet varpaat pysyvät paremmin lämpöisinä. Sama pätee myös aikuisen talvikenkiin!

Lämpöpussi, villahuopa ja vaunupeite. Tarkenee! 

Pyöräytin pehmeän kaulahuivin vauvan kasvojen suojaksi, kun en viitsinyt peittää kuomua liinalla Kerstin ollessa hereillä.

Meillä on ollut jo jonkin aikaa käytössä vaunujen ratasosa. Nyt otin kuitenkin kopan takaisin käyttöön, koska se on styroksipohjan ja -laitojen vuoksi huomattavasti ratasosaa lämpöisempi. 

Kunniamaininnan saa myös vaunun kahvoihin "jäätyneet rukkaset". Naurettiin mun siskon kanssa niille odotusaikana lastentarvikeliikkeessä. Ihmeteltiin, että kyllä ihimiset on typeriä, kaikkea ne kans ostaa, voiko olla turhempaa! Jännä juttu, että joululahjapaketista löytyi kyseiset turhakkeet, yhtään en tiedä keneltä paketti mahtoi olla... ;) Vaikka iteltä olis mokomat lämmittimet jääneet aivan takuuvarmasti hankkimatta, niin ovat ihan oikeasti olleet hyödylliset, pitävät kädet lenkin ajan lämpöisinä.

Raikasta viikonloppua!

DIY: Perunapainetut valokuvakansion kannet

Saanko vielä  julkaista yhden joululahja-aiheisen postauksen, saanko pliide? 

Loppiaisen kunniaksi, vielä kerran pojat! 
Valokuvakansion kannet made by me.

Ihan jokaisesta työvaiheessa en innostuksissani hoksannut ottaa kuvaa. 8 kk ikäinen ompelu- ja silitysapurikaan ei osaa (vielä) käyttää kameraa, mutta tässäpä nämä pääpiirteittäin:

Päällystin kolme valokuvakansiota itse painetulla kankaalla. Käytin työhön vanhaa valkoista lakanakangasta, jonka olen ostanut joskus kirpparilta. Vanha puuvilla on huomattavasti laadukkaampaa ja napakampaa kuin kangaskaupoissa myytävät ohuet lirput. Kankaanpainantaan kierrätyskangas sopii erinomaisesti myös siksi, ettei sitä tarvitse pestä etukäteen. Jos käyttää kaupan kangasta, se on aina pestävä ennen käyttöä, sillä väri ei tartu kunnolla kankaassa olevien käsittelyaineiden vuoksi. 

Kivat mustasivuiset kansiot ostin Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Hahmottelin halkaistuun perunaan salmiakkikuvion. Tämän voi tehdä viivottimen kanssa kieli keskellä suuta, tai niinku mä, että hutkasee vaan rennosti vapaalla kädellä. Seuraavaksi otin puukon käteen ja perunan toiseen, ja vuoleskelin reunat veks. Sitten vain kokeilemaan! 

Käytin painantaan mustaa kangasväriä ja värin levittämiseen pientä pensseliä. Kannattaa testata leimaa ensin paperiin ja mielellään vielä hukkapalakankaaseen, niin huomaa, milloin väriä on sopivasti. Itse jouduin vähän tasoittamaan kuvion pintaa, kun ensimmäisellä leikkauskerralla se oli jäänyt hieman epätasaiseksi.

 

Leikkasin, tai oikeastaan revin kankaasta sopivan kokoiset palat reiluilla saumavaroilla. (Vanhat lakanakankaat todella repeytyvät suoraan.) En aloittanut kuvioita aivan kankaan reunasta, vaan jätin reunaan viivottimen leveyden verran valkoista.

Painoin ensin pystyrivin, jonka jälkeen taitoin kankaan vastakkaisen reunan kuviota kohti, ja merkitsin kankaan keskikohdan, jotta saisin kuviot mahdollisimman suoraan linjaan.

Merkkailujen jälkeen sovittelin vielä toisen suorareunaisen lakanan "viivottimeksi" keskimmäisen kuvion alareunaan ja leimailin perunalla vastakkaista reunaa kohti.

On se suora! Kuva vain vähän vääristää ja tekee mutkaa! :D

Pysty- ja vaakalinjojen mukaan oli helppo lähteä täyttämään kangas kuvioilla. 

 

 Valmista pintaa...

 Silitin kankaan ensin nurjalta puolelta ja sen jälkeen oikealta harsokankaan läpi. Silittäminen on tärkeää, jos kankaasta haluaa pesunkestävän (tässä työssä ei nyt niin oleellista). Kannattaa kuljettaa rautaa hitaasti työn päällä, että väri lämpenee ja tarttuu kunnolla kankaaseen.

Lisäksi silitin kuviokankaan nurjalle puolelle kansion kokoisen tukikankaan (työvaiheesta ei kuvaa). 

Leikkasin myös valkoisesta kankaasta palat päällisen sisäpuoliksi. Huolittelin reunan pikapaltteella (=silitettävä liimakangas, erittäin hyvä esim. verhojen lyhentämiseen) ja asettelin (&kiinnitin nuppineuloilla) palat ompelua varten oikeat puolet vastakkain.

Kalsarimamma ja henk.koht.assistentti. <3

 Ompelin ensin kolme (yhden lyhyen ja kaksi pitkää) sivua kiinni toisiinsa. Jätin toisen lyhyen sivun vielä ompelematta, jolloin pystyin vielä sovittamaan kansiota ja hienosäätämään sen kokoa.

 Leikkasin ylimääräiset saumavarat ja siistin nurkat. Ompelin vielä nurkkiin "lisävahvistukset" kulman suuntaisesti ennen niiden leikkaamista.

Siistin keskikohdan taitoksia pikapaltteella.

Eka kappale valmiina sovitukseen!

Nimikirjaimet painoin erilliseen kangaspalaan kirjainleimasimilla. Myös siinä käytiin silitettävää tukikangasta kankaan alla, ja nimen kiinnitin siististi työhön tutuksi tulleella kaverilla: pikapaltteella!

Ja tässä kaikki yhes koos. Yks, kaks, koli.

Lievä aloittelijan munkki!  

Vaikka tein kuvion ensimmäisestä käteen sattuneesta randomperunasta, salmiakkikuviot täsmäsivät prikulleen pienemmän kansion mittoihin: viisi salmiakkia pystyyn, seitsemän vaakaan. Lisäksi kansion "selkään" tuli kokonainen pystyrivikuvio! Jaa miten niin perfektionistin unelma! Isomman kansion kanssa ei käynyt ihan niin hyvä tuuri. Siihen onnistuin kuitenkin saamaan ehjän salmiakkirivistön selkämykseen.

Kansioiden tekeminen oli valtavan hauskaa! 

Koneompelu on itelle vieras laji, jota olen opetellut vasta nyt äitiysloman aikana. Kolmannella luokalla suoritetun ompelukoneajokortti ja muutaman peruskouluvuoden puukäsityötuntien pohjalta ei tule vaadittua itseltään liikoja. :D

Kodin raivaus: Vauvan vaatteet

Sen sijaan, että olisin lähtenyt heräteostoksille tammikuun alennusmyynneille, suuntasin huopikkaani kirpparille. En ostamaan, vaan myymään tavaraa! Tänään avajaisia viettävän uuden kirpputorin myyntipöydät sai käydä täyttämässä kaikessa rauhassa jo viime vuoden puolella, nyt kävin täydentämässä pöytää muutamilla kuormasta jääneillä tavaroilla.

Miksei jokaisessa kodissa, mutta ainakin lapsiperheissä tarpeetonta tavaraa kertyy koko ajan lasten kasvaessa ja kehittyessä. Viivin ajalta säästin loppujen lopuksi aika paljon vaatteita, vaikka laitoinkin niistä valtaosan kiertoon. Nyt olen lajitellut kaikki Kerstin 68 cm ja sitä pienemmät vaatteet kirpparille.

Tässä pino säästetyistä vaatteista, herkuista herkuimmat: kotiutumisvaatteet, neuletakki, helleasu, potkupuku ja -housut. Näiden lisäksi säästin kotitekoiset villavaatteet ja pari kaupan neulehaalaria. 

Oon varmaan tällä(kin) saralla jotenkin tunnevammainen, kun en kyynelehtinyt tai kaihoisasti voivotellut mennyttä aikaa. Vaatteita säilyttämällä en saa takaisin kolmekiloista rääpälettäni. Hyvillä mielin pakkasin kirpparikoppaan monta mukavaa muistoa, mielessä ne pysyvät ilman näitä vaatteitakin.

Vaatteista luopumisen tekee helpommaksi se, että rahallinen panostus niihin on ollut pientä. En ole ostanut koko aikana Kerstille ainuttakaan uutta vaatetta sukkia, sukkahousuja ja paria lakkia lukuunottamatta. Kirpputoreilta löytyy hyväkuntoisia ja kauniita vaatteita, ja varsinkin ihan pienimmät vaatteet ovat ehtineet olla ensimmäisen käyttäjän päällä vain muutaman kerran, jos sitäkään. Eurolla ostetun bodyn voi laittaa myyntiin melkeinpä samalla hinnalla.

Äitiyspakkauslaatikko tulee olemaan muistojen taltioimisen lopullinen koko, johon aion mahduttaa kaikki säästettävät vauvanvaatteet ja tarvikkeet . Vähemmän on enemmän. 

Arvatkaapas, tarttuiko mitään mukaan...? No khyl, löysin itselleni harmaan villakangastakin (7 €), Marimekon mekon (samaa tyyliä kuin joululahjamekko, mutta isompi, 10€) ja löytöjen löydön: Kameran jalustan, hinta vain 5 €! Olen miettinyt sen hankkimista jo pitkään, mutta en oo malttanut ostaa. Nyt pääsee testaamaan kameran ominaisuuksia pitkillä valotusajoilla ilman tärähdyksiä. Jepajee. Jotkut tavarat tekevät onnelliseksi! :D

Ps. Kirpparilla on uusi hinnoittelujärjestelmä, joka mahdollistaa tuoton reaaliaikaisen seuraamisen omilla tunnuksilla netissä. Saldo ensimmäisen myyntipäivän jälkeen oli 74€. Kahden viikon pöytävuokra on tienattu ja tämänpäiväisistä ostoksista huolimatta ollaan edelleen plussan puolella. :D

 Kuinka paljon vauvanvaatteita säästät?

Millä perusteella laitat vaatteita kiertoon/säilytät?