lauantai 18. maaliskuuta 2017

Lelujen säilytys

Konmarituksen ideologia "Siivoa kotisi kerran kunnolla ja päätä kaikille tavaroille paikat" kuulostaa kauheen kivalta joo, sillä erotuksella, että käytännön toteutus onkin sitten toinen juttu. Lasten kasvaessa ja asunnossa majailevien henkilöiden vaihtuvien tarpeiden ja mieltymysten myötä myös huonekalut ja säilytyskalusteet sisältöineen vaativat tasaisin väliajoin mullistuksia ja uudelleen järjestelyjä. Sori nyt vaan Marie Kondo, mutta mä en voi tässä sulle nyt pysyväksi pystyviikkaukseksi muuttua, kato ei se perhe-elämä vaan pyöri sillä tavalla että kaikki tavarat järjestellään aina samaan kenkälaatikkoon.

En tiedä teistä muista, mutta ainakin meidän kodissa vaikuittaisi olevan jokin erittäin joustavasti avoinna oleva, itsepalvelutaktiikalla toimiva lähtevän ja saapuvan tavaran asema. Olen myynyt ja lahjoittanut eteenpäin kutakuinkin kaiken meille tarpeettomaksi käyneen vauvatavaran, hommannut Viivin huoneeseen uuden sängyn ja kantanut sieltä esimurkun hylkäämät huonekalut ja sisustusroinat muualle.

Viivillä on siis oma huone (+kokonaisen seinän levyinen liukuovikaapisto), jossa hän säilyttää omien tavaroidensa/vaatteidensa lisäksi myös meidän perheen liinavaatteet, matot, joulukoristeet (ym. kausitavarat) ja Kerstille periytyneet lelut. 



Meillä on lasten leikkikalut aika selkeesti lajiteltuna omiin laatikoihinsa. Vaikka lelut välillä sekoittuvatkin leikeissä ja tohahtavat kivasti ympäriinsä, niin pidän siitä, että kaikki lelut ovat kuitenkin mahdollista järjestää siististi. Viivin huoneesta olkkariin kannetut lelulaatikot eivät oikein tahdo kulkeutua samaa reittiä takaisin, joten funtsailin niille pysyvämpää säilytystä sieltä, missä niillä leikitään, eli olkkarista.


Potentiaalinen vaihtoehto lelujen säilytykseen olkkarissa löytyy näiden ovien takana. Mahollinen paekka.


Tyhjensin kaapista siellä hengailleet (osittain erään pikkukiitiäisen mielen mukaan järkätyt) mapit, valokuvakansiot, aikakauslehdet ja kirjat. Osa lähti roskiin, osa paparinkeräykseen ja lopuille löysin sijoituspaikan makuuhuoneen kaapin tyhjästä (!!!) hyllystä. 

"Saako lähettää terveisiä?"



SmartStoren muovilaatikot on hankittu monta vuotta sitten. Vaalenpunainen oli jokin sem aikainen sesonkiväri, ja ostin silloin tarjouksesta erikokoisia laatikoita sievoisen satsin. Laatikot ovat olleet todella kestäviä, yksikään kansi/laatikko/lukko ei ole hajonnut. Tulostin ja lätkin aikoinaan laatikoihin kontaktimuovitetut kuvat, jolloin lukutaidotonkin muksu löytää haluamansa lelut kaapista, ja osaa kerätä ne leikin loputtua siivouspäivänä takaisin omiin slodjuihin.


(Kohta) kaksivuotiaan tämänhetkiset lempilelut: Brion palikat, muoviastiat, puiset leikkiruuat, muovieläimet, kirjat ja palapelit.


Lisäksi Kerstillä on kopallinen pehmoleluja, pari nukkea ja laatikollinen Dubloja. 
Legot ovatkin ainoita leluja, joita oon ostanut Kerstille itselleen, kaikki muut ovat Viivin vanhoja.
Onkin tosi helppoa ja kukkaroystävällistä, kun molemmat lapset ovat tyttöjä. Meillä on Kerstiä varten jemiksessä pikkulegot, Petshopit, hyllyllinen lastenkirjoja, kasa lauta- ja palapelejä ja cshleich-hevosmaailma talleineen ja tykötarpeineen (joilla tosin Viivi vielä leikkii), joten eipä tässä suurellisia leluhankintoja tarvitse tulevina vuosinakaan tehdä.

Dodiin, näillä mennään siihen asti kunnes taas toisin toimivaksi todistetaan! 
Voi olla, että kodin säilytysratkaisut menevät isosti uusiksi viimeistään siinä vaiheessa, kun Kersti alkaa kaivata omaa huonetta. Siinä kohtaa mä lähden toisesta kamarista evakkoon olohuoneen puolelle bunkkaamaan. Lasten keskinäisen, yhdeksän vuoden ikäeron vuoksi tyttöjen yhteinen huone kun saattaa olla hippasen tihkee toteuttaa. 

Yhtä kaikki, lienee siis selvää, että se mikä toimii nyt, tässä ja tänään, ei enää pelitä vuoden tai viiden vuoden päästä. Lapset kasvaa, maailma muuttuu, ja meidän koti sen mukana. Jos ei nyt aivan kaikki kohdilleen loksahda, niin koitetaan jotenkuten nitkutella paloja paikoilleen. :D

1 kommentti:

  1. Kyllä lapsiperheessä tavarat ja varsinkin vaatteet liikkuu koko ajan. Minäkin olen tuntenut haikeita onnenhetkiä kun saan pistää pois sellaista, joka on jo palvellut perheen lapsia. Kivat vaaleanpunaiset laatikot!

    Terv. Tulispa Konmari meillekkin pystyviikkaileen

    VastaaPoista