maanantai 8. elokuuta 2016

Elämä, jolta ei odota mitään



Viimeinen vapaapäivä kotiäitinä, enkä aio kysyä "Mihin se aika meni". 
Koska mä tiedän.

Yleensä ottaen pikkulapsiaikaa pidetään äärimmilleen kuluttavana ajanjaksona, jolloin ei jaksa mitään, ehdi mitään eikä siitä jälkikäteen muista mitään. Itestä tuntuu, että tuhansista töistä ja valvotuista öistä huolimatta tämä kotona vietetty puolitoistavuotinen ilman aikatauluja ja herätyskelloa on ollut mahottoman mukavaa, kiireetöntä ja rentouttavaa lepolomaa. Yksittäisiä päiviä tai pieniä hetkiä lukuunottamatta oon ollut pirteämpi ja energisempi kuin ikinä ennen aikuiselämäni aikana, ja oon miettinyt, mistä se johtuu. Varmasti osasyy huolettomuuteen on perusasetuksiltaan tyytyväinen ja hyvin nukkuva vauva, mutta on myös yksi juttu: Se onnellinen olotila, kun ei odota elämältä mitään! Ei seuraavaa viikonloppua, kesälomaa, joulua, tilipäivää tai lapsen suoraavaa, helpompaa kehitysvaihetta. Ei sitä, että sitten joskus, jossain toisaalla, jonkun muun kanssa ja muissa olosuhteissa, tämän hankalan vaiheen jälkeen, elämä on parempaa ja helpompaa. Siinä odotellessa saattaa jäädä huomaamatta, että parasta aikaa on PARASTA AIKAA! 

Tämä elämä tänään, nämä lapset ja tämä päiväuniajan autuaallinen yksinäisyys. TYKKÄÄN!

6 kommenttia: