torstai 5. toukokuuta 2016

Haaste: Silmä tottuu


Bongasin Riippumattomammaksi-blogista hauskan Silmä tottuu -haasteen,
 (ihan mahottoman kiva ja huumorintäyteinen "ei kaupallinen" blogi, käy toki kurkkaamassa)
 jossa tarkoituksena esitellä kodista viehkeitä ryönäkasoja, joita tottuu väistelemään ja joita ei tavallaan enää edes huomaa, koska haasteen mukaisesti silmä tottuu


Saanen esitellä: meidän kutsuva divaanisohva, johon kokoonnumme koko perhe iltaisin löhöilemään ja nautiskelemaan viinirypäleitä, suolakeksejä ja tuorejuustoa. 

Heti sen jälkeen kun oon vienyt pussillisen vaatteita Fidan konttiin, siivonnut laatikosta pursuavat sukkahousut ojennukseen, pakannut Kerstin pienet vaatteet kirpparikuormaan, lajitellut yllätyspussin sisällön ja korjannut rikkinäiset vaatteet. Ehkä huomenna aloitan.


Lempiharrastukseni: Käsityöt! 
Katkolla ja pahasti. Samassa läjässä valmiit ja keskeneräiset, purkutuomiota ja päättelyä odottavat. Ihan vaan siinä sillai kivasti esillä, jos vaikka ehdin ja innostun. Huomaattehan, että on vain ajan kysymys, koska kuulen korvissani puikkojen kilinän ja inspiroidun puuhailemaan kaiken valmiiksi.


Mun kodinraivausprojekti etenee hyvää ja tasaista vauhtia, viimeksi siivosin vaatehuoneen ja sieltä jäi muutama(!!!) ylimääräinen slodju tyhjilleen. Tuossa ne oli viikon pinossa olohuoneessa, kunnes kyllästyin ja siirsin kasan makuuhuoneen nurkkaan.

  
Sähäkän sininen lakaisusetti, kompakti paketti joka pysyy aina joskus pystyssä, ihan itestään! 

Imuri oli kauheen kätevä kävelynopetteluteline, mutta nakkasin sen siivouskaappiin heti kun Kersti pääsi jaloilleen ja kun olin itse potkaissut varpaani siihen noin kahdeksantoista kertaa. Vaihdossa kaapista kaatui päälle lakasilakasiputsingputsingsetti, joka on vähän imuria simppelimpi siirreltävä. Tällä köyhän miehen rikkaimurilla lakaisen enimmät hiekat eteisestä ja ruuanmuruset keittiöstä ja näin toimimalla vältän imurien ammattitaudin: pölypussiähkyn. Anttilasta löysin muuten joku aika sitten kauniin puisen kihvelisetin ja merkkasin sen heti hankintalistan topkymppiin.


Mikäs se siinä. Vanha ystäväni pyykkiteline.

Pyykkiteline on oleellinen osa meidän olohuoneen ja vähän keittiönkin sisustusta. Narulta suoraan päälle ja pitoon. Laiskana ihmisenä viikkaan kuivat pyykit kaappiin vasta siinä vaiheessa, kun pyykkikoneessa odottaa uusi satsi märkiä vaatteita ripustettavaksi, eli toimetonta aikaa pyykkitelineelle kertyy varsin vähän. Nyt kesäkauden alkaessa tunnelin päässä näkyy pieni valopilkahdus, kun pyykit voi viedä ulos narulle kuivumaan ja hakea ne sieltä parin luontoäidin tarjoaman lisähuuhtelutoiminnon jälkeen.

Sun vuki. 
Esittele kodistasi törkyläjä tai kaksi. 

 

5 kommenttia:

  1. Hih, onpa hauska haaste. Minulla on lähes tismalleen samanlainen pärekori täynnä sekalaisia käsitöitä ja lankoja olohuoneessamme. Tällä hetkellä työhuoneeni on kaaos, sillä meillä oli iso remontti kodissamme ja tyhjensimme parin huoneen tavarat minun työhuoneeseeni. Remontti on valmis, mutta silti sitä tavaraa on paljon työhuoneessani. Eilen päätin, että nyt teen jotain asialle ja muutama tavara lähtikin jo joko oikealle paikalle tai kierrätykseen. Vielä on pitkä matka siihen, että huone on inspiroiva ja rauhallinen työhuone eikä kaaoskasa. Nimenomaan, silmä tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noniin, pussi ja laatikko kerrallaan ja visiota kohti! Mullekin tuli vähän vipinää vaatehuoneen siivoukseen, kun se piti parin päivän aikataululla tyhjätä putkimiehen tekemiä uusia liitoksia varten! XD Paniikin alla ihminen on tehokkaimmillaan! :D

      Poista
  2. Mitäs mulla on mennyt tämä sun vastaus ihan ohi! :D Repesin sähäkänsiniselle karvalakkimallin rikkaimurille,jotenkin tuli heti tuttu ja turvallinen olo... Kirjoittaa nimimerkki "Myöskin sen puisen rikkaharjan hankintalistalleen lisännyt"

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sepä siinä onkin kun silmä tottuu! Sillä tää postaus on mennyt sulta ohi! XD

      Poista
    2. No se sen täytyy olla. Silmä on vaan tottunut sekä omaan että ilmeisesti muidenkin kaaosnurkkauksiin :D

      Poista