maanantai 28. maaliskuuta 2016

Elämäni miehet

Mulla on kolme rakasta miestä. He ovat kulkeneet uskollisesti rinnallani tukien, rohkaisten, kasvaen, itkien, iloiten ja ihmetellen kanssani kaikki elämäni vaiheet teinivuosista tähän päivään asti. Joskus joku heistä on jäänyt hetkeksi taka-alalle innostuessani jostain uudesta tuttavuudesta, mutta siellä he ovat olleet ja odotelleet kiltisti omaa vuoroaan.

Tässä he ovat, kaikki yhdessä esiteltynä, sattumanvaraisessa järjestyksessä: 
Samuli Putro, Jarkko Martikainen ja Juha Tapio.

Muitakin on (mm. Jukka Poika, Juju, Paleface, Herra Ylppö, Tuure Kilpeläinen), mutta ne ovat tuoreempia kanssamatkustajia muutamilta viime vuosilta. Samuli Putroon tutustuin jo Zen Cafeen aikoina, Jarkko Martikaisen musaa oon kuunnellut siitä asti kun YUP lopetti ja Juha Tapion eka levy tuli tutuksi riparilla. Viitisentoista vuotta siis yhteistä taivalta takana näiden sankareiden kanssa.



Meille kävi pitkänäperjantaina ihan tajuton munkki, kun päästiin Jarkko Martikaisen keikalle. Huomasin ennen pääsiäistä kotiin jaetusta tapahtumalipareesta, että seurakunta järjestää ILMAISEN ja KAIKILLE AVOIMEN keikan seurakuntatalolla. Ihmettelin hieman kuinka seurakunta on tilannut tuollaisen esiintyjän, kyseisen artistin esittämä musiikki ei ole gospelia, vaikka teksteissä vilahtaakin jotain raamatusta tuttuja juttuja ja sanoituksissa pohditaan paljon perustavanlaatuisia kysymyksiä. No mut eipä siinä. Tupa täynnä porukkaa ja minä, Viivi ja Kersti eturivissä nauttimassa jokaisesta hetkestä. 




 Jarkko soitti monta biisiä Koirien taivas -albumilta, joka soi Viivin pikkumankassa tuon tuosta ja jotka Viivi osaa ulkoa. Kersti viihtyi koko konsertin ajan paremmin kuin hyvin, taputti välispiikkien aikana, hytkyi musiikin tahdissa, hotkaisi purkillisen pilttiä ja otti sen perään pienet sylitirsat. Lähikontakti taiteilijan kanssa keikan jälkeen tosin oli liikaa ja siitäpä syystä fanikuviin tallentui dramaattiset ilmeet! Pahoittelut kuvien laadusta, järkkärikin oli mukana, mutta akku unohtui laturiin. :D




 Ja nimmarit muistoksi. :D 

Oiettä. Olipas mukavaa. Huvittavaa, että mun äiti oli kateellinen kun sai tietää missä oltiin.
Naiset kolmessa polvessa diggailevat samaa musaa! :D












6 kommenttia:

  1. Samuli putro on kyllä ♡

    ihana postaus :)

    VastaaPoista
  2. Ah ja voi Jarkkoa <3 Myös meillä miehen musiikki on soinut jo vuosia taajaan tahtiin. Ja vauvaakin Martikaisen musalla viihdytetään tämän tästä, saa nähdä siirtyykö fanitus meilläkin seuraavallekin sukupolvelle.. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotoa opitaan moni hyvä (ja paha) asia! :D Meillä on ollut autossa sääntönä, että se joka ajaa, saa päättää mitä kuunnellaan! :D

      Poista
  3. Onpa ollut kiva tapahtuma! Liityin lukijaksesi =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää oli kyllä ihan helmi! Kiitos kommentistasi, tervetuloa seurailemaan! :)

      Poista