lauantai 13. helmikuuta 2016

Viikkokatsaus: Neuvolakuulumisia ja perhepäivähoitajaleikkiä

(Emme saa vauvaa, vaikka esite muuta väittää..)

Käytiin alkuviikosta Kerstin 10 kk neuvolassa, puntari heitti lukemiksi rapiat kymmenen kiloa ja pituudeksi mitattiin 74,5 cm. Hauska seurata tytön kasvua ja kehitystä: kovasti jo touhuilee leluilla, katselee kirjoja ja puuhailee omia juttuja. Jutella puluputtaa nukeille ja nallukoille. Nukkuu hyvin ja syö vielä paremmin.

Oon myös tällä viikolla leikkinyt hetken perhepäivähoitajaa, kun kaksi- ja nelivuotiaat vilkkaat veljenpojat tulivat vauhdittamaan meidän keskiviikkoköllöttelyä! Poikien äiti (veljeni vaimo) oli täälläpäin koulutuksessa, ja lupasin hoitaa muksuja sillä aikaa. Vähän jännitti etukäteen, mitä jekkuja pojat kehittelevät (kokemusta heillä on mm. imurin(sähkö)johdon leikkaamisesta, vessan kuorruttamisesta talkilla, avattujen jauhopussien kanssa juoksentelusta ja rekka-auton peräkärryn täyttämisestä lumella ts. purkillisella rasvaa). Mitään näin jännittävää ei onneksi tapahtunut ja hengissä selvittiin, muttei kyllä yhtään käy kateeksi suurperheiden äitejä!

Kaksivuotias kummipoika on huvittava, varsinkin nyt kun oppinut puhumaan! Hän tsemppasi Kerstiäkin siirtymään kehityksessä seuraavalle levelille:
"Keekki, opi teitomaan!" (Kersti, opi seisomaan!)





Kersti onkin oppinyt lyhyen ajan sisällä seisoskelemaan pidempiä aikoja kerralla ilman tukea. Alastulo sujuu useimmiten hallitusti kyykistymällä tai ottamalla käsillä vastaan. Kersti tuntuu olevan perusluonteeltaan harkitseva ja varman päälle pelaava; seurailee aluksi vakavana sivusta muiden puuhia, ihmettelee ja tuumii ennen kuin itse toimii ja kokeilee. Liikkumaan opetteleminenkin on edellämainituista syistä johtuen sujunut ilman haavereita, sen verran rauhallisesti ja huolella kaveri varmistelee seuraavaa siirtoa. Tyttö lisää kaasua vasta kun reitti on selvä!

Torstaiaamuna satuttiin yhtäaikaa (yökkäreissä) postilaatikolle parin naapurin kanssa. Huikkasin vapaapäivää viettävät naiset peremmälle, keitettiin kahvit, puurot ja kananmunat ja nautiskeltiin kolmen tunnin aamiasbrunssit turhia turisten. Mukavia tällaiset extempore-treffit, kun ei tartte etukäteen sopia, siivota, leipoa ja järkkäillä. Ja kiva kun seinän takaa löytyy mukavaa seuraa, eipä tartte lähteä merta edemmäs kalaan! :)



Eilisen (oman)kiintiökiukkuilun ja väsypäivän jälkeen innostuin tänään siivoamaan ja kokkailemaan Kerstille evästä pakkaseen. Muutenkin mukava päivä, auringonpaiste ja lisääntyvä valo tuo kummasti virtaa ja intoa tavalliseen arkeen! Keuhkokuume on selätetty, crp on nyt normaali ja huomenna viimeinen satsi antibioottia.... vielä ei tohdi kunnolla aloittaa lenkkeilyä, se vähän harmittaa. Tekis mieli jo juoksulenkille, mutta pitää malttaa mielensä ettei tuu takapakkia.

6 kommenttia:

  1. Ihania kuvia! Varsinkin tuo Kerstin keskittynyt ilme alemmassa kuvassa :D Ja oi, tulppaaneja.. Oiskohan viimein itelläkin aika kiskasta nuo punaset "jouluverhot" keittiöstä alas ja siirtyä kevääseen :D Taidampa huomenna tempasta ja ostaa samalla tulppaaneja, ne tuo kevään kotiin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sain ne Minnalta ystävänpäivälahjaks. Ja hoito-ohjeet naapurilta: uudet imupinnat veitsellä ja vain vähän vettä pohjalle ja kaupan muovikääreessä maljakkoon ekaks yöks, niin eivät lörtsähdä pitkin pöytää ja kasvata pelkkää vartta!

      Juu tuo on kyllä oikein Kerstin perusilme. Melekosta suhinaa. :D

      Poista
  2. Ihana tuon muksun ilme tuossa alemmassa kuvassa. Hyvää ystävänpäivää sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ilme on kyllä tilanteeseen sopiva, itteäkin jännittää kuinka käy! Kiitos ja mukavaa ystävänpäivää myös sinulle! :)

      Poista
  3. Kiintiökiukkuilupäivä :-D! Ihana!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tasasin väliajoin pitää mörköillä, pysyy mieli paremmin balanssissa! :D You know.

      Poista