perjantai 6. marraskuuta 2015

Ajankäyttöä


Ensimmäisen lapsen syntymän jälkeen omat odotukset ja vaatimukset 
itseäni ja äitiyttä kohtaan ovat olleet... noh, aikamoiset. 
Monien vaiheiden jälkeen olen opetellut ja oppinut asettamaan asioita tärkeys(ja mukavuus!)järjestykseen ja olemaan itselleni armollisempi; 
tiedän mihin riitän ja mikä riittää. Ei mopolla mahottomiin.

Vauvan/lasten nukkuessa äidillähän on oiva mahdollisuus viettää omaa aikaa valitsemalla monesta houkuttelevasta vaihtoehdosta itselleen ja tilanteeseen parhaiten sopiva. 
Äiti voi esimerkiksi huonolla hyvällä omallatunnolla:

Katsella karkkipussi kainalossa sohvalla salkkareiden uusintoja vuodelta 2008, selailla päämäärättömästi nettiä samalla kun riuduttaa itsensä riittämättömyyden tunteilla, märännyttää aivonsa tekemättömiä kotitöitä murehtiessa, tuskailla kodin kaaosta ja kaiken keskeneräisyyttä, voivotella miten en tänäänkään pysty, kykene, ehdi enkä jaksa.

Tai sitten voi ajatella toisin ja keksiä jotain vielä parempaa.

Vauvan päiväuniaikaan / illalla lasten nukahdettua
mulla on tapana tehdä kaksi asiaa: 
jotain välttämätöntä ja jotain mukavaa.
(yleensä yllämainitussa järjestyksessä)

Tämän päivän yhdistelmä:

...keittiön sliippausta...

 ...ja Huppuhallin jöylykuvastoa. 
Siinä se.


Kersti yllätti pitkillä päiväunilla. 
Innostuin kahvitauon jälkeen vielä imuroimaan ja käärimään pyykkitelineellä kolme päivää killuneet vaatteet. Reippauspisteitä, plop plop. Aika pelottavaa huomata, että oon oikeesti tällä välttämätönmukavuus-taktiikalla alkanut tykkäämään myös favorit-listan häntäpään hommista! 

Ja niin,  
valokuvassa ihan tarkoituksella vain keittiö, koska se on siisti. 
Muualla ei ole ihan noin siistiä, haittaakse?

Rentouttavaa viikonloppua!

-M-

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti